Ikävän ja kaipauksen kyyneleet kastelevat tänä äitienpäivänä monen poskipäät. Äitien luona ei nyt vierailla. Mekaanisesti välitetyt sanat ja kuvat eivät korvaa läheisyyden tunnetta edes niille, jotka fyysisen eristämisen välttämättömyyden tunnistavat. Useimmille hoitolaitoksissa eläville vanhuksille eristämisen syyt eivät aukea. Läsnä ovat vain hylkäys ja yksinäisyyden suru: miksi ne eivät tule.
Läheisten vierailut hoitolaitoksissa ovat olennainen osa vanhusten hyvinvointia. Vierailijat katkaisevat laitosten pitkän ja yksinäisen ajan ja pitävät kiinni maailmassa. Läheiset auttavat hoitotoimissa ihan konkreettisestikin, auttavat ruokailussa, kampaavat hiuksia, hierovat puutuneita jäseniä, lukevat ääneen ja vievät ulkoilemaan. Ilman läheisiä taivaan sini ja auringon lämpö jäisivät useimmiten vain haaveeksi ikkunan taa.
Vanhusten suojaaminen koronavirustartunnoilta on perusteltu syy hoitolaitosten vierailukielloille. Perusteltua olisi myös lievittää kiellon seurauksia. Läheisten puute lisää hoitotyön tarvetta monella tapaa. Kun vierailijoita ei ole, ovat kiireiset hoitajat ovat ainoita yksinäisyyden lievittäjiä. Asukkaan auttaminen virtuaaliyhteydenpidossa läheisiin ei ole ainoa lisätyö. Omaisten vierailujen aikana hoituneet syöttämiset ja juottamiset on nekin korvattava. Korona-aikana hoitajia tarvittaisiinkin lisää hoitolaitoksissa.
Eristysohjeiden lisäksi hoitolaitoksissa tarvitaan myös ohjeita ja resursseja eristyksen seurausten vähentämiseen. Jos vierailukiellot vielä jatkuvat pitkään, on syytä miettiä läheisten vierailujen mahdollistamista. Läheisten opettaminen suojavarusteiden käyttäjiksi vaatii opastajia, aikaa ja välineitä, mutta täysin mahdotonta se ei ole. Joissakin hoitolaitoksissa on vierailuja varten järjestetty tapaamishuoneita tai -kontteja, joissa vanhus ja läheinen voivat tavata samassa tilassa, mutta lasiseinällä toisistaan eristettynä. Myös tapaamisia ulkotiloissa on mahdollistettu. Vierailujen erityisjärjestelyt tarvitsevat myös tekijänsä. Sekin on yksi peruste lisähoitajien palkkaamiselle.
Kovat ajat vaativat kovia tekoja hyvinvoinnin puolesta. Hoitolaitoksiin eristettyjen vanhusten hyvinvoinnin vaatimat resurssit on järjestettävä. Muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole. Ei ainakaan, jos aiomme pysyä kansalaisiaan yhdenvertaisesti kohtelevien hyvinvointivaltioiden joukossa.
Kirjoittaja on Vasen Kaista -verkkolehden varapäätoimittaja.