VESA SUOMINEN
Mitä yhteistä on vuonna 1951 valmistuneella elokuvalla Tuhansien silmien edessä (Ace in the Hole) ja luolaan juuttuneilla thaimaalaisilla urheilijapojilla? Mikä yhdistää Perähikiän paikalliseen Albuquerque Sun-Bulletin -lehtiriepuun kynäilevää kyynistä reportteria Chuck Tatumia (Kirk Douglas) ja jalkapallopoikien pelastamista jännittävää maailman ’uutisyhteisöä’? Toimittajineen ja yleisöineen sitäkin voisi kai jo nimittää eräänlaiseksi ummaksi, maailman kaikkia mediauskovaisia yhdistäväksi uutisuskoyhteisöksi?
On helppo sanoa, mikä ei yhdistä elokuvaa ja jalkapallopoikien luolapelastamista. Omaa etuaan sensaatiolla tavoitteleva Tatum koettaa puuttua tapahtumien kulkuun ja manipuloida uutista luolaan loukkuun jääneestä miehestä ‒ Chuck Tatum on oikea fake news (tai fox news) -uutismies. Luolaan ansaan jääneistä nuorista raportoivat uutistalot koettavat puolestaan tapahtumiin sekaantumatta kertoa katsojille, kuulijoille ja lukijoille tosiasioita ja selostaa pelastusoperaatiota.
Yhtymäkohtia elokuvaan on kuitenkin paljon enemmän kuin eroja. Tämän huomaa kun seuraa esimerkiksi Ylen pääuutislähetyksiä televisiossa. Kun toimittajat ovat työntäneet päänsä luolaan, heidän otsalamppunsa ovat lakanneet valaisemasta ympäröivää maailmaa, joka näyttäytyy vain varjokuvina luolan seinillä…
Kansainvälisiin uutisiin nousee luolasukeltajien sankarillisen pelastusoperaation ohella ehkä uutisia herrojen Donald Trump ja Vladimir Putin tapaamisesta, mutta Syyriaan on ilmeisesti koittanut (hautausmaan) rauha, Jemenin sota on ratkennut ihan itsestään eikä siellä ole nälänhätää eikä ainakaan suomalaisten kaupitsemia panssariajoneuvoja.
Eikä suomalaisille tulisi koskaan, koskaan mieleenkään ostaa ohjuksia rasistisesta Israelista… tai ainakaan uutisoida asiasta sen syvällisemmin. Ja esimerkiksi maailman ilmastokriisi, merten happamoituminen ja väestöongelmat on kaiketi ratkottu sillä aikaa, kun suomalaiset lämmittävät lomasaunojaan.
Kotimaan uutistarjonta ei ole sen monipuolisempaa. Saku Timosen arvio Kesäistä mielipidemuokkausta (9.7.2018) osuu keskelle pilkkaa:
”Heinäkuu on otollista aikaa muokata lomailevan kansanosan mieliä sopiviksi katsotuilla uutisilla ja kolumneilla. Sen tietävät hallitus ja sitä tukeva media. Ihan muita asioita ajatteleva lomalainen lukaisee poliittisen jutun ja kiiruhtaa jatkamaan lomaansa, mutta jutun sisältämä ajatus jää muhimaan hänen alitajuntaansa ja muokkaamaan sitä. Ja se ajatushan on, että hallitus on hyvä ja oppositio paha. Lomalainen ei jouda miettimään mitä kaikkea juttu jättää kertomatta”.
Yle esitti vastikään kiinnostavan ja kovasti kiitellyn neliosaisen dokumentin The New York Timesin toimittajien työvuodesta. Toimittajien sinnikkyys ja arjen sankaruus juttuja metsästäessään ja herra Trumpin toilauksia kirjatessaan olivat yhdysvaltalaisen yhteiskunnan läpivalaisua yhdestä näkökulmasta.
Hyvä niin, mutta mihin oli jäänyt dokumentin taustoittaminen suomalaista katsojaa varten? Eivätkö Ylen omat toimittajat olisi voineet tehdä raporttia esimerkiksi Yhdysvaltojen mediakentän voimakkaasta keskittymisestä suuryhtiöiden omistukseen ja mainita NYT:n sananvapauden sotureiden lammasmaisesta osallistumisesta Irakin sodan valheellisten perusteluiden ‒ Irakin väitetyt joukkotuhoaseet ‒ levittämiseen?
Olisiko Ylelle jossain päin maailmaa tarjolla myös kunnollinen dokumentti siitä, kuinka Amazonin perustaja Jeff Bezos osti pois kuljeksimasta toisen yhdysvaltalaisen laatulehden, The Washington Postin?
Kernaasti näkisi myös dokumentin ja kaksikin, joissa käsiteltäisiin Venäjän, Turkin, Egyptin tai vaikka nykyisen kaikkien kaverin Kiinan valtiojohtoista (sensuroitua) uutisointia, joukkotiedotusta ja some-valvontaa.
Entä milloin näemme lisää dokumentteja, jotka kertovat aidosti kriittisestä yhdysvaltalaisesta journalismista, joka antaa äänen niille joiden ääni ei kuulu, esimerkkinä Ylen maaliskuussa 2017 esittämä kanadalaisdokumentti Totuus pelissä (All Governments Lie, 2016)?
No, suomalaisia tuskin kiinnostaa keskittynyt amerikkalainen, tietenkin näkemysten erilaisuutta jalosti ja rehdisti puoltava kapitalistinen mediavalta. Meillähän ei voi sellaista keskittymistä tapahtua.
Lue aiheesta lisää muualta verkossa:
Sananvapaus, totuus ja valhe (Harri-Ilmari Moilanen, Kansan Uutiset, 23.3.2017)
Kesäistä mielipidemuokkausta (Saku Timosen blogikirjoitus, Apu 9.7.2018)
Vuosi The New York Timesin toimituksessa – journalistit Trumpin ja totuuden jäljillä (Päivi Suikkanen, Yle, 5.6.2018)
Umma (Wikipedia)
*