Eilen, 3.7.2019, sytytimme kynttilät Julian Assangen 48-vuotissyntymäpäivän kunniaksi Tampereella, Vasen Kaista -verkkolehden toimituksessa Ylävitosessa. Samoissa merkeissä kokoontuu ihmisiä maailmanlaajuisesti ainakin 60 kaupungissa ympäri maailman ja lisäksi tapahtumaan voi osallistua virtuaalisesti Facebookissa ja Twitterissä. Helsingissä kynttilät syttyivät Senaatintorilla, eikä Assangea ole unohdettu muissakaan pääkaupungeissa. #Candles4Assange kutsui yhteen vapaan journalismin, kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien ja ihmisoikeuksien kannattajat.
Assangen pidätys
Videopätkä ja kuvat riutuneesta Assangesta levisivät tiedotusvälineissä, kun hänet pidätettiin 11.4. Lontoossa ja poistettiin Ecuadorin suurlähetystön suojeluksesta, jossa hän on joutunut olemaan vuodesta 2012 saakka Ruotsissa esitettyjen raiskausepäilyjen vuoksi. Näyttää selvältä, että Assange on joutunut joko suoran kidutuksen (psykologisen tai fyysisen tai molempien) uhriksi lähetystössä tai hänen terveydentilaansa ei ole muuten hoidettu asianmukaisella tavalla.
Emme ota tässä kantaa Assangen syyttömyyteen tai syyllisyyteen näihin epäilyihin, mutta toteamme, että kansainvälisessä politiikassa väärien tai liioiteltujen syytösten esittäminen vallanpitäjille liian vaarallisia tai tunnettuja henkilöitä kohtaan ei ole ainakaan harvinaista. Todellinen ”rikos”, josta Assange halutaan tilille, ovat hänen perustamansa WikiLeaksin julkaisemat lukuisat dokumentit, jotka ovat vähintään kiusallisia Yhdysvalloille liittolaisineen. Raiskausepäilyt ovat liian lieviä aiheuttaakseen seitsemän vuoden paon lähetystön – lopulta rikottuun – diplomaattiseen suojaan.
Tiedonlähteistä
”Pilliinpuhaltaja” Chelsea Manning on jo rangaistuksensa kärsinyt, Edward Snowden on Venäjällä National Security Agencya koskevien tietojen paljastamisen takia ja nyt australialaisesta Assangesta mitä ilmeisimmin yritetään saada varoittava esimerkki tutkivalle journalismille tai yleensä esimerkiksi sotarikosten ja erilaisten hallitusten harjoittamien kriminaalitoimenpiteiden mahdollisille tuleville paljastajille. Assange on kieltänyt suoraan hakkeroineensa USA:n hallinto- ja tiedusteluelimien tietojärjestelmiin, varmuutta tietojen paljastajista eli lähteistä ei ole, eikä reitistä mitä kautta WikiLeaks on tietonsa ja dokumenttinsa saanut.
Peliä tulevaisuudella?
Assangen elämällä ja tulevaisuudella pelataan ala-arvoista kansainvälistä peliä, jolla halutaan pelotella ihmisiä ja erityisesti toimittajia tiettyyn sabluunaan, jossa ei saa todentaa jotakin minkä suuri osa jo itseasiassa valmiiksi tietää, kuten Irakin sodan motiivit ja joukkojen käyttämisen siellä. WikiLeaks-tyyppisestä materiaalista on ehditty jo tehdä filmiteollisuuden parissa sekä draamaa, ”toimintaviihdettä” että puhdasta propagandaa ja paljon siltä väliltä. Kuitenkin vuonna 2010 Time-lehden lukijoiden vuoden mieheksi äänestämä Assange näyttää olevan liian tunnettu jätettäväksi rauhaan ja rangaistuksetta sota-, ihmisoikeus-, yksityisyydenloukkaus- ja monien muiden rikosten paljastamisesta.
Assangen tapauksella on erityistä merkitystä monella tapaa. Jos Australian kansalainen luovutetaan Yhdysvaltoihin tuomittavaksi väärin perustein eli käytännössä siitä, että hän on rikkonut ”lakia”, jonka mukaan Yhdysvaltojen ulko-, tiedustelu- ja sotapolitiikkaa ei voi arvostella tai käsitellä journalistisesti normaaliin tapaan missään maailman kolkassa ilman uhkaa päätyä Yhdysvaltojen rankaisemaksi voi tästä turhan helposti tulla jälleen yksi uusi ”normaali” tilanne, jota ei sovi arvostella tai ihmetellä.
Jos tilanne ei olisi inhimillisesti traaginen olisi tämäkin jälleen pitkälti farssi, mutta kun ihmisen vapaus ja terveys on viety ja vaakalaudalla siksi, että hän on toiminut oikein ja rohkeasti emme tässä paljon naurun aihetta näe. Assangella ei juuri ole ystäviä USA:n poliittisessa eliitissä. Hillary Clintonin sähköposteja julkaistiin 2016 yli 30 000 kappaletta WikiLeaksissa. Osin näiden pohjalta nähtiin kuinka Bernie Sandersia pelattiin armotta pois demokraattien presidenttipelistä. Toisaalta Assange on lausunut miten valinta Trumpin ja Clintonin välillä on kuin ”koleran ja tippurin kesken”, jolla ei juuri ole merkitystä. Sen sijaan Assange painotti korruption vähentämisen merkitystä politiikassa ja poliittisissa instituutioissa, joka sen sijaan olisi tärkeä muutos kohti parempaa.
Puhuuko näin rikollinen vai mies, jolla on näkemyksensä tueksi harvinaisen laaja materiaali, jolla perustella vaatimusta suuriin muutoksiin poliittisessa järjestelmässä ja kulttuurissa Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa? Mainittakoon tässä, että nuorena Assange auttoi viranomaisia mm. etsimään lasten hyväksikäyttäjiä internetistä. Hänellä on oma perhe, jonka elämää on häiritty liikaa sen vuoksi, että isä on kieltäytynyt myötäsukaisesta hymistelystä maailman suurvaltoja kohtaan. On aikoja ja hetkiä valita puolensa ja tämä on yksi niistä. Meillä ei ole varaa välinpitämättömyyteen.