Vuonna 2007 pidettiin Suomen 35. eduskuntavaalit. Ne olivat myös 100-vuotisjuhlavaalit, sillä ensimmäiset eduskuntavaalit järjestettiin maaliskuussa 1907. Syytä juhlaan olikin, sillä Suomessa valittiin vuonna 1907 maailman ensimmäiset naiset parlamenttiin. Suomi oli myös ensimmäinen Euroopan maa, jossa naiset saivat äänioikeuden. Aikaisemmin Uusi-Seelanti oli antanut naisille oli äänioikeuden, mutta ei vaalikelpoisuutta.
Vuoden 2007 vaalien alla liputettiin ensi kertaa yleisesti naisen kunniaksi, kun Minna Canthin syntymäpäivää 19.3. ensimmäistä kertaa vietettiin tasa-arvon päivänä ja virallisena liputuspäivänä. Työssä tasa-arvon toteuttamiseksi oli kuitenkin edelleen valtavasti työtä, sillä muun muassa miesten ja naisten palkkaerot olivat suuret.
Vaalikentillä puhuttiin erityisen paljon laittomista määräaikaisista työsuhteista, joita sovellettiin erityisesti naisvaltaisilla aloilla. Valtion palveluksessa olevista kansalaisista määräaikainen työsuhde oli noin 24 prosentilla, kuntien työntekijöistä noin 23 prosentilla ja yksityissektorin työntekijöistä noin 10 prosentilla.
***
Vaalien aikaan ja koko vaalikauden ajan Tarja Halonen toimi maan presidenttinä, vaalikaudelle ei osunut presidentinvaalia. Edellisen vaalikauden pääministerin tehtävää hoiti keskustapuolueen edustaja, ensimmäiset kuukaudet pääministerinä oli Anneli Jäätteenmäki ja loppukauden Matti Vanhanen. Muut hallituspuolueet olivat SDP ja ruotsalainen kansanpuolue.
Vanhasen ensimmäisellä hallituksella oli takanaan 117 kansanedustajan luottamus kauden alussa ja vaalikauden lopussa hallitusta tuki 116 edustajaa, sillä yksi kansanedustaja keskustan ryhmästä siirtyi kokoomuksen ryhmään. Kokoomuksen ryhmää vahvisti myös yhden kristillisdemokraattisen kansanedustajan loikkaus, mutta tällä ei ollut vaikutusta hallituksen ja opposition väliseen voimasuhteeseen.
Vaikka kokoomus oli jätetty oppositioon, toteutui kokoomuksen talouspoliittinen linja silti vuosina 2003‒2007 toimineen punamultahallituksen ohjauksessa. Varallisuusvero poistettiin ja toteutettiin muhkeat verohelpotukset.
Jakovara ja vanhusten hoiva vaalikärkinä
Vaalien alla kolmen suurimman puolueen poliitikot väittelivät löytämänsä 4‒5 miljardin euron jakovaran käyttämisestä. Alennettaisiinko edelleen veroja vai olisiko rahoille muuta käyttöä?
Tuloveroja oli 12 vuoden aikana kevennetty 6,1 miljardilla eurolla, veroaste laski 37,5 prosentista 30,2 prosenttiin. Pääomavero oli 30 ja yhteisövero 26 prosenttia. Länsi-Euroopassa vain Irlannilla ja Itävallalla oli alempi yhteisöverokanta.
Mielipidemittaukset osoittivat, että suurin osa kansalaisista ei asettanut veronalennuksia etusijalle, vaan he halusivat ensisijaisesti vanhusten hoivan ja terveyspalvelujen saamista asianmukaiselle tolalle. Poliitikot lupasivatkin panna nämä asiat kuntoon.
Helsingissä oli tehty tutkimus, jonka mukaan kaupungin vanhuksista kymmenesosa kärsi aliravitsemuksesta. “Me emme voi kohdella Suomea rakentanutta sukupolvea tällä tavalla”, kommentoi asiaa SDP:n Eero Heinäluoma Helsingin Sanomien mukaan. Helsingin Sanomat välitti myös Sauli Niinistön huolen asiasta. Niinistö vaati paljon uusia panostuksia vanhusten palveluihin, sillä niihin valmistautumisessa ”kello on käynyt melkein loppuun”. SDP lupasi käyttää liki koko jakovaran hyvinvointipalveluihin, kokoomus ja keskusta lupasivat lisäksi reilut veronalennukset.
