Hyvinvointivaltio ei syntynyt pelkästään ahkeralla työllä ja suomalaisella sisulla. Se syntyi poliittisilla päätöksillä, joiden seurauksena Suomeen rakennettiin maailman parhaaksikin tituleerattu peruskoulu sekä kansalaisistaan pitkälti yhdenvertaisesti huolehtiva terveydenhuoltojärjestelmä. Hyvinvointivaltion perustat on rakennettu laadukkaalla opetuksella, kasvatuksella ja hoivalla.
Kaiken tämän menestyksen keskellä olemme jättäneet kuitenkin erään hiljalleen tikittävän aikapommin purkamatta. Naisvaltaiset alat ovat olleet patriarkaalisen historiamme vuoksi palkkakuopassa, sillä heidän työtään on perinteisesti arvostettu vähemmän. Opetus-, kasvatus- ja hoivatyö on nähty ennemmin kutsumuksena ja kansalaisvelvollisuutena kuin oikeana työnä. Suomalaiset arvostavat näitä töitä korkealle, mutta arvostus ei ole näkynyt työntekijöiden palkkanauhassa asti.
Tämä tosiasia on käymässä pian kohtalokkaaksi hyvinvointivaltiolle. Uusliberalistisen talouspolitiikan sekä siitä seuranneiden julkisten palveluiden leikkausten seurauksena työntekijät ovat joutuneet venymään äärimmilleen. Tämä on johtanut alojen houkuttelevuuden romahtamiseen. Meillä oli Suomessa jo ennen koronaa hoitajakriisi. Nyt meillä on pahentuneen hoitajakriisin lisäksi myös opettajakriisi. Työn kuormittavuus on käynyt niin sietämättömäksi, että yhtäkään naisvaltaisella alalla työskentelevää duunaria ei palkkapäivänä naurata. Eettinen stressi, riittämättömyyden tunne, pitkäksi venyneet ylityöt, unettomuus ja ahdistuneisuus eivät saisi koskaan olla normi kenenkään työelämässä. Eikä ole olemassa rahasummaa, jolla korvattaisiin tällaisia työstä aiheutuvia haittoja. On kuitenkin päivänselvää, että palkan pitää vastata työn kuormittavuutta
Työolojen parantaminen tarkoittaa sitä, että työntekijä saa tehtyä työnsä kunnolla ja jaksaa töidensä jälkeen tehdä vielä muutakin. Se on arvokkaampaa kuin mikään muu. Palkkauksen parantaminen tarkoittaa sitä, että me osoitamme todellisen arvostuksen yhteiskuntana heille, jotka meidän hyvinvointimme sekä menestyksemme siemenet kylvävät, kasvattavat ja turvaavat.
Jos meillä ei ole varaa maksaa kunnon palkkaa hyvinvointimme rakentajille tai parantaa heidän työolojaan, voimme pian sanoa hyvästit koko hyvinvointivaltiolle. Kaikki tuki siis tänä keväänä käytäville työtaisteluille. Nyt taistellaan hyvinvointivaltion puolesta.
Kirjoittaja on luokanopettajaopiskelija ja vasemmistoliiton varavaltuutettu Tampereella.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.