Artikkeli: Kaistapää

15.3.2021 klo 12:10

Ahdistunut kuningaskunta eli jenkki punnanpiilottajan hovissa

Tone’o jakoi kuvansa Prince Harry & Meghan's Wedding Flickr-sivustolla lisenssillä CC BY 2.0.)

Suomalaisetkin tiedotusvälineet Yleisradion verkkosivuja myöten ovat julkaisseet auliisti juttuja kalifornialaisen herttuatar Meghan Marklen ja hänen puolisonsa (Harry, Sussexin herttua, os. Windsor) katkerasta kohtalosta ja syrjimisestä Englannin kuningattaren hovissa. Herttuatar ei selvästikään kuulu Windsorin iloisiin rouviin jouduttuaan muuttamaan Ison-Britannian hovista vain alle parin kymmenen miljoonan dollarin kopperoon jossain Santa Barbarassa.

Kolmannen luokan tv-sarjojen säkenöivästä näyttelijästä tabloidlehtitarinoita myyskenteleväksi herttuattareksi pudonneen ihmisen kova kohtalo kiinnostaa ja surettaa tietysti bulevardijournalismia siinä kuin jokaista perustoimeentulotuen saajaakin. Lähin vertailukohta löytynee Monacon ruhtinattareksi päätyneen Grace Kellyn kärsimyksistä. Hänen osansa oli vielä kauheampi, Kelly kun osasi näytelläkin.

On kovin ikävää, että keskuudessamme vaikuttaa ihmisiä, joilta puuttuu kaikki myötätunto maanpakoon lähtenyttä herttuaparia ja muita yhteiskunnan vähäosaisimpia kohtaan. Niinpä Yhdysvaltojen itärannikon uutisjätti The New York Times meni nähtävästi silkkaa ilkeyttään julkaisemaan 9. maaliskuuta toimittaja Hamilton Nolanin mielipidekirjoituksen, joka vaati koko kuningashuoneen lakkauttamista. Vasen kaistan seurapiiritoimittaja toteaa: ”Oi aikoja, oi tapoja!”

Nolan on vasemmistolaisen In These Times -lehden toimittaja. Pahantahtoinen radikaali kirjoittaa kuningashuoneesta, ettei myrkkypulloa saa muutetuksi virkistäväksi juomaksi vaikka siihen lisäisi sokeria kuinka paljon hyvänsä.

”Ansaittu ja sopiva vastaus siihen mitä olemme saaneet tietää olisi, että koko Yhdistynyt kuningaskunta kerääntyisi yhteen, liittyisi käsi kädessä suureen piiriin monarkian instituution ympärille ja polttaisi sen maan tasalle ja laulaisi positiivisen hengen ylläpitämiseksi samalla ”Sweet Caroline” -laulua. Sitten kuninkaallisen perheen jäsenet voivat lakaista tuhkat ja säilöä ne siististi roska-astiaan, mikä toimii seremoniallisena alkuna uudelle elämälle, jossa elanto ansaitaan työtä tekemällä”.

Orjantappurakruunu

Barbaarinen amerikkalainen lehtimies käy monarkian ja peribrittiläisen Windsorin suvun (vuoteen 1917 perisaksalainen Sachsen-Coburg und Gotha -suku) perinnön kimppuun. Tämä kuvainraastaja ja ikonoklasti herjaa kuningashuonetta ja lisää taas yhden okaan siihen kärsimysten orjantappurakruunuun, joka piinaa isänmaan palveluksessa harmaantunutta kruunupäätä.

Eikö kuningattaren vastoinkäymisillä ole loppua? Hänen setänsä, saksalais- ja natsisympatioistaan tunnettu kuningas Edward VIII, luopui aikanaan kruunusta naituaan aatelittoman, kahdesti eronneen ja kaiken lisäksi yhdysvaltalaisen Wallis Simpsonin, jonka kanssa kuninkaallinen heila teki vuonna 1937 natsipuolueen kustantaman matkan Saksaan Adolf Hitlerin mieluisana vieraana.

Tuleva kuningatar joutui avioliittoon maahanmuuttajan kanssa. Kreikan ja Tanskan prinssi Philipistä tuli Hänen kuninkaallinen korkeutensa, prinssipuoliso, Edinburghin herttua, Merionethin jaarli ja Greenwichin paroni. Kuningattaren sisaren ei käynyt yhtään paremmin. Hän nai seurapiirivalokuvaajan, josta oli sitten pakko leipoa jaarli, kun mies oli kerran keplotellut itsensä kuningasperheeseen.

Lapsistakaan ei ole ollut isompaa iloa. Esikoinen, kruununperijä, Walesin prinssi, Cornwallin ja Rothesayn herttua, löysi ensimmäiseksi puolisokseen jonkun lehtiotsikoita ruokkineen lastentarhanopettajan. Tytär nai olympialaisissa tapaamansa ratsastelevan kapteenin. Sisko ja sen veli erosivat ja solmivat uuden avioliiton. Kuningattaren toinen poika, Yorkin herttua ja vara-amiraali, erosi hänkin vaimostaan. Hän pyöri skandaalilehdistön riemuksi samoissa piireissä jonkun Jeffrey Epstein -nimisen kaverinsa kanssa.

William, Cambridgen herttua ja kuningattaren lapsenlapsista vanhin on oppinut pitämään ylähuulensa jäykkänä ja selvinnyt etiketin sokkeloissa koheltanutta Harry-veljeään paremmin. Sussexin Harry on silti ilmoittanut säälivänsä herttuaveljeään ja prinssi-isäänsä, jotka ovat jääneet ansaan kuningasperheen velvollisuuksien vangeiksi.

Köyhyysloukussa

Sydäntäraastavien vastoinkäymisten keskellä urheasti kamppailevan suvun elämässä ei kuitenkaan ole säälittävintä skandaalilehdistön jahtaama mustien lampaiden katras vaan perheen armoton köyhyys. On käsittämätöntä että 95-vuotias hauras vanhus pakotetaan raatamaan työelämässä pian 70 työvuoden jälkeen ilman mahdollisuutta siirtyä osa-aikatyöhön (työasuun kuuluvan kruunun voisi edes korvata kevyemmällä diadeemilla). Ja hän joutuu asumaan Buckingham Palacen kaltaisessa läävässä (775 huonetta, palatsin arvo on jossain yhden ja aika monen miljardin välillä).

Olleita ja menneitä suotta ja sydämettä kaiveleva The Guardian-sanomalehti kertoi helmikuussa, että kuningattaren lakimies oli 1970-luvulla lobannut kahdeksan hevosen vetämien kruunajaisvaunujen kokoisen reiän lakiesitykseen, jonka tarkoitus oli estää yritysosakkeiden todellisia omistajia piiloutumasta viranomaisilta.

Edward Heathin konservatiivihallitus suostui kuningattaren vaatimaan poikkeukseen. Majesteetin osakeomistukset oli määrä piilottaa kuoriyhtiöön, joka toimisi tiettyjen yritysten todelliset omistajat salaavana julkisivuna. Tarkoitus oli kätkeä näkyvistä nimenomaan yhtiöt, joiden osakkeisiin kuningatar oli sijoittanut. 

Heathin hallitus ehti kaatua uusiin vaaleihin ennen lain voimaantuloa. Harold Wilsonin johtama työväenpuolueen hallitus ymmärsi työtätekevää tyttöä ja hyväksyi lain ja hallitsijan omaisuuden piilottamisen. Järjestely oli voimassa vuodesta 1977 ainakin vuoteen 2011.

Forbes-lehdessä toimittaja Deniz Çam arvioi vuonna 2016 kuningattaren henkilökohtaisen omaisuuden arvoksi 530 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria. The Sunday Times otaksui hänen omaisuutensa arvoksi samana vuonna 442,92 miljoonaa dollaria (340 miljoonaa puntaa), ja lehden mukaan se oli 460 miljoonaa dollaria vuonna 2020. Verojakin raasu on joutunut maksamaan jo vuodesta 1992. 

– Mutta kukapa olisi kiinnostunut titteleillä lastatun kantakirjajoutoväen ja aatelisten julkkisturhakkeiden todellisesta olemuksesta? Valtamedian nyyhkivää tunnelmahuttua pimputtelevalla sähköpianolla ei ole nuotteja satukuninkaallisten raadollisesta ahneudesta kertovia uutisia varten. Parempi on verhota harmaa todellisuus ruusunpunaiseen harsoon ja loihtia yhä uusia skandaalikuplia loppumattomaan saippuaoopperaan.
Vai mitä, Yle?

Lue lisää muualla verkossa:

Prinssi Harryn ja Meghan Marklen tv-haastattelu ruoppasi pintaan brittimediassa muhivan syrjinnän – nyt lehdistö kiistelee keskenään, onko se rasistista vai ei (Sanna Vilkman, Yle, 10.3.2021)
Opinion | Meghan and Harry’s Interview Shows the Monarchy Must Go  (Hamilton Nolan, New York Times, 9.3.2021)
Revealed: Queen lobbied for change in law to hide her private wealth (David Pegg ja Rob Evans, The Guardian, 7.2.2021)
Inside the British Monarchy’s £13 billion property empire (Thomas Colson, Business insider, 21.5.2018)
Historia: Brittikuninkaalliset ja natsit – skandaalikuninkaan salaiset yhteydet (Yle, 6.5.2020)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *