Tamperelaisille on viime vuosina järjestetty mahdollisuuksia osallistua yhteisten metsiemme käytön ja käsittelyn suunnitteluun. Viimeksi kaupunkilaisilla on ollut mahdollisuus kommentoida metsien hoidon toimintamallia vuosille 2021–2030. Vaikka päätöstä hoitomallin käyttöönotosta ei tätä kirjoittaessa asunto- ja kiinteistölautakunnassa ole vielä tehty, ”metsänhoidollisia toimenpiteitä” on pitkin talvea suoritettu ja suoritetaan yhä viranomaisvetoisesti eri puolilla kaupunkia. Esimerkiksi Kaupin metsissä kaadetaan jatkuvasti puita ulkoilureittien ”parantamisen” ja metsätuhojen ”ennaltaehkäisyn” nimissä.
Kaupungin metsätalouspäällikkö Anne Tuominen on julkisuudessa kertonut metsien hoitomallin pysyvän entisenlaisena, vaikka myöntääkin tilanteen muuttuneen kymmenessä vuodessa ilmastonmuutoksen ja luontokadon osalta. Tämä tarkoittaa, että yhteisiä metsiämme käsitellään seuraavankin vuosikymmenen ajan selluteollisuuden määrittämien valtakunnallisten ”hoitosuositusten” mukaisesti. Harvennukset jatkuvat, alikasvokset eli lintujen pesimäpensaikot poistetaan eikä lahopuuta jätetä metsiin riittävästi. Metsiä käsitellään ilman järkiperusteita tavalla, joka on tieteellisesti osoitettu ekologisesti haitalliseksi. Hiihtolatuja ja muita ulkoilureittejä levennetään ja rakennetaan alituisesti lisää ymmärtämättä, että näin heikennetään metsäekosysteemien toimintakykyä ja lajien elinmahdollisuuksia.
Luontokadon torjuminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen metsän hiilensidonnan avulla edellyttää ymmärrystä siitä, etteivät kaupunkimetsätkään ole ensisijaisesti ihmisten leikkipaikkoja, vaan muiden eliölajien elinympäristöjä. Metsäbiotooppeja tulee käsitellä mahdollisimman vähän, jotta monimuotoisuus säilyy ja hiilensidonta turvataan.
Koska kaupungilla ei ole virkistysmetsissä puuntuotannollisia tavoitteita, herää kysymys, miksi teollisuusvetoisia suosituksia pitäisi yhä noudattaa. Hiilensidonnan kannalta on parasta pitää metsät puustoisina. Kaupunkimetsissä käsittelytoimenpiteiden minimointi on sekä ekologisesti että sosiaalisesti perusteltua, koska se palvelee metsän monikäyttöä. Kauppi-Niihaman hiljattain päättyneessä vertaissuunnittelussa esitettiin luonnonarvoiltaan edustavimpien osa-alueiden suojelua ja alueen muihinkin osiin niin kutsuttua hallittua luonnontilaa. Olemme huolissamme näiden tavoitteiden toteutumisesta, jos metsänkäsittelyn suuret linjaukset säilytetään entisellään. Alue kuuluu kansalliseen kaupunkipuistoon, jolle kaupunki on hakenut lupaa ympäristöministeriöltä.
Esitämme, että Tampereen metsien hoitomallin suuret linjaukset mietitään nyt uudestaan. Alituisesta ”hoitamisesta” tulee kaupunkimetsissä luopua, jotta aito monikäyttötavoite voidaan saavuttaa. Esitämme myös, että kaikki kansallisen kaupunkipuiston metsät suojellaan tai niissä vähintään toteutetaan hallitun luonnontilan periaatetta.
Saraleena Aarnitaival
Eero Mäkelä
Anne Miettinen
Tapani Laine
Kauppi-Niihaman metsässä yleistyy pelottavaa vauhtia kaarnakuoriainen (kirjanpainaja). Esimerkiksi yksi kaupungin palsta aivan Itäisen ohitustien lähellä on täynnä pystyynkuolleita puita. Onko kaarnakuoriaisen pysäyttämiseen tiedossa keinoja?