Päiväkodeissa ja kouluissa, eri puolilla keskuudessamme elää joukko lapsia ja nuoria, jotka kokevat vaikeutta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, omien tunteiden ja käyttäytymisen säätelyssä, kielellisessä ja ei-kielellisessä viestinnässä. Osalla on oppimisen haasteita, aistiherkkyyttä, mielialavaihteluita.
Näitä lapsia tulkittiin pitkään virheellisesti. Heitä saatettiin pitää tottelemattomina, huolimattomina, ”vaikeina” lapsina ja nuorina. Onneksi jo pitkään on ymmärretty, että usein noiden mainittujen piirteiden takaa löytyy jokin autisminkirjon häiriö, ADHD, ADD, kielelliset erityisvaikeudet tai Touretten oireyhtymä. Kyse on aivojen rakenteista; siitä että ne toimivat totutusta poikkeavalla tavalla, jolloin asioita koetaan ja hahmotetaan eri tavalla.
Neuropsykiatrisia piirteitä eriasteisena omaavia lapsia arvioidaan olevan 10–20 prosenttia lapsista ja nuorista. Heidän erilaisuuttaan ei siis voida selittää kasvatuksella, vaikka väärällä suhtautumisella toki voidaan lisätä lasten selviytymisen haasteita.
Nepsy-lasten osuutta ei ole erikseen tilastoitu kaikista asiakkaista, jotka hakevat apua erilaisiin tunne-elämän tai käyttäytymisen häiriöihin. Likikään kaikki nepsy-piirteitä omaavat lapset eivät ole saaneet diagnoosia, eivätkä ole nepsy-tuen piirissä.
Pelkästään Tampereen perheneuvolassa avun tarpeen kasvu on näkynyt selkeästi jo ennen koronavuosia. Jonotusaika vaihtelee kolmesta kuuteen kuukauteen.
Lasten ja heidän perheidensä jaksamisen kannalta on tärkeää, että tukea saisi jo jonotusvaiheessa. Yhtä lailla on tärkeää, että jos lähettävällä taholla on huoli ensisijaisesti lapsen tarkkaavuuden tai autismin häiriöstä lääkäriin pääsisi kevyemmillä selvityksillä, ilman psykologin kognitiivisia tutkimuksia.
Vaikka tietoa nepsy-piirteistä on jo runsaasti saatavilla, ei päiväkotien ja koulujen kiireisessä arjessa välttämättä ehditä tunnistaa niitä, vaan piirteet saatetaan tulkita väärin. Yhtä suuri ongelma on se, että vaikka tietoa on, ei lasten parissa työskentelevillä ole riittävästi aikaa paneutua nepsy-lapsiin ja tukea heitä. Tästä kuulee paljon huolenilmauksia niin varhaiskasvatuksen piiristä kuin kouluistakin. Saadun palautteen perusteella voi arvioida koululuokissa olevan keskimäärin kahdesta viiteen nepsy-lasta. Luonnollisesti eri luokissa tilanne vaihtelee.
Joka tapauksessa on selvää, että ryhmäkoot ovat tästäkin näkökulmasta liian suuria, kuormittavia niin lapsille kuin opettajille ja koulunkäynnin ohjaajille. Myös vaatimus liian varhaisesta itseohjautuvuudesta pahentaa ongelmia. Suorituskeskeisyyteen ja kilpailuun ohjaava ja panostava kulttuuri vahingoittaa keitä tahansa lapsia ja nuoria, nepsy-lapsille se on erityisen haavoittavaa.
Jos lapset eivät saa tarvitsemaansa apua ja tukea ajoissa, ja etenkin jos he saavat toistuvasti vääriä tulkintoja käyttäytymisestään, voi itsetunto saada vakavia kolhuja. Käsitys omasta arvosta voi horjua, johtaa alisuorittamiseen ja pahimmillaan syrjäytymiseen. Lastensuojelussa nepsy-lasten osuus on suuri. Todella suuriin vaikeuksiin, kuten päihdeongelmiin ja rikoskierteeseen ajautuneista ihmisistä huolestuttavan suurella osalla on todettu jokin neuropsykiatrinen piirre. Tämän tulisi olla päätöksentekijöille hälyttävä tieto.
Riittävät, oikein ja oikea-aikaisesti kohdennetut tukitoimet auttavat nepsy-lapsia suoriutumaan koulunkäynnistä, kouluttautumisesta ammattiin ja työelämään, ja ennen muuta välttymään itsetuntoa horjuttavilta kokemuksilta. Merkittävä osa tukitoimia on huomioida lasten arkiympäristö; sen ärsykkeiden määrä, keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen vaikuttavat tekijät. Kuten on sanottu, on nepsy-piirteisenä eläminen vähemmistönä elämistä enemmistölle suunnitellussa maailmassa.
Myös nepsy-lasten vanhemmille arki on vaativaa. Vanhemmat saattavat tarvita kotiin erilaisia tukitoimia, mutta jo lisääntyvä ymmärrys voi olla hyvä, ja monille riittävä tuki. Mitä varhaisemmin lapset saavat tukea, sitä todennäköisemmin arki helpottuu ja nepsy-lapset saavat myönteisiä onnistumisen kokemuksia muiden lasten tavoin.
Viime syksynä jättämässäni valtuustoaloitteessa esitetäänkin kattavan suunnitelman tekemistä nepsy-valmennuksen laajentamisesta, nepsy-tukihenkilöiden valmentamisesta perheille, sekä riittävää resurssointia nepsy-työlle.
Erilaisuudesta ei saa tulla eriarvoisuutta!
Kirjoittaja on vasemmiston tamperelainen kaupunginvaltuutettu sekä sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsen.
II
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.