Artikkeli: Kulttuuri

22.7.2022 klo 10:38

Lukupiirit – ainutlaatuinen tapa olla ”me”

Lukupiireissä jaetaan luettua. Tuon jakamisen kiehtovuus ja siitä kumpuavat keskustelut selittätävät lukupiirien suosiota, arvioi Suvi Aholan Lukupiiiren aika -teoksesta kirjoittava Ulla-Leena Alppi. (Kuva: Markku Böök)

Kirjailija ja kriitikko Suvi Aholan Lukupiirien Suomi-väitöskirjaan pohjautuva teos Lukupiirien aika on ilmestynyt jo lähes kymmenen vuotta sitten, mutta on koko ajan ajankohtaisempi. Lukupiirien suosio nimittäin kasvaa vuosi vuodelta. Piirejä syntyy kirjastoihin, kansalais – ja työväenopistoihin, työpaikoille, järjestöihin, asuinalueille, seurakuntiin, kirjakauppoihin, oppilaitoksiin sekä yksittäisten ihmisten kesken. Lisäksi verkossa toimii kasvava joukko lukupiirejä.

Suvi Ahola etsi tutkimukseensa lukupiirejä pienellä ilmoituksella Helsingin Sanomissa, ja mukaan lähti 149 lukupiiriä. Miten paljon lukupiirejä on Suomessa, siitä ei ole tietoa, mutta oletettavasti niitä on useita satoja. 

Vaikka eri nimillä toimivia lukupiirejä – kirjallisuuspiirit, lukuryhmät, kirjalliset salongit ja niin edelleen – on syntynyt erityisesti viime vuosikymmeninä, johtaa niiden historia Suomessa jo 1760-luvulle. Aholan mukaan Suomen ensimmäiseksi lukupiiriksi voi nimetä Pohjanmaalla toimineen ”kirjasosieteetin”. Siihen kuuluivat ainakin Lapväärtin kirkkoherra Jacob Estlander, maanmittari Erik Tulinberg, lääninlampuri Johan David Cneiff, useita pappeja ja yksi aatelinen kapteeni. 

1800-luvulle tultaessa kukoistivat fennomaanisen sivistyneistön kirjalliset piirit, mutta myös varhaisen työväenaatteen keskuudessa painotettiin ”koulunkäyntiä, sanomalehtien lukemista, esitelmäin kuuntelemista ja tietojen etsimistä kirjoista ja keskusteluista”. Näin julisti tehtailija Viktor Julius Wright Helsingin työväenyhdistyksen kokouksessa vuonna 1844. Työläisnaisille oli Helsingissä osallistumismahdollisuus vapaaherratar Minette Donnerin perustamaan äitien ompeluseuraan, jossa ompelun lisäksi kuunneltiin esitelmiä tai keskusteltiin.

Yliopistokaupungeissa olivat suosittuja opiskelijoiden kirjallis-taiteelliset salongit sekä tietysti kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden kirjalliset salongit aina Minna Canthin Kanttilasta Elisabeth Järnefeltiin. Olavi Paavolaisen, Hella Wuolijoen, Maila Talvion, Aino Kallaksen ja lukuisten muiden aikakauden kirjallisten vaikuttajien ympärille syntyneet kokoontumiset ovat tunnettuja. 

1900-luvulla syntyi kirjallinen yhteenliittymä Kiila ja 1946 alkoivat nuoret kirjoittajat muun muassa Tampereella kokoontua kaupunginkirjastoon. Kirjastonhoitaja Mikko Mäkelän johdolla syntyi legendaarinen Mäkelän piiri, jonka tunnetuimpia osallistujia olivat Väinö Linna ja Lauri Viita

Nykyajan lukupiirit

Suvi Aholan kirjassa lukupiirien historia käsitellään tiiviisti ja kiinnostavasti. Selväksi tulee se, miten lukupiirien historia ja perinne liittyy yhteen lukutaidon yleistymisen kanssa. Varsinaisesti keskitytään vuoden 2009 aikana toimineisiin lukupiireihin. Ahola selvitti muun muassa lukupiirien ikää, niiden kokoa, sukupuolijakaumaa, eri lukupiirityyppejä, niiden toiminnan tapoja ja luettuja kirjoja.

Hän jakaa lukupiirit vapaisiin ja ohjattuihin piireihin. Ohjatut piirit toimivat joko pysyvän tai vaihtuvan vetäjän luotsaamina yleensä kirjastoissa, oppilaitoksissa tai kirjakaupoissa. Ne ovat julkisia ja kaikille avoimia. Niiden toimintatapaan kuuluu se, että joku esittelee käsiteltävän kirjan tai kirjat, jotka vetäjä on yleensä valinnut, tai niissä haastatellaan kirjailijaa. Keskustelullekin on yleensä varattu aikaa.

Vapaat piirit ovat yksittäisten ihmisten perustamia ja kokoamia ystävysten tai työtoverien yhteenliittymiä, jotka ovat muilta suljettuja. Niiden toimintatavat vaihtelevat suuresti. Joillakin on vetäjä, jotkut toimivat itseohjautuvasti. Luettavat kirjat päätetään yhteisesti keskustellen tai vuorotellen. Nämä piirit kokoontuvat usein jäsenten kodeissa, joskus kahviloissa tai muissa julkisissa tiloissa. Tapaamisiin liittyy usein ruokailu tai kahvittelu. Näissäkin piireissä voi käydä kirjailijavieraita.

