Kirjassaan Tämä läpinäkyvä sydän Katja Kallio kertoo, kuinka nuori Beata, pienen Agnes-tyttären äiti palaa sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942. Talvisodan jälkeen kaupunki on ollut vuokrattuna sotilastukikohdaksi Neuvostoliitolle, jatkosodan aikana Hangon Tulliniemestä tuli kauttakulkuleiri saksalaisille. Sitä kautta he kulkivat rintamalle Lappiin ja lomille Saksaan.
Näkökulma kirjassa on Beatan; uhmakkaan naisen, joka ei häpeile aviotonta lastaan, eikä ainakaan suostu näyttämään tuntemuksiaan pikkusieluisille kyläläisille. Beata kohtaa sattumalta sotavangin, oletettavasti ukrainalaisen Ivanin. Tämä on asuttanut Beatan perheen taloa heidän ollessaan sotaa paossa muualla Suomessa ja elää nyt läheisellä, melko löyhästi vartioidullla ukrainalaisten sotavankien leirillä.
Kotiinsa palaavalla naisella ja sotavangilla ei ole yhteistä kieltä, ei mahdollisuutta tutustua ja tavata luvallisesti.
Kanssakäyminen sotavangin kanssa on maanpetos. Silti Beata kokee jotakin selittämätöntä vetoa ja yhteenkuuluvuutta mustasilmäiseen sotavankiin. Tunne on hyökymäisen voimakas, melkeinpä voi sanoa, että miehen kohdatessaan Beatan verenkierto muuttaa suuntaansa. Ivan vastaa Beatan kiihkeisiin tunteisiin heidän harvoina, salaisina yhteisinä hetkinään metsän helmassa.
Selittämättömäksi jää millainen on Ivanin kiintymyksen laatu. Onko kyse rakastumisesta vai reaktiosta toisen rakastumiseen. Vai onko kyse siitä, että sodan koettelemalla ihmisellä kaipuu toiseen ihmiseen vain on pakottava, pakahduttava. Realiteeteilla ei ole kovin paljon merkitystä oloissa, joissa kenelläkään ei ole varmuutta huomisesta. Sota haurastuttaa, tekee myös läpinäkyväksi.
Beatan ja Ivanin rakkaustarina elää enemmän kirjan päähenkilön mielessä ja unelmissa kuin todellisuudessa, silti siitä kasvaa läpi koko kirjan kantava jännite.
Tarinan muut keskeiset henkilöt ovat Beatan kaksi sisarta. Toinen siskoista rakastuu ja luo suhteen saksalaiseen miehittäjään. Hänen roolinsa nousee esiin Ivanin vaihtaessa niin monien muiden oman leirinsä vankien tavoin saksalaisten puolelle. Hän on todennäköisesti alun alkaen joutunut puna-armeijaan vasten tahtoaan.
Beatan toisen siskon kiintymyksen kohde on nainen. Suoraviivaisemmin hän kuitenkin osoittaa lämpimiä tunteitaan Beata-siskonsa pieneen tyttäreen ja siskon hoiviin tytär on jäämässäkin Beatan tehdessä oman viiltävän valintansa. Lopulta kuitenkin Ivan on se joka ratkaisee Beatankin tulevaisuuden, ainakin hetkellisesti.
Katja Kallion Tämä läpinäkyvä sydän on itsenäinen jatko-osa hänen vuonna 2013 ilmestyneelle teokselleen Säkenöivät hetket. Kirjailija on haastatteluissa kertonut, että hänen Hankoon sijoittuvat kirjansa saavat vielä jatkoa.
Kirjojaan varten Katja Kallio on perusteellisesti tutustunut historiaan lukemalla tutkimusten lisäksi sodanaikaisia muistelmia ja päiväkirjoja, sekä seuraamalla kolmena kesänä alueen arkeologisia kaivauksia.
Katja Kallio käyttää tekstissään runsaasti personifikaatiota, antaa inhimillisiä ominaisuuksia ei inhimilliselle. Hän on taitava luomaan kielikuvia ja ripottelemaan mielen näkyjä konkreettiseen kerrontaan. Hän myös tiivistää sattuvasti, kuten kuvatessaan sitä, miten tarinan päähenkilö Beata etsii myös itseään etsiessään yhteyttä toiseen ihmiseen. Beatan sisäinen puhe Ivanille on koskettavaa. ”Tätäkään en yrittäisi selittää kenellekään muulle kuin sinulle, mutta tuntui kuin minua olisi lopultakin ymmärretty. Kuin olisin koko elämäni koettanut saada kerrotuksi jotakin hirvittävän tärkeää, aivan yksinkertaista mutta samalla käsittämättömän monimutkaista. Olin yrittänyt ja yrittänyt, eikä kukaan ollut ymmärtänyt. Ennen kuin nyt.”
Tuntui tietenkin vaikuttavalta lukea tätä kirjaa juuri nyt Ukrainan kokiessa Venäjän julmaa hyökkäyssotaa. Tämäkin sota tulee synnyttämään uskomattomia tarinoita ihmisten kärsimyksestä, peloista, surusta ja kaipauksesta. Tänään nuo tarinat ovat liian totta ja riipaisevia, paiskautuvat tajuntaamme ja ihollemme. Aikanaan tullaan kirjoittamaan varhaiskevään 2022 epätoivosta, mutta myös ihmisten välisestä solidaarisuudesta ja välittämisestä.