Artikkeli: Maailma

26.4.2021 klo 10:41

Rahan ja sanan valta ‒ osa 2 (4)

Tämä on toinen osa Vesa Suomisen neljässä osassa julkaistavasta artikkelista. Tässä osassa kirjoittaja muun muassa valaisee suuryritysten onnistumista vastuullisina ongelmanratkaisijoina ja kivoina joukkuepelaajina ilmastokriisin torjumisessa. (Artikkelikuva: Cai Melakoski)

Yhteinen ilmastouhka…

Konsernit tarjoavat ”suurelle yleisölle” auliisti ja jatkuvasti asiatietoa osoittaakseen olevansa vastuullisia ongelmanratkaisijoita ja kivoja joukkuepelaajia. Omissa piireissään ne viis veisaavat esimerkiksi ilmastokriisistä. 

Ei ole uutinen, että suuret öljy-yhtiöt tiesivät omien tutkijoidensa erinomaisen työn ansiosta ennustaa ilmastonmuutoksen tuloa ainakin jo 1950-luvulta alkaen. Uutinen ei ole enää sekään, että ne salasivat tutkimustuloksensa ja rahoittivat sen sijaan runsaskätisesti ja järjestelmällisesti – ja järjestäytyneinä, esimerkiksi American Petroleum Institute (API) ja kunnianarvoisa vanhus Independent Petroleum Association of America – kaikkia niitä ilmastonmuutoksen kiistäviä öljyntahrimia valheita ja sitä propagandaa, joita niiden pestaamat käsinuket ovat levittäneet ja levittävät edelleenkin maailman tiedotusvälineissä.

Kukaan ei hämmästy kuullessaan, että öljy-yhtiöiden tavoin myös suuret hiilienergiayhtiöt tiesivät ilmastokatastrofin tulosta jo vuosikymmeniä sitten. Miksi hämmästyä tiedosta että esimerkiksi Yhdysvaltojen lihanjalostus- ja meijeriteollisuus ovat yhdessä joidenkin karjankasvatus- ja maatalousjärjestöjen kanssa käyttäneet miljoonia torjumaan ilmastonmuutoksesta kertovaa tietoa.

Liha- ja meijeriteollisuus ei halua tulevien voittojensa vähenevän esimerkiksi tiedosta, että viisi maataloustuotteiden, lihanjalostuksen ja meijeritalouden jättiä, JBS, Tyson, Cargill, Dairy Farmers of America (DFA) ja Fonterra tuottavat yhteensä enemmän kasvihuonekaasuja kuin ExxonMobil tai Shell.

…on pankeille sydämen asia

Suurpankki JPMorgan Chase & Co:n korkeat edustajat Daniel Pinto ja Ashley Bacon julkaisivat viime lokakuussa Fortune-lehdessä mainok… anteeksi… ilmastonmuutosta vakavasti pohtivan artikkelin. Kirjoittajat totesivat:

”Kello tikittää. Maailma ei ole matkalla rajoittamaan keskilämpötilojen nousua 1,5–2,0 celsiusastetta esiteollisia aikoja korkeammaksi, mikä on Pariisin [ilmasto]sopimusten tavoite, ja meiltä on aika loppumassa planeetallemme ja yhteisöillemme koituvan pitkäkestoisen tuhon estämiseksi”.

David Hone, Shell-yhtiön pääneuvonantaja ilmastonmuutosasioissa, kertoi muuten COP 24-konferenssissa Puolassa vuonna 2018 samaisista Pariisin sopimuksista, että hänen yhtiöllään oli ollut merkittävä osansa niiden valmistelussa International Emissions Trading Associationin (IETA) jäsenenä. 

Oli kilttiä osallistua planeetan pelastamiseen paperilla, onhan Shell-yhtiöllä ollut huomattava osuus maailman kasvihuonekaasupäästöjen tuottajana. Kun käy IETA:n verkkosivustolla, luulee logosta alkaen tulleensa jonkin kunnianarvoisan ympäristöjärjestön tai kerrassaan YK:n alaisen järjestön sivuille. Luulosta pääsee, kun vilkaisee järjestön jäsenyritysten nimiä: kyseessä on ihan tavallinen bisneslobby.

Shellin tavoin JPMorganin ympäristötavoitteet ovat kunnianhimoisia. Pankki on ollut maailman suurin fossiilisten polttoaineiden rahoittaja. Johtajien kirjoitus huokuikin ehkä huolta ennen kaikkea yhtiön imagosta. Vuoden 2020 alussa oli vuotanut julkisuuteen pankin omien tutkijoiden sisäinen raportti, joka ei kaunistellut ilmastokriisin vaikutuksia eikä siihen johtanutta JPMorganin ja kaltaistensa politiikkaa. 

Fossiilienergiaa tarvinneet asiakkaat, osakkaat ja investoijat ovat alkaneet siirtyillä pohtimaan muita energiamuotoja? Ja koronapandemia sai öljyn hinnan välillä romahtamaan. Fortunessa julkaistun kirjoituksen viherpesu olisi kuitenkin ollut uskottavampi ellei pankin johtokuntaan olisi vielä tuolloin kuulunut esimerkiksi ExxonMobilin entinen toimitusjohtaja Lee Raymond.

Raymon oli vuonna 2006 kuitannut öljy-yhtiöstä eläkkeen lisukkeeksi myös vuosien varrella hiljalleen 398 miljoonaksi dollariksi kertyneen korvauksen. JPMorgan otti vastaan Raymondin eroilmoituksen 33-vuotisen pankkipalvelun jälkeen joulukuussa 2020. Ympäristöjärjestöjen ankaralla painostuksella oli ehkä osuutta tähän kasvojenpesuun.

Raymond on malliesimerkki pankkien ja fossiilienergiateollisuuden vahvasta siteestä jota toimittajat Phoebe Cooke, Rachel Sherrington ja Mat Hope ovat esitelleet DeSmog-sivustolla (The Climate-Conflicted Directors Leading the World’s Top Banks. DeSmog 6.4.2021).

Pankin kannalta on viheliäistä että on olemassa niin paljon kiusallista tietoa, esimerkiksi Rainforest Action Networkin julkaisema Banking on Climate Chaos. Fossil Fuel Finance Report 2021, fossiilisten polttoaineiden rahoitusta koskeva tuorein raportti. 

Pylväsdiagrammi raportin sivulla 15 esittelee fossiilipolttoaineiden sektorin rahoittajien ”likaisen tusinan” vuosilta 2016–2020. Voittajana keikkuu JPMorgan, 317 miljardia dollaria ja 33 prosentin etumatka seuraavaan: Citi rahoitti fossiilisia polttoaineita 237 miljardilla dollarilla. 

Myös ”likaisen tusinan” kolmanneksi ja neljänneksi suurin ovat yhdysvaltalaisia pankkeja. Wells Fargon panos ilmastorulettiin oli 223 miljardia dollaria. Bank of America osallistui 198 miljardilla. – Pariisin ilmastosopimuksen jälkeisinä viitenä vuotena maailman 60 suurinta pankkia ovat rahoittaneet fossiilisten polttoaineiden käyttöä kaikkiaan noin 3,8 biljoonalla dollarilla.

Hedelmättömyyden hedelmiä

Ruotsalainen toimittaja Fredrik Gertten julkaisi vuonna 2009 dokumenttifilmin Bananas!* Se kertoi yhdysvaltalaisen suuryhtiön Dole Food Companyn (aiemmin Standard Fruit Company) toimista Nicaraguassa. Yhtiön käyttämä DBCP-tuholaismyrkky oli tehnyt monista banaanifarmien työntekijöistä kyvyttömiä saamaan lapsia.

Dow Chemical Companyn – tuotevalikoimaan ovat kuuluneet myös Agent Orange ja napalm B – Dolelle toimittaman myrkyn valmistus oli keskeytetty Yhdysvalloissa vuosiksi 1977–1979. Yhdysvalloissa sen käyttö kiellettiin vuonna 1979, mutta Dole käytti sitä ananasviljelmillään Havaijilla vuoteen 1985. 

Losangelesilainen asianajaja Juan Dominguez otti ajaakseen nicaragualaisten työntekijöiden kanteen yhtiötä vastaan. Hän matkusti tutustumaan oloihin omalla kustannuksellaan yli 70 kertaa. 

Kalifornialainen tuomioistuin uskoi Dolen väitteeseen etteivät kaikki kantajan todistajat olleet koskaan työskennelleet banaanifarmeilla myrkkyjen kanssa. Joku saattoi uumoilla puolustuksen maksaneen joillekin todistajille valehtelusta mutta asiaa ei voinut tutkia, koska näiden todistajien henkilöllisyyttä ei kerrottu.

Yhtiön käynnistämä tehokas kampanja tähtäsi rikollisen toiminnan kiistämisen ja vahingonkorvausten välttämisen ohella Dominguezin maineen mustaamiseen ja hänen omaisuutensa, liiketoimiensa ja uskottavuutensa tuhoamiseen. Ja osansa sai myös dokumentin tekijä vaikka vetosi siihen että oli käyttänyt samoja oikeudenkäynnin julkisia aineistoja kuin asiasta uutisoineet tiedotusvälineet. 

Dole-yhtiön edustajat olivat nähneet vain dokumentin esittelytrailerin, kun he varoittivat esittämästä filmiä Los Angelesin filmijuhlilla vuonna 2009. Gertten kommentoi Ecologist-lehdelle: 

”Tavallisesti ne [suuryritykset] hyökkäävät jos ne [dokumenttifilmit] pääsevät myöhemmin kaupalliseen levitykseen, mutta joutua hyökkäyksen kohteeksi jo trailerin vuoksi – ja ne [Dole-yhtiö] lähettivät saman esittämisestä pidättäytymistä koskevan kirjeen Los Angelesin filmijuhlien jokaiselle sponsorille mukaan lukien American Airlines ja Los Angeles Times – sellainen on todella pelottavaa Yhdysvalloissa missä ei ole juuri mitään julkista rahoitusta”.

Oli tietenkin kiusallista, kun dokumentissa itse yrityksen toimitusjohtaja David Delorenzo myönsi oikeussalissa, että hänen firmansa oli käyttänyt myrkkyä ihmisistä piittaamatta.

Gertten filmiyhtiöineen vältti suuryrityksen koston lopulta hiuksenhienosti. Tärkein syy lienee ollut, että hän ei ollut yhdysvaltalainen vaan demokraattisen maan kansalainen ja siten yhtiön suoran toiminnan ulottumattomissa toisin kuin asianajaja Dominguez. 

Ruotsalainen demokratia ja kansalaisyhteiskunta ryhtyivät puolustamaan Gertteniä. Mahtiyhtiö oletti lopulta kärsivänsä hyötyjä suuremman mainehaitan ja luopui ainakin dokumentaristin näkyvästä vainoamisesta. Gertten kuvaili kamppailuaan suuryhtiön kanssa vuonna 2011 uudessa dokumentissa: Big Boys Gone Bananas!* 

Lue artikkelisarjan kaikki osat:
Osa 1: Rahan ja sanan valta (25.4.)
Osa 2: Yhteinen ilmastouhka… (26.4.) (tämä osa)
Osa 3: Sama tarina yhä uudelleen (3.5.)
Osa 4: Tahraton mieli (5.5)

Aiheesta lisää muualla verkossa:

JP Morgan joutui rikostutkintaan epäillystä valuuttakurssien peukaloinnista (Heikki Heiskanen, Yle,  4.11.2014)
Megapankit saamassa miljardilaskun sekä rikossyytteet (Tuukka Pasanen, Yle, 20.5.2015)
Maailman johtavat pankit syytävät yhä rahaa fossiilisille polttoaineille (Arto Huovinen, Kansan Uutiset, 19.3.2020)
Revealed: The Climate-Conflicted Directors Leading the World’s Top Banks (Phoebe Cooke, Rachel Sherrington ja Mat Hope, Desmog, 6.4.2021)
The film that stood up to banana giant Dole over pesticide poisoning (and won) (Tom Levitt, Ecologist, 14.3.2011)
US lawyer faces investigation after battling corporations on workers’ behalf (Rory Carroll, The Guardian, 15.7.2009)
Emails Show Monsanto Orchestrated GOP Effort to Intimidate Cancer Researchers (Lee Fang, The Intercept,  23.8.2019)
The Top-5 Agri-Food Companies Emit More Than Shell (Niall McCarthy, Statista, 27.7.2018)
Big Meat and Dairy Companies Have Spent Millions Lobbying Against Climate Action, a New Study Finds (Georgina Gustin, Inside Climate News, 2.4.2021) 

Lue myös:

Banking On Climate Chaos -sivusto
Banking On Climate Chaos -raportti (PDF)

Transnational Instituten (TNI) 2020 State of Power -katsaus:
Verkkosivu
Raportti (PDF)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.