Yhdysvaltojen omakuva
Hitaasti mutta vääjäämättömästi asemiaan ainoana todella maailmanlaajuisena supervaltana menettävä Yhdysvallat on Trumpin presidenttikaudella alkanut näyttäytyä verukkeitta taas vain omana itsenään: samanlaisena ihmisoikeuksista ja demokratiasta täysin piittaamattomana valtakeskittymänä kuin kilpailijansa, voimissa paljon vähäisempi Venäjä ja verroille pyrkivä Kiina. Kaunotarta ja hirviötä osuvampi vertaus voisi olla vaikka Oscar Wilden romaani Dorian Grayn muotokuva.
Suurilla ja monilla pienilläkin valtioilla on kuvitelma, harhakuva omasta erityisluonteestaan historian, kohtalon tai jumalan (H, K, J… iso alkukirjain on pakollinen) valitsemana poikkeuksena maailman valtioiden ja kansakuntien joukossa.
Sellainen harha on ollut Saksalla ja Isolla-Britannialla, Japanilla, Israelilla, Kiinalla ja esimerkiksi pieneksi jääneellä Suur-Suomella, Venäjästä puhumatta. Yhdysvaltojen itsekäsityksen harhakuvaa on leimannut Manifest Destiny, jonka professori Markku Henriksson on suomentanut kutsumuskohtaloksi.
Alkuperäisten amerikkalaisten etniset puhdistukset ja näännyttäminen reservaateissa, orjuus, rasismi, väkivalta, ympäristön tuhoaminen, loputtomat sodat Koreasta Vietnamiin ja Afganistanista Irakiin ja osallistuminen verisiin vallankaappauksiin ovat vain historian pikkukiviä loputtoman edistyksen loistavalla polulla.
Kongressin myöhäsyntyinen havahtuminen luokittelemaan Syvän etelän perinteisen kansanhuvin, afroamerikkalaisiin kohdistuneet lynkkaukset vihdoin liittovaltiotasolla ”viharikoksiksi” joulukuussa 2018 on tietenkin taas vain osoitus toimivasta demokratiasta.
Journalismin professori Peter Beinart kirjoitti äskettäin The Atlantic-aikakauslehdessä, että ajatus Yhdysvaltojen erityisluonteesta ei ole viitannut vain käsitykseen omasta kulttuurisesta ja poliittisesta ainutlaatuisuudesta vaan siihen sisältyy myös uskomus omasta moraalisesta ylemmyydestä.
”Erityisluonnetta koskevaan keskusteluun on lujasti kiinnittynyt uskomus siitä, että koska Amerikka [Yhdysvallat] on erityisen omistautunut demokratialle ja vapaudelle, sen synnit ovat enimmäkseen satunnaisia. Suurimmat ihmiskunnan todistamat pahat teot sellaisissa paikoissa, kuin natsien kuolemanleirit, ovat kaukana mistään mitä amerikkalaiset voisivat ikinä tehdä. Amerikan vastustajat tekevät rikoksia; Amerikka vain kompastelee kulkiessaan tekemään oikein. Tämä erottelu tarkoittaa, että valtavirran poliittisessa keskustelussa kaikkein rumimmat käsitteet ‒ fasismi, diktatuuri, tyrannia, terrorismi, imperialismi, kansanmurha ‒ on yleensä varattu ilmiöille, jotka tapahtuvat Yhdysvaltojen rantojen ulkopuolella”.
”Amerikka” voi tehdä mitä tahtoo koska sillä on siihen muita suurempi oikeus siksi että se on Amerikka. Mikä oli todistettava.
Trumpilla on mielestään oikeus määrätä maailman menosta sillä välin kun vartoilemme Jeesuksen tai ainakin Elvis Aaron Presleyn toista tulemista ja vanhurskasten valtakuntaa. Trumpin hallinnon korkea virkamies kiteytti tämän taannoin tokaisulla joka kirkastaa asian paremmin kuin mikään sivistyneen diplomaattijargonin sievistely: ”We’re America, Bitch”.
Pax et pestis americana
Yhdysvallat on halunnut tulkita osansa yleisessä maailmanpolitiikassa tasapainottavana tekijänä, mutta sen paino on niin suuri että lopulta on yleensä ollut kysymys enemmän Yhdysvaltojen kuin maailman kulloisestakin tasapainosta. Yhdysvallat on aidon suurvallan tapaan yrittänyt pakottaa maailman omaksi kuvakseen.
Tässä tavoitteessaan se ei eroa Neuvostoliiton ja Venäjän tai Kiinan vastaavista pyrkimyksistä. Kuinka lohdullista onkaan, että ne kaikki ovat suuria rauhanystäviä ja haluavat sotaa käytävän vain niiden omien rajojen ulkopuolella.
Maailmanpoliisina toimiminen ei ole halpaa. Yhdysvallat on käyttänyt esimerkiksi terrorisminvastaiseen toimintaansa vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen jo kolmisen biljoonaa dollaria, ja sen samana ajanjaksona käymät sodat ovat maksaneet noin kuusi biljoonaa.
Ja Yhdysvaltojen ”sotateolllinen kompleksi”, jonka vaaroista presidentti Dwight D. Eisenhower varoitti tammikuussa 1961, on paisunut mittasuhteisiin, joista edes tuon kompleksin aivoilla ja sydämellä, Yhdysvaltojen puolustusministeriöllä (Pentagon) ei ilmeisesti ole enää käsitystä.
Yhdysvaltojen puolustusministeriö ei voi tehdä tilinpäätöstä, joka kertoisi kongressille tarkasti, paljonko supervalta on kunakin vuonna tarvinnut puolustaakseen itseään. Kukaan ei tiedä: Pentagon ei tiedä itsekään. Jokainen edustajainhuoneen ja senaatin jäsen tietää vain, että puolustukseen tarvitaan määrättömästi lisää rahaa.
Center for International Policy -ajatuspajan ase- ja turvallisuuskysymyksiä koskevan projektin johtaja William D. Hartung on kuvannut asevarusteluun käytettävän rahan ja kalustohankintojen pohjatonta säkkiä ivallisesti ”Pentagon First” -strategiaksi.
”[–] jotkin samoista asiantuntijoista ja organisaatioista, jotka ehdottavat nyt että panemme Amerikan tulevaisuuden peliin paisuttamalla taloutemme kaikkein tehottominta sektoria ‒ ei, ei, en tarkoittanut hiiliteollisuutta vaan sotateollista kompleksia ‒ ovat niitä konservatiivisia asiantuntijoita, jotka arvostelivat Neuvostoliittoa täsmälleen samasta asiasta. [–] eikö konservatiivien [–] pitäisi olla huolissaan siitä, että presidentti Trumpin [–] politiikka aiheuttaa ehkä jotain vastaavaa Yhdysvalloille?”
Epäilemättä puolustusministeriön urhot yrittävät parhaansa. Kongressi määräsi vuonna 1990 kaikki hallituksen virastot tekemään siitä alkaen tarkastetun kirjanpidon mukaisen tilinpäätöksen. Muilta ministeriöiltä onnistui mutta puolustusministeriöltä vei hiukan aikaa: se ilmoitti vuonna 2011 tähtäävänsä vaatimuksen mukaiseen, tilintarkastajien hyväksymään tilinpäätökseen jo vuonna 2017… Ei onnistunut, eikä onnistunut vuonna 2018. Eikä tule onnistumaan koskaan.
Kyse ei ole vain taitavasta (ja laittomasta) rahojen siirtelystä momentilta toiselle vaan siitä, että Yhdysvaltojen puolustusministeriö ja puolustusvoimien aselajit eivät oikeasti tiedä, mitä niiden varastot pitävät sisällään ja paljonko rahaa valuu mihinkin.
Tutkiva journalisti Matt Taibbi vertasi puolustusministeriön kirjanpitoa toimintansa huijaukseen perustaneen jättiläismäisen Enron-yhtymän kuuluisaan konkurssiin. Enron on tietysti pikkutekijä puolustusvoimiin verrattuna. Kun Pentagon kirnuaa jatkuvasti Enronin kokoisia tappioita, se on mahdollista ainoastaan, koska Pentagonin kirjanpito on ”pitkään siedetty petos”.
”Olemme jo nähneet välähdyksiä. Surullisenkuuluisan F-35 Joint Strike -hävittäjäohjelman on nyt suunniteltu maksavan veronmaksajille 1,5 biljoonaa dollaria, karkeasti saman verran kuin käytimme koko Irakin sotaan”.