Helmikuun puolivälissä valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Jukka Pekkarinen nuhteli jakopoliitikkoja tuhlausaikeista ja varoitti talouskasvun heikkenemisestä. Jakovaraa ei hänen mukaansa ollut. Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailaksen mielestä jakovaraa oli miinus kaksi miljardia euroa.
Ilmastonmuutos murtautui politiikkaan
Vuonna 2006 julkistetut raportit muun muassa napajäätiköiden sulamisesta toivat ilmastonmuutoksen poliittiseen keskusteluun entistä painokkaammin. Kesken eduskuntavaalikamppailun helmikuun alussa 2007 julkistettu YK:n ilmastopaneelin IPCC:n raportti sisälsi jo niin paljon vakuuttavaa näyttöä ihmisen osuudesta ilmastomuutoksessa ja maapalloon kohdistuvista uhista, että poliitikkojen oli pakko etsiä tosissaan ratkaisumalleja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.
Ratkaisuehdotukset olivat vielä melko yleisluontoisia, biopolttoaineiden ja tuulivoiman käyttöä haluttiin lisätä, energian kulutusta hillitä verotuksella ja joukkoliikennettä kehittää. Vihreät ja SDP esittivät jo öljyriippuvuudesta irtautumista vuoteen 2030 mennessä.
Vasemmistoliitto vaati ilmastomuutoksen pysäyttämistä, luontoarvojen säilyttämistä ja ympäristönsuojelua keskeiselle sijalle kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Puolue piti tärkeänä Euroopan unionin tavoitetta pitää planeetan keskilämpötilan nousu alle kahden asteen.
Ydinvoiman kannattajat ottivat tilaisuudesta vaarin, ja kokoomus esittikin, että paras tapa vastata ilmastouhkiin on rakentaa lisää ydinvoimaloita. Keskusta vaati, että EU luokittelisi turpeen uusiutuvaksi tai hitaasti uusiutuvaksi energian raaka-aineeksi.
Globalisaatioraportti muistutti “rakenneuudistusten” keskeneneräisyydestä
Harri Holkerin hallituksesta (1987‒1991) alkaen, kautta Esko Ahon ja Paavo Lipposen molempien hallitusten istuvaan Matti Vanhasen hallitukseen saakka Suomessa toteutettiin muiden teollistuneiden länsimaiden esimerkin mukaista ohjelmaa. Se oli Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin inspiroimaa julkisen talouden purkamisen ja markkinavoimien palvomisen politiikkaa.
Suomessa oli jo toteutettu oikeiston välttämättömäksi rakenneuudistukseksi nimittämän ohjelman monet keskeiset tavoitteet. Oli toteutettu pankkisäätelyn purku, laskettu veroastetta, lopetettu varallisuusvero, purettu vuokrasäännöstely ja sidottu Suomen talous EU:n kautta kansainvälisten suuryhtiöiden ohjaamaan globaalitalouteen. Samaan aikaan sosiaaliturvaan oli tehty merkittävät leikkaukset, joiden seuraukset olivat erityisen ankarat niille kansalaisille, jotka eivät hyötyneet lainkaan verohelpotuksista.
Suomi ei kuitenkaan vielä ollut uusliberalistisen talouspolitiikan mallimaa. Vuoden 2006 lopulla julkaistiin Matti Vanhasen tilaama, alivaltiosihteeri Vesa Vihriälän johdolla laadittu globalisaatioraportti, joka listasi vielä toteuttamatta jääneet rakenneuudistukset.
Globalisaatioraportin mukaan hyvinvointiyhteiskunnan universaalisen (kaikkia koskevan) sosiaaliturvan periaatteesta piti luopua ja työttömyysturva ja muut sosiaalietuudet oli muutettava kannustaviksi eli vastikkeellisiksi. Työelämän joustamattomuus oli raportin mukaan Suomen kilpailukyvyn suuri ongelma, irtisanomissuojaa piti keventää ja siirtyä yleissitovista sopimuksista paikalliseen sopimiseen. Työnantajajärjestöt tukivat esityksiä ja vaativat lisäksi lakkosakkojen tuntuvaa korottamista.
Sosiaalidemokraateille ja demarijohtoiselle ammattiyhdistysliikkeelle niin sanottu rakenneuudistuspolitiikka oli kelvannut, olihan uudistuksiin sisältynyt muun muassa sosiaalipolitiikan painopisteen siirtäminen kaikkia koskevasta yhtäläisestä sosiaaliturvasta ansioturvaan. Mutta tässä kulki raja: irtisanomissuojaan, työttömyysturvaan tai valtakunnallisten työehtosopimusten yleissitovuuteen ei sopinut puuttua.
