Amerikkalaiset valitsevat uuden presidentin 3. marraskuuta. Tarkemmin sanottuna osavaltioittain valitaan 538 valitsijamiestä, eikä eniten amerikkalaisilta ääniä saaminen vielä tarkoita kisan voittoa. Viime vaaleissa valitsijamiehet valitsivatkin presidentiksi vähemmän valtakunnallisesti ääniä saaneen ehdokkaan – nykyisen presidentin, liikemies/tv-tähti/wrestling-painija Donald Trumpin.
Trump valittiin vuonna 2016 suuren hälinän kanssa ja äänestäjiensä suurin odotuksin. Trumpin oli tarkoitus toteuttaa kovaa republikaanista politiikkaa omine mausteineen; nimittää konservatiivisia tuomareita, panna talousindikaattorit kovaan nousuun alentamalla veroja ja vähentämällä säätelyä, rakentaa muuri Meksikon rajalle ja neuvotella yleisesti ottaen kauppasopimukset Yhdysvalloille vielä entistäkin paremmiksi.
Trump vetosi muista poliitikoista poikkeavalla retoriikallaan ja esimerkiksi Irakin sotaa kritisoimalla niihin republikaaneihin, jotka olivat pettyneitä republikaanisen puolueen entiseen peruslinjaan, jossa keskityttiin rikkaiden suosimiseen ja käytiin Irakin sodan kaltaisia epäonnistuneita sotia. Kannattajat on petetty. Trump on osoittautunut taas yhdeksi republikaanipresidentiksi, joka heristelee sapeliaan ja keskittyy työväenluokan sijasta palvelemaan rikkaimpien amerikkalaisten etuja.
Tässäkään ei ole onnistuttu kovinkaan hyvin. Lupaavasti mennyt talouskasvu katkesi koronakriisin epäonnistuneeseen hoitoon kuin seinään. On tosin muistettava, että Trumpin valta vaikuttaa konkreettisesti osavaltiotasolla tapahtuvaan virustorjuntaan on lopulta varsin rajallinen.
Talous- ja koronaviruskriisiin liittyy myös Yhdysvaltain alati voimistuva sisäinen kahtiajako. George Floydin brutaalista kuolemasta poliisin käsissä aiheutuneet mielenosoitukset ja mellakat näkyvät edelleen, kuukausien jälkeen. Poliisin toimet rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan ovat olleet usein edelleen brutaaleja. Trump vaatii vielä brutaalimpia toimia, mutta mitään niin kovaa, että mellakointi saataisiin väkivalloin tukahdutettua, ei olla myöskään saatu aikaan. Tämä kuvastaa Trumpin toimintaa yleisesti – kovilla ja levottomilla puheilla saadaan kyllä lietsottua ongelmia, mutta poliittiset taidot ja käytännön valta eivät riitä löytämään niihin ratkaisuja, edes huonoja sellaisia.
Demokraatit ja Joe Biden
Trumpin pääasiallinen haastaja, entinen senaattori ja varapresidentti Joe Biden on Trumpin toilailujen ansiosta päässyt tukevaan johtoasemaan kisassa sanomatta tai tekemättä mitään kovinkaan radikaalia. Neljän vuoden trumpismin jälkeen monelle amerikkalaiselle tärkeintä olisi jonkinasteinen paluu normaalitilaan. Biden selvisi lopulta varsin selkein lukemin demokraattien lukuisten ehdokkaiden esivaalista profiloitumalla puolueen maltillisen siiven kärkiehdokkaana sosialisti Bernie Sandersia vastaan. Bidenin auttoi lopulta maaliin muun muassa muiden maltillisten ehdokkaiden pois jääminen ja afrikkalaisamerikkalaisen väestön, jonka tuki on demokraattisessa puolueessa merkittävässä osassa, ryhmittyminen tämän taakse.
Sanders jäi tälläkin kertaa, samoin kuin vuonna 2016 presidentiksi pyrkiessään, haastajan asemaan. Silti sen liikkeen, jonka osana Sanders on toiminut, kädenjälki näkyy; demokraattien puoluekokouksessaan hyväksymä nelivuotisohjelma on vasemmistolaisempi kuin vuonna 2016, saati sitten esim. se, mitä presidentti Bill Clinton toteutti.
Jää nähtäväksi, miten paljon Biden presidenttinä näitä tavoitteita toteuttaisi. Jo nyt Biden ilmeisesti on antanut osviittaa siitä, että puolueohjelmaa tärkeämpi on tämän oma agenda. Ennen tällaisten asioiden ratkaisua pitäisi kuitenkin voittaa vaalit, mikä ei ole mitenkään varmaa. Trump ainakin toivoo voivansa hyödyntää mellakointia saadakseen kannatusta lain ja järjestyksen teemoilla. Koronavirusasioissa saattaa tapahtua yhtä sun toista. Myös vuonna 2016 demokraatit luulivat voiton olevan jo varma – mutta toisin kävi.
Vaalijärjestelmäpeli
Huomioon on otettava esimerkiksi sekin, että vaalijärjestelmä toimii republikaanien hyväksi – edustajainhuoneessa yleensä republikaaneja äänestävillä pienillä maatalousvaltaisilla osavaltioilla on isompiin verrattuna suurempi painoarvo, ja monesti esimerkiksi afrikkalaisamerikkalaisia on suoraan estetty äänestämästä hyväksikäyttämällä lakeja, jotka vievät rikoksia suorittaneilta äänioikeuden.
Tärkeää Trumpille olisi voittaa ne osavaltiot, joissa tämä voitti aikaisemminkin, ja niissä vaalitulos voi olla hyvin pienestä kiinni. Ja täysin arvaamattomia vaikutuksia voi olla sillä, jos vaalit koronaviruksen takia lisäävät postin kautta suoritettavaa äänestämistä. Jos vaalitulos vaihtuu vaalipäivän jälkeen kumpaan tahansa suuntaan merkittävästi postiäänten takia, kumman tahansa valitun presidentin oikeutus asemaansa toisen puolen silmissä olisi vaakalaudalla.
Kumpi tahansa ehdokkaista presidentiksi valitaan, tämän edessä on monta kysymystä. Miten Amerikan talous korjataan koronaviruskriisin jäljiltä? Miten vastataan esimerkiksi Kiinan nousun Amerikan mahdille aiheuttamaan haasteeseen? Miten saadaan maa jälleen yhtenäiseksi kulttuurisotien jälkeen? Miten Amerikka vastaa ympäristökriisiin? Kumpikaan presidenttiehdokas ei tarjoa näihin kysymyksiin kokonaisvaltaista ratkaisua. Voi olla, että kyse ei ole enää vain yksistä presidentinvaaleista, vaan siitä, että koko järjestelmä on rikki. Se, saadaanko se korjattua ennen romahdusta, onkin sitten toinen kysymys.
||
Tatu Ahponen alustaa Yhdysvaltain politiikasta marraskuun vaalien alla torstaina 3.9. klo 18 alkaen Vasemmiston toimistolla Ylävitosessa, Näsilinnankatu 22 A 27, 5. kerros. Tervetuloa kuuntelemaan!