”Surullisenkuuluisa F-35 Joint Strike” on muuten lopulliselta tuotenimeltään Lockheed Martin F-35 Lightning II. Konetta on tarjottu Suomellekin. Yhtiö muistuttaa: ”Lockheed Martin. Your Mission is Ours.” Ehkä siihen pitäisi lisätä: ”And Your Money, Too”.
Jonkunhan on maksettava Yhdysvaltojen asevarustelun suolaiset laskut. Miksi ei sitten myös suomalaisen veronmaksajan?
Sota planeettaa vastaan
Kukaan ei tiedä, mitä amerikkalaisen (kiinalaisen, venäläisen, intialaisen, pakistanilaisen, brasilialaisen, ranskalaisen, indonesialaisen…) sotakoneen pyörittäminen oikeasti maksaa. Tiedämme vain, ketkä maksavat ja mikä maksaa. Me kaikki ja maapallo. World Watch Instituten perustaja Lester R. Brown sanoi vuonna 1996, että käynnissä on ihmiskunnan sota maapalloa (ympäristöä ja ilmastoa) vastaan.
Donald Trumpin kaltaisten typerien poliitikkojen ohella tuohonkin sotaan osallistuvat myös asevoimat. Toimittaja Arto Huovinen kertoi Kansan Uutisissa 13.6.2019:
“Yhdysvaltain puolustusministeriön eli Pentagonin alaisuudessa toimivat asevoimat päästivät vuonna 2017 noin 59 miljoonaa tonnia hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja.
Jos Pentagon olisi maa, se olisi maailman 55. suurin kasvihuonekaasujen päästäjä. Se olisi suurempi kuin esimerkiksi Portugali, joka oli Global Carbon Atlas -listan sijalla 57.
Suomi oli samana vuonna sijalla 61. Suomen päästöt olivat runsaat 46 miljoonaa tonnia”.
Yhdysvallat oli valinnut puolensa sodassa maapalloa vastaan jo kauan ennen Donald J. Trumpin presidenttikautta. Hiilidioksidin ja metaanin lisääntyessä auringonlaskut ovat varmaan kauniita.
|||
Tarkennus biljoonista ja triljoonista: Kun suomenkielisessä tekstissä yllä kirjoitetaan biljoonista, se tarkoittaa suomalaista biljoonaa, joka on miljoona miljoonaa eli tuhat miljardia. Kun yhdysvaltalaisen lehden otsikossa alla kirjoitetaan billion, se tarkoittaa suomalaista miljardia, tuhatta miljoonaa. Useimmissa kielissä miljardi tarkoittaa tuhat miljoonaa. Alla yhdysvaltalaisen lehden trillion vastaa suomalaista biljoonaa.
Lue artikkelin ensimmäinen osa:
Amerikan psyko, 1. osa (10.7.2019)
Lue lisää muualta verkossa:
Yhdysvaltain kutsumuskohtalo (Lauri Itäkangas, Yle, 6.10.2014)
Everywhere Is War: The American Threat to Iran, Venezuela, and Women (Jeremy Scahill, The Intercept, 8.5.2019)
AOC’s Generation Doesn’t Presume America’s Innocence (Peter Beinart, The Atlantic, 21.6.2019)
Eisenhower warns us of the military industrial complex (Ote Dwight D. Eisenhowerin puheesta 17.1.1961, 2 min. 30 sek, YouTube)
WikiLeaks: CIA lavasti urkintansa Venäjän, Kiinan ja Iranin teoiksi (Arto Huovinen, Kansan Uutiset, 8.3.2017)
Can You Think of Any Other Ways to Spend $716 Billion? (Matt Taibbi, Rolling Stone, 21.6.2018)
America’s Post-9/11 Wars Have Cost $5.9 Trillion (William D. Hartung, The Nation, 21.11.2018)
Exclusive: The Pentagon’s Massive Accounting Fraud Exposed (Dave Lindorff, The Nation, 27.11.2018)
The Pentagon’s Bottomless Money ((Matt Taibbi, Rolling Stone, 17.3.2019)
Pentagonin päästöt suuremmat kuin Portugalin (Arto Huovinen, Kansan Uutiset, 13.6.2019)
Brexit osoittaa, miten englannin kielen yksipuolinen käyttö on kansainvälisen yhteisön valuvika (Janne Saarikivi, kolumni, Yle 10.7.2019)
Artikkelikuvan linkit:
Kuvaaja ja kuva: Alisdare Hickson, Everyone welcome except Trump
Lisenssi: CC BY-SA 2.0