Suvi Aholan tutkimuksen lukupiireistä suurin ryhmä, 42,6 prosenttia, oli toiminut kahdesta viiteen vuotta. Kuudesta kymmeneen vuotta toimineita lukupiirejä oli 16,9  prosenttia. Yli kymmenen vuotta toimineita oli 22 prosenttia ja  alle kaksi vuotta toimineita 18,2 prosenttia. Yli kymmenen vuotta toimineiden lukupiirien ikää ei selvitetty. Kun itse perustin lukupiirin vuonna 1993 lukupiirejä oli melko vähän. Ainakaan niistä ei ollut julkisuudessa tietoa. 

Lukupiirien koko vaihtelee suuresti. Julkisissa tiloissa kokoontuvissa ohjatuissa piireissä jäseniä voi olla useita kymmeniä, kun taas vapaissa piireissä heitä on useimmiten enintään kymmenen. Nämä  ryhmät kokoontuvat usein jäsenten kodeissa, joten ”olohuone on piirin kokoa vahvasti määrittävä tekijä”. Omassa lukupiirissäni meitä on neljä, minkä olemme havainneet meille toimivaksi kooksi. Keskustelulle on kunnolla aikaa, etenkin kun aloitamme aina kuulumiskierroksella. Yhteisen lukupiiriajan löytäminen on aktiivisten ihmisten kesken usein haastavaa. 

Tutkimuksen lukupiirien jäsenistä 92,5 prosenttia oli naisia. Pelkästään naisten ryhmiä oli 62,4 prosenttia, ja sekaryhmissäkin miehiä oli vain yksi tai kaksi. Piireissä luetuista kirjoista kuitenkin 55 prosenttia oli miesten kirjoittamia. Miesylivoima tässä on itse asiassa pienempi kuin oletin. 

Kun lähes kolmekymmentä vuotta sitten aloitimme lukupiirin päätimme lukea ainoastaan naisten kirjoittamia kirjoja. Näin siksi, koska oli yleisesti tiedossa, miten paljon vähemmän naisia luettiin ja miten paljon vähemmän kirjailijanaiset saivat näkyvyyttä. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olemme pysyneet päätöksessämme, vaikka tilanne kirjarintamalla onneksi on muuttunut, kuten jo  Aholan tutkimuskin osoittaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne on varmasti edelleen tasoittunut. 

Jaettu lukukokemus on enemmän

Entä mitä lukupiiriläiset eniten odottavat ja arvostavat lukupiireissä. Keskustelua. ”Vasta keskustellessa käsitykset kirjoista kirkastuvat kunnolla, kun omat ja muiden mielipiteet integroituvat toisiinsa… ryhmässä esiin nousee tietysti paljon enemmän uusia näkökulmia ja tulkintoja kuin yksin luettaessa”. Kyse on todellakin ainutlaatuisesta kokemuksesta, jossa keskustelut tuottavat uudenlaista jäsentymistä omassa mielessä. Kokemus kirjasta rikastuu. 

Ainakin vapaissa (suljetuissa) lukupiireissä keskustelut pysähtyvät harvoin käsiteltävään kirjaan. Ne laajenevat henkilökohtaiseen. Piireissä koetaan suuria tunteita; itketään ja nauretaan. Monesti ystävysten lukupiirit käyvät myös yhdessä teatterissa, taidenäyttelyissä tai vaikka sieniretkillä. Jos kirjassa ruoalla on merkittävä roolinsa tämä voidaan huomioida kotitarjoilussa. Kun omassa Hellahuone-lukupiirissäni käsittelimme Annie Barrowsin & Mary Ann Shafferin ihastuttavaa teosta Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, valmistin perunankuoripaistosta. 

Hyvin merkittävä asia on se, miten laajalle levinnyt lukupiiritoiminta on pidentämässä kirjojen ikää. Uutuuksien ohella piireissä luetaan paljon myös vuosien, jopa vuosikymmenten takaista kirjallisuutta. Tämän voi helposti havaita listasta, jossa luetellaan vuonna 2019 tutkituissa lukupiireissä luetut kirjat. Mielenkiintoinen tieto on sekin, että lukupiirien jäsenistä lähes puolet ilmoitti lukevansa yksityisesti erilaisia kirjoja kuin lukupiirissä.

Aholan Lukupiirien aika on kirja, johon etenkin lukupiireissä olevien kannattaa tutustua. Kirja on hieno kattaus lukemisen historiaa ja nykypäivää. Se on kiehtova kuvaus muutoksesta kirjallisuuden äärellä. Kun reilu kaksisataa vuotta sitten lähinnä ylempien sosiaaliluokkien miehet lukivat ja keskustelivat luetusta, oppivat siten myös yhteiskunnan valtarakenteista, niin tänään lukupiireissä enimmäkseen naiset keskustelevat: ”Kiinnostuksen kohteena ovat maailman ja yhteiskunnan lisäksi – sen ohikin –  elämänvalinnat, sukupuoliroolit ja roolimallit, inhimillinen filosofia ja psykologia… yksityisestä tulee yleistä ja lukemisesta- maailman yksinäisimmästä harrastuksesta – väylä yhteisöllisyyteen, usein myös kestävään ystävyyteen. Ainutlaatuinen tapa olla ’me’”. 

Suvi Ahola ei tutkimusta tehdessään pysyttäydy pelkästään tutkijan kammiossaan, vaan jalkautuu lukupiireihin. Hän vierailee muiden muassa seuraavissa lukupiireissä: Martinkylän Martat, Naiskirjallisuuspiiri, Aritmeettinen lukupiiri, Tapanilan Työväen Murheilijat, Viikin Norssin opettajien lukupiiri, Salon Suomalaisen kirjakaupan lukupiiri, Isot pallerot-lukupiiri.

 Viime vuosina on ilmestynyt useita muitakin lukupiiritoiminnasta kertovia kirjoja ja uskon, että lisää on tulossa. Niin kiehtova asia on luetun jakaminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.