Tampereella liikennesäännöt ja toisen ihmisen huomioon ottaminen ovat katoavaa kansanperinnettä. Jalkakäytävillä ajetaan surutta polkupyorillä, sähköpotkulaudoilla ja muilla menopeleillä. Liikennesääntöjen mukaan polkupyörällä ja sähköpotkulaudalla saa ajaa ainoastaan merkityillä pyöräteillä tai ajoradalla, eikä lainkaan jalkakäytävillä. Jalkakäytävät ovat jalankulkijoita varten, kuten jo nimenkin pitäisi sanoa.
Varsinkin nyt koulujen alettua jalkakäytävillä kulkee paljon pieniä koululaisia, äitejä lastenvaunuineen ja myös vanhempaa väkeä. Heillä on täysi oikeus kulkea jalkakäytävillä turvallisesti, ilman, että saavat jatkuvasti kuulla hävyttömyyksiä siitä, kuinka he huuhailevat edessä tien tukkona. Jalkakäytävällä kukaan ei ole tien tukkona, se pitäisi olla itsestään selvää, siinä jokainen menee omaa vauhtiaan. Jalkakäytävä ei ole kilparata.
Jos merkittyä pyörätietä ei ole, pitää polkupyörää tai sähköpotkulautaa käyttävien siirtyä ajoradalle. Tätä ihmettä ei juuri näe tapahtuvan, vaan ajetaan surutta jalkakäytävällä. Erityisen vaarallisia ovat rakennus-, remontti- ja katutöiden ympäristöt, joissa ajellaan erilaisilla kulkuneuvoilla paikoissa, joissa ei mahdu kulkemaan kuin juuri ja juuri jalan.
Valvonnan kokonaan puuttuessa tilanne on riistäytynyt täysin käsistä ja kaduilla vallitsee villin lännen meininki. Tehovalvontaa ja asenteiden muutosta tarvitaan pikaisesti, ei suinkaan asian salailua ja kaunistelua. Toisen ihmisen huomioon ottaminen ja tarkkaavaisuus ovat liikenteen ykkösasioita, oletpa sitten jalankulkija tai minkä tahansa ajoneuvon kuljettaja.
Ihmisten pahoinvointi näkyy liikenteessä ylilyönteinä sekä vaaratilanteiden muodossa ja se on vaarallinen yhdistelmä. Suomessa ja erityisesti Tampereella vallitseva uusliberalismi, jossa kaikki tekeminen on hyväksyttävää ja oikein, ei toimi lainkaan liikenteessä. Eikä tämä ajatussuunta toimi missään muussakaan asiassa, mikä perustuu lakeihin ja asetuksiin. Kiellot, säännöt ja määräykset ovat ihmisen hyväksi, eivät vahingoksi. Niiden valvonta onkin sitten jo toinen juttu.
Tapani Telenius, Tampere