Yrittäjien eläkejärjestelmä eli YEL ei toimi. Se kannustaa pienituloisia yrittäjiä kilpailemaan oman eläