Tamperelainen kulttuuri-ilmasto on monilta osin riippuvainen kansainvälisistä ja kansallisista virtauksista. Pandemialle ei paikallisesti voida mitään, eikä valtion rahoituksia päätetä virastotalolla. Sen sijaan se, miten paikalliseen toimintaan vaikuttaviin muutoksiin reagoidaan ja ennen kaikkea se, millaiseksi Tamperetta halutaan kehittää, on meidän omissa käsissämme.
Tampereen vetovoimaisuutta perustellaan usein vahvalla kulttuurikaupungin imagolla. Kaupunki, jossa kulttuuria voi harrastaa ja nauttia, tehdä työkseen, elää ja hengittää, kasvattaa ja vetää puoleensa harvinaisen mukavia ihmisiä. Voidaan siis sanoa, että kulttuurin merkitys kaupungille on valtava.
Mutta mikä on kaupungin merkitys kulttuurille?
Toimiva kulttuuriorganismi on valtava kokonaisuus, joka kasvaa näkymättömistä sienirihmastoista ja aluskasvillisuudesta kukoistavaksi kukkaloistoksi ja ylväiksi hirviksi. Sellainen ei voi elää ja kasvaa ympäristössä, joka ei tarjoa kokonaisuuden eri osa-alueille mahdollisuuksia. Teattereita, urheilujoukkueita, orkestereja, konserttisaleja ja keikkapaikkoja, taidenäyttelyitä ja tanssitapahtumia ei esiinny alueilla, joilla olosuhteet eivät ole oikeat. Kulttuuri ei synny tyhjästä. Se vaatii osaavien tekijöiden ja tuottajien lisäksi laajat verkostot, kasapäin harrastajia, yleisöä, eri alojen yhteistyötä, näkemystä, halua ja rahaa.
Jos kulttuuria kaupunkiin halutaan, olosuhteista täytyy pitää huolta. Tampere avustaa satoja erilaisia toimijoita eri tavoin. Se on hyvä. Sen sijaan avustusten tasossa on parantamisen varaa. Yleisesti avustusten määriä pidetään varmasti pieninä, se kuuluu osaltaan pelin henkeen – kukapa ei mieluummin saisi enemmän kuin vähemmän. Mutta jos avustussumma samalle kohteelle on pysynyt esimerkiksi 15 vuotta muuttumattomana, niin silloin voidaan perustellusti todeta, että asia on yksinkertaisesti unohdettu tai sivuutettu.
Suurin osa päättäjistä on tietämätöntä kulttuurialojen käytännöistä ja realiteeteista. Jopa jotkut alan ammattilaiset sahaavat vahvasti omaa oksaansa. Toivon kovasti puoluerajat ylittävää yhteistyötä kulttuurin pinnalla pitämiseksi keskusteluissa, päätöksissä ja elävässä elämässä. Ilman asiantuntevaa ja määrätietoista työtä, ilman ammattilaisia ja harrastajia, ilman sopivia tiloja ja olosuhteita, kulttuuria ei ole.
Kulttuuripääkaupunkia Tampereesta ei tullut, mutta toivottavasti saamme pitää sen kulttuurikaupunkina.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varavaltuutettu Tampereelta.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.