Vaikka Vihriälän ja muiden globalisaatioraporttien työmarkkinoita koskevat vaatimukset saivat julkisuudessa päähuomion, liittyi oikeiston ohjelmallisiin tavoitteisiin paljon muitakin uhkia, kuten opetuksen ja tutkimuksen saattaminen elinkeinoelämän rukkaseksi.
Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professori Juha Suoranta kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynässä, 5.2.2007:
Kasvatuksen kannalta huolestuttavinta globalisaatioraporteissa on se, että niissä koulutuksen tuoma henkinen kasvu pelkistetään kansantaloudellisiksi panoksiksi muiden talouspanosten tapaan. Tavoitteena näyttää olevan työmarkkinoita ja talouden kasvua totteleva, miltei tahdoton koneihminen.
Muita päämääriä ei raporteissa juurikaan pohdita. Se vaatisi sellaisten yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja elämäniloa lisäävien tavoitteiden kehittelyä, joita talous voisi palvella eikä päinvastoin.
Vasemmistoliiton vaalikärkenä köyhyyden poistaminen
Vaalikauden oppositiossa olleen vasemmistoliiton vaaliohjelmassa vaadittiin miljardin euron toimintaohjelmaa köyhyyden poistamiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi. Verotus tulisi uudistaa tekemällä pienistä tuloista ja sosiaalietuuksista verottomia ja laskemalla ruuan arvonlisäveroa. Vasemmistoliiton mielestä varallisuusvero piti palauttaa ja alkoholiveroa korottaa.
Vaaliohjelmassa nousi keskeisinä asioina myös pätkätyöläisten etujen ja oikeuksien puolustaminen. Ympäristökysymykset saivat myös suuren painon vaalityössä. Vasemmistoliitto halusi edistää tuuli- ja vesivoiman käyttöä. Ydinvoimaan ja Vuotoksen altaan rakentamiseen vasemmistoliitto suhtautui kielteisesti.
Vaalitulos
Keskusta oli edellisen vaalikauden pääministeripuolue, mutta säilytti silti suurimman puolueen asemansa toista kertaa peräkkäin. Puolue menetti kuitenkin lähes 50 000 ääntä ja neljä kansanedustajan paikkaa.
Kokoomus sai suuren vaalivoiton ja teki parhaan tuloksensa 20 vuoteen. Puolue jäi keskustasta jälkeen vain parikymmentä tuhatta ääntä, ja sen äänimäärä ylitti ensimmäistä kertaa 600 000 äänen rajan.
Vaalit saivatkin liikanimen presidentinvaalien kolmas kierros. Presidentinvaaleissa Tarja Haloselle hävinnyt Sauli Niinistö sai näissä vaaleissa yksin liki kymmenen prosenttia kaikista kokoomuksen äänistä koko maassa. Vieläkin voimassa olevalla kaikkien aikojen eduskuntavaalien ääniennätyksellään 60 563 ääntä hän ylitti SKDL:n Hertta Kuusisen vuonna 1948 saavuttaneen ennätyksen 58 770 ääntä.
Sosiaalidemokraatit kärsivät puolestaan rökäletappion. SDP sai ensimmäisen kerran vuoden 1970 eduskuntavaalien jälkeen alle 600 000 ääntä, ja alhaisimman ääniosuutensa sitten vuoden 1962 eduskuntavaalien. Omaisuusveron eli varallisuusveron poistamisen katsottiin olevan merkittävin syy SDP:n kannatuksen romahdukselle.
Vasemmistoliitto säilytti asemansa neljänneksi suurimpana puolueena, mutta vihreät olivat enää vajaat 10 000 ääntä perässä. Vasemmisto menetti kaksi paikkaa ja yli 30 000 ääntä. Kannatusosuus laski kaikissa vaalipiireissä lukuun ottamatta Kymin, Vaasan ja Oulun vaalipiirejä. Suurimmat tappiot tulivat Pirkanmaan ja Satakunnan vaalipiireissä, paikan menetykset tapahtuivat Pohjois-Savossa ja Pirkanmaalla.
Vihreät sai kolmannen peräkkäisen vaalivoiton ja lisäsi edelleen etumatkaansa pieniin puolueisiin. Vihreän liiton kannatus oli edelleen keskittynyt suuriin kaupunkikeskuksiin. Puolueella ei ollut kansanedustajaa Satakunnan, Kymin, Pohjois-Savon, Vaasan, Keski-Suomen eikä Lapin vaalipiirissä. Vihreät sai ensimmäisen kerran kansanedustajan Etelä-Savon vaalipiirissä, mutta menetti paikkansa Pohjois-Karjalan vaalipiirissä.
Ruotsalainen kansanpuolue menetti ääniä, mutta sai lisäpaikan. Kristillisdemokraatit menettivät ääniä ja ääniosuuttaan, mutta pitivät paikkansa.
Perussuomalaiset oli vaalien toiseksi suurin voittaja ja nousi yli 100 000 ääntä saavien puolueiden joukkoon. Perussuomalaisten edeltäjä Suomen maaseudun puolue ylsi yli 100 000 ääneen viimeisen kerran vuoden 1991 eduskuntavaaleissa.
Kahdeksan asemansa eduskunnassa vakiinnuttaneen puolueen keskinäinen suuruusjärjestys oli hyvin vakiintunutta vuodesta 1991 alkaen. Vuoden 2007 vaaleissa tapahtui yksi merkittävä muutos. Ykköspaikkaa keskenään vaihtaneiden SDP:n ja keskustan takana kolmossijaa pitänyt kokoomus kiilasi ensimmäistä kertaa toiselle sijalle.
Vaalipiirit pysyivät liki muuttumattomina
Vaalipiirien rajoissa ja paikoissa ei tapahtunut suuria muutoksia edellisiin vaaleihin verrattuna. Punkalaidun siirtyi Satakunnan maakunnasta ja samalla vaalipiiristä Pirkanmaan maakuntaan ja vaalipiiriin. Pirkanmaan vaalipiirissä sijainnut Längelmäki oli liittynyt Keski-Suomen vaalipiirin kuuluvaan Jämsään.
Uudenmaan vaalipiirin paikkaluku nousi yhdellä 34:ään ja Pohjois-Karjalan vaalipiiri menetti yhden paikan, paikkoja jäi enää kuusi. Uudenmaan äänikynnys laski ja Pohjois-Karjalan nousi. Laskennallisen äänikynnyksen mukaan puolueelle riitti kansanedustajan paikkaan Uudellamaalla nyt alle kolme prosenttia vaalipiirin äänistä, Pohjois-Karjalassa sen sijaan puolueella tai vaaliliitolla piti olla yli 16 prosenttia äänistä kansanedustajan paikan saamiseksi. Myös Etelä-Savon vaalipiirillä oli kuusi paikkaa ja kohtuuton vaalikynnys.
Vasemmistoliitolla viimeiset vaaliliitot
Vaaleihin muodostettiin 22 vaaliliittoa. Vasemmisto oli ainakin toistaiseksi viimeisen kerran osallisena vaaliliitoissa. Vasemmistoliitto hyötyi vain kerran vaaliliitoista. Vuoden 2003 vaaleissa puolue sai toisen paikkansa takaisin Pohjois-Savossa sosiaalidemokraattien kanssa muodostetun vaaliliiton ansiosta.
Vuonna 2007 vasemmistoliitto osallistui vaaliliittoihin kolmessa vaalipiirissä. Etelä-Savossa SDP, vasemmistoliitto ja vihreät muodostivat vaaliliiton, jonka seurauksena vihreät saivat pienellä äänimäärällä paikan SDP:n kustannuksella. Vaaliliiton jäsenet eivät onnistuneet lisäämään yhteistä paikkamääräänsä. Sen sijaan lopputulos oli SDP:lle varsin katkera. SDP sai vain yhden entisten kahden paikan sijaan liki 23 000 tuhannella äänellä, vihreät saivat paikkansa alle 6 000 äänellä. Pohjois-Savossa vasemmistoliitto oli yhden paikan saaneessa vaaliliitossa vihreiden kanssa. Paikka olisi tullut ilman vaaliliittoakin.
Pohjois-Savossa kokoomus varmasti harmitteli oman vaaliliittonsa lopputulosta. Kokoomuksen ja perussuomalaisten vaaliliitto sai kaksi paikkaa. Kokoomus tarvitsi paikkaansa lähemmäs 22 000 ääntä, äänten keskittämisessä hyvin onnistunut perussuomalaiset runsaat 4 300 ääntä.
Pohjois-Karjalassa vasemmistoliitto oli vaaliliitossa sosiaalidemokraattien kanssa. Vaaliliitolla ei ollut vaikutusta paikkajokoon, SDP olisi saanut kaksi paikkaansa ilman vaaliliittoakin. Muissa vaalipiireissä vasemmistoliitto ei muodostanut vaaliliittoja. Muiden puolueiden muissa vaalipiireissä muodostamilla vaaliliitoilla ei myöskään ollut vaikutusta kansanedustajain paikkojen jalautumiseen.
Vasemmistoliiton kansanedustajat
Vasemmistoliitto osallistui vaaleihin tunnuksella Oikeasti vasemmalla. Vasemmistoliiton kansanedustajiksi valittiin vaalipiireittäin:
- Helsingin vaalipiiristä (21 kansanedustajan paikkaa) kansanedustajan avustaja Paavo Arhinmäki (1976‒), uusi kansanedustaja, 6 859 ääntä.
- Uudenmaan vaalipiiristä (34) psykiatri, kirjailija Claes Andersson (1937‒) 9 390 ääntä (palasi eduskuntaan kahden kauden tauon jälkeen) ja valtiotieteen maisteri, toimittaja Jaakko Laakso (1948‒), 3 074 ääntä. Levyseppä Kari Uotila (1955‒), 2 975 ääntä jäi varalle mutta nousi eduskuntaan Claes Anderssonin tilalle Anderssonin jätettyä eduskunnan 9.9.2008 terveydellisistä syistä.
- Varsinais-Suomen vaalipiiristä (17) varatuomari, työvoimapiirin lakimies Annika Lapintie (1955‒), 5 575 ääntä ja ay-toimitsija Jyrki Yrttiaho (1952‒), uusi kansanedustaja, 4 492 ääntä.
- Satakunnan vaalipiiristä (9) erikoislääkäri Veijo Puhjo (1948‒), 3 271 ääntä.
- Hämeen vaalipiiristä (14) aluetoimitsija Matti Kauppila, (1945‒), 3 468 ääntä.
- Pirkanmaan vaalipiiristä (18) asentaja Mikko Kuoppa (1944‒), 5 324 ääntä ja filosofian maisteri, tiedottaja Minna Sirnö (1966‒), 5 093 ääntä.
- Kymen vaalipiiristä (12) kirurgian erikoislääkäri Pentti Tiusanen (1949‒2018), 6 801 ääntä.
- Pohjois-Savon vaalipiiristä (10) yhteiskuntatieteiden kandidaatti Erkki Virtanen (1952‒), 3 538 ääntä.
- Keski-Suomen läänin vaalipiiristä (10) konekorjaaja, työsuojeluvaltuutettu Matti Kangas (1944‒), 4 539 ääntä.
- Oulun vaalipiiristä (18) pääluottamusmies Martti Korhonen (1953‒), 6 133 ääntä, insinööri, ammattioppilaitoksen rehtori Unto Valpas (1944‒2016), 5 884 ääntä ja bioanalyytikko Merja Kyllönen (1977‒), uusi kansanedustaja, 7 019 ääntä.
- Lapin vaalipiiristä (7) sosionomi Esko-Juhani Tennilä (1947‒), 7 739 ääntä ja yhteiskuntatieteiden maisteri, metsätalousinsinööri Markus Mustajärvi (1963‒), 7 675 ääntä.
Vasemmistoliitto ei saanut kansanedustajia Etelä-Savon (6 kansanedustajaa, lähinnä valintaa oli Aura Tamminen, 765 ääntä), Pohjois-Karjalan, (6, lähinnä valintaa Petteri Tahvanainen, 1 227 ääntä) eikä Vaasan (17, Harri Moisio, 3 636 ääntä) vaalipiireistä. Ahvenanmaalla (1) vasemmistoliitto ei osallistunut vaaleihin.
Vasemmistoliiton edellisestä eduskuntaryhmästä Outi Ojala, Suvi-Anne Siimes ja Anne Huotari eivät asettuneet ehdolle. Mikko Immosen saamat äänet eivät riittäneet kansanedustajan paikan uusimiseen.
Muutama myöhemmissä vaaleissa kansanedustajaksi valittava vasemmistoliittolainen oli jo näissä vaaleissa luomassa pohjaa tulevalle valinnalleen. Hämeessä eduskuntaan pyrki Aino-Kaisa Pekonen (1 524 ääntä, Pirkanmaalla Anna Kontula (1 453), Pohjois-Savossa Matti Semi (2 958) ja Oulussa Risto Kalliorinne (4 565).
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajisto säilyi ensimmäistä kertaa muuttumattomana koko vaalikauden ajan. Puheenjohtajana toimi Annika Lapintie, ensimmäisenä varapuheenjohtajana Esko-Juhani Tennilä ja toisena varapuheenjohtajana Merja Kyllönen.
Vuonna 2007 valitussa vasemmiston eduskuntaryhmässä oli edelleen vahva työläisammattien edustus. Kuudella edustajalla oli perinteinen työläistausta ja kuusi edustajaa oli toiminut korkeakoulutusta vaativissa asiantuntijatehtävissä. Lääkäreitä ja toimittajia oli kolme kumpiakin.
Äänestysaktiivisuus kääntyi jälleen laskuun
Vuoden 2007 eduskuntavaalien äänestysprosentti oli sodanjälkeisen ajan alhaisin. Tätä pidettiin suurena pettymyksenä, sillä äänestysprosentti oli vuoden 2003 vaaleissa kääntynyt nousuun laskettuaan ennen sitä yhtäjaksoisesti vuoden 1979 vaaleista.
Ensimmäisistä eduskuntavaaleista vuonna 1907 lähtien miehet äänestivät naisia aktiivisemmin aina 1983 saakka, mutta vuonna 1987 naiset olivat aktiivisempia vaaliuurnilla, ja kasvattivat etumatkaansa miehiin nähden kaikissa eduskuntavaaleissa vuoden 2007 vaaleihin saakka.
Eduskunta ei ole äänestäjien peilikuva
Kansa valitsee eduskuntaan kansaa keskimäärin pidemmälle opiskelleita edustajia. Tämä johtuu osin siitä, että suomalaiset arvostavat lukeneisuutta. Ehdokkaiden joukossa oli kaksi kertaa enemmän ja valittujen keskuudessa yli kolme kertaa enemmän korkea-asteen tutkinnon suorittaneita kuin äänioikeutettujen keskuudessa.
Vaalikampanjat vaativat yhä enemmän varoja myös ehdokkailta. Näissä vaaleissa vaalikampanjoita käytiin ensimmäistä kertaa tosissaan verkkosivuilla. Ehdokkaiden vaalibudjetteihin nousi aivan uutena kulueränä nettimainonta. Vasemmistoliiton ehdokkaiden tulot olivat 1,5 kertaa ja kokoomuksen ehdokkaiden 3,3 kertaa suuremmat kuin äänioikeutetuilla.
Vasemmistoliiton ehdokkaiden koulutustasossa tapahtui merkittävä muutos vuoden 2007 vaaleissa. Vasemmistoliiton ehdokkaista lähes puolella oli aikaisemmin keskiasteen koulutus, mutta vuoden 2007 vaaleissa kahdella kolmasosalla vasemmiston ehdokkaista oli korkea-asteen koulutus. Vasemmistoliiton ehdokkailla oli ensimmäistä kertaa korkeampi koulutustaso kuin kaikilla ehdokkailla keskimäärin.
Naisia eduskuntaan ennätysmäärä, vasemmistoliiton ryhmä miehistyi
Puolueet sopivat aikoinaan yhteiseksi tavoitteekseen, että niiden asettamista ehdokkaista kumpiakin sukupuolia on vähintään 40 prosenttia. Tämä tavoite saavutettiin keskimääräisesti ensimmäistä kertaa vuoden vuoden 1991 vaalien jälkeen vuoden 2003 vaaleissa, jolloin naiset saivat ensimmäistä kertaa myös yli 40 prosenttia äänistä. Kansanedustajien osalta tavoite ei toteutunut.
Vasemmistoliitolla oli naisehdokkaita enemmän kuin koskaan ja naisehdokkaat saivat enemmän ääniä kuin koskaan. Sen sijaan vasemmistoliiton eduskuntaryhmään tuli vähemmän naisia kuin koskaan, sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Vain kolme naista valittiin vasemmiston listoilta eduskuntaan.
Nuoria ennätysmäärä ehdokkaina, aiempaa vähemmän kansanedustajiksi
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa alle 30-vuotiaiden ja yli 60-vuotiaiden ehdokkaiden osuus oli suurempi kuin koskaan ennen. Itse vaaleissa vanhin ikäryhmä onnistui hyvin ja kaksinkertaisti osuutensa eduskunnassa.
Vasemmistoliitolla oli enemmän alle 30-vuotiaita ehdokkaita kuin puolueilla keskimäärin, mutta yhtään alle 30-vuotiasta ei valittu vasemmistoliiton eduskuntaryhmään. Tosin kaksi vasemmistoliiton listoilta valittua oli juuri täyttänyt 30-vuotta, Merja Kyllönen kaksi kuukautta ennen vaaleja ja Paavo Arhinmäki kolme kuukautta ennen.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä oli paitsi eduskunnan miesvaltaisin, myös keski-iällään, 53,4 vuotta, eduskunnan vanhin ryhmä.
Suomen vaalijärjestelmä ei ole suhteellinen
Vaikka Suomessa ei ole muodollista äänikynnystä, on äänikynnys käytännössä korkea. Piilevä vaalikynnys on toistakymmentä prosenttia niissä vaalipiireissä, joissa valitaan alle kymmenen kansanedustajaa. Koska järjestelmä suosii suuria puolueita, eivät puolueet ole lukuisista yrityksistä huolimatta päässeet järjestelmän muuttamisen vaatimaan yhteisymmärrykseen.
Aidosti suhteellisen vaalitavan toteuttaminen ei ole lainkaan mahdotonta, esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa sellainen on käytännössä. Saksassa tosin äänikynnys on viisi prosenttia, ja se tekee uusille puolueille pääsyn liittopäiville erittäin hankalaksi. Ruotsissa äänikynnys on neljä prosenttia.
Vuoden 2007 vaaleissa kolme suurinta puoluetta sai valtakunnalliseen kannatukseensa nähden kymmenen ylimääräistä paikkaa, kuten taulukko 8 näyttää. Taulukon SP sarakkeessa esitetyt puolueiden saamat paikat siinä tapauksessa että vaali olisi ollut suhteellinen, on saatu samalla d’Hondtin menetelmällä, jota vaalituloksen laskennassa käytettiin. Ero on siinä, että vaaleissa paikat jaetaan vaalipiireittän, Vasen Kaistan laskelmassa koko maa on yhtenä vaalipiirinä.
Epäsuhta kansanedustajapaikkojen jaossa johtaa siihen, että eduskunnan kokoonpano ei vastaa vaaleissa ilmaistua puolueiden kannatusta. Tällä on myös taloudellisia seurauksia. Kun puoluetuki jaetaan paikkojen eikä äänimäärien suhteessa, saavat etupäässä suuret puolueet ylimääräistä puoluetukea pienempien puolueiden kustannuksella.
Puoluetuki oli vuonna 2008 kansanedustajaa kohti 90 000 euroa kansanedustajaa kohden. Vaalikauden aikana tuki oli 360 000 euroa kansanedustajalta. Viisi kannatukseensa nähden ylimääräistä paikkaa saanut kokoomus sai siten ylimääräistä puoluetukea vaalikauden aikana 1,8 miljoonaa markkaa.
Kolme suurinta puoluetta sai vaalikaudella 2007‑2011 yhteensä 3,6 miljoonaa euroa sellaista varsinaista puoluetukea, joka olisi myönnetty pienemmille puolueille, jos Suomessa olisi aidosti suhteelliset vaalit.
Mutta tuo 3,6 miljoonaa on vain pintaa. 18 miljoonan euron puoluetuen lisäksi myönnettiin puolueitten tiedotustoiminnan ja viestinnän tukemiseen toiset 18 miljoonaa euroa. Sen lisäksi puolueet saivat 2,5 miljoonaa erillistä tukea eduskuntavaalityöhön vuonna 2007.
Puolueille jaettiin lisäksi eduskuntapaikkoihin suhteutettuna eduskuntaryhmien kanslia-avustusta ja avustusta kansanedustajien avustajien palkkoihin, nuoriso- ja varhaisnuorisojärjestöille, sivistysjärjestöille ja puolueiden ajatushautomoille.
Kysymyksessä on siis suurimmille puolueille valtavat taloudelliset edut. Tämä seikka selittää myös sen, miksi kaikki yritykset muuttaa vaalijärjestelmää aidosti suhteellisesti ovat kaatuneet suurten puolueiden keksimiin keinotekoisiin ongelmiin.
Hallitusneuvottelut sujuivat sutjakkaasti
Kaikki puolueet ilmoittautuivat halukkaiksi uuteen hallitukseen. Sosiaalidemokraatit ja vasemmistoliitto ilmoittivat haluavansa olla mukana hallituksessa, joka keskittyy vanhusten hoitoon ja sosiaaliturvan parantamiseen. Vasemmistoliitto putosi pian neuvotteluista torjuttuaan suuret verohelpotukset sekä vaatiessaan varallisuusveron palauttamista ja pääomaverotuksen kiristämistä.
Hallituksen muodostajaksi suurimman puolueen edustajana tullut Matti Vanhanen korosti hallitusta muodostaessaan vaalitulosta. Kokoomus tuli mukaan suurimpana vaalivoittajana. Vihreät oli hyvä ottaa hallitukseen, sillä ilmastopolitiikka oli noussut keskeiseksi asiaksi muun muassa EU:n eri toimielimissä.
Eduskunta jatkoi veronalennuksia, vanhukset ja ilmasto unholaan
Vaalikaudella suurinta huomiota herätti asiat, jotka eivät liittyneet eduskunnan lainsäädäntötyöhön tai budjettivaltaan, vaan vuoden 2007 vaalirahoitukseen. Paljastui, että kaikki kansanedustajat eivät ilmoittaneet tukijoitaan. Laki velvoitti, mutta koska laki ei määritellyt ilmoitusten laiminlyönnistä rangaistusta, jättivät monet kansanedustajiksi valitut vaalirahailmoituksensa puutteellisin tiedoin.
Julkisuuteen tuli myös tietoja yritysten ja liikemiesten antamista suurista, vaalirahailmoituksissa ilmoittamatta jätetyistä lahjoituksista varsinkin kokoomuksen ja keskustapuolueen ja niiden poliitikkojen vaalityöhön. Vaalirahakohuun ja suoranaisiin lahjontayrityksiin liittyvät rikostutkinnat sävyttivät koko vaalikautta ja johtivat tarkennuksiin lainsäädännössä.
Muilta osin eduskunta jatkoi tämän kirjoituksen alussa kuvattua uusliberalistista rakenneuudistusprojektia. Verotuksen osalta sitä täydennettiin muun muassa perintöverouudistuksella, jolla verotettavan perinnön alaraja nostettiin 3 400 eurosta 20 000 euroon.
Verohelpotukset olivat miljardiluokkaa, tarkistukset sosiaalitukiin paljon vaatimattomampia. Kaikkein pienituloisemmat eivät koostuneet verohelpotuksista lainkaan, ja lapsilisän korotus leikattiin tulona pois toimeentulotuen varassa eläviltä. Hallitukselta ja hallituspuolueilta unohtuivat myös vaalien alla pidetyt suuret puheet vanhusten hoivan saattamisesta asialliselle tasolle ja suunnanmuutoksesta ilmastopolitiikassa.
Vasemmiston ryhmä toimi pääosin yhtenäisesti
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä toimi yhtenäisenä oppositiopuolueena ja yritti kaikissa vaiheissa puolustaa erityisesti heikommassa asemassa olevien kansalaisten toimeentuloa.
Kahdessa merkittävässä asiassa vasemmistoliiton ryhmä kuitenkin hajosi. Kun eduskunta hyväksyi Euroopan unionin hylätyn perustuslain korvaavan Lissabonin sopimuksen äänin 150‒27, äänesti 12 vasemmistoliiton kansanedustajaa sopimusta vastaan ja viisi kansanedustajaa sen puolesta.
Kun eduskunta päätti ydinvoimalupien myöntämisestä Teollisuuden Voimalle äänin 120‒72 ja Fennovoimalle äänin 121‒71, äänesti 15 vasemmistoliiton kansanedustajaa puoluekokouspäätöksen mukaisesti lupia vastaan, mutta kaksi edustajaa puolesta.
Lue artikkelisarjan kaikki osat:
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 1/8: 1991 (15.11.2018)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 2/8: 1995 (28.11.2018)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 3/8: 1999 (2.1.2019)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 4/8: 2003 (4.3.2019)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 5/8: 2007 (tämä osa)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 6/8: 2011 (8.4.2019)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 7/8: 2015 (12.4.2019)
Vasemmistoliiton eduskuntavaalit ‒ osa 8/8: 2019 – vaaliennakko (13.4.2019)
Lue lisää muualta verkossa:
Vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelma 2007 (Pohtiva)
Eduskuntavaalit 2007 (Tilastokeskus)
Hoitajien palkankorotukset: Mitä puhuttiin vaalien alla? (Vuoden 2007 vaalikeskusteluja, Ylen Elävä arkisto)
Neljäs arviointiraportti: Tieteellinen perusta ilmastopoliittiselle päätöksenteolle entistä vahvempi (IPCC:n raportti 2007, Ilmatieteen laitoksen sivuilla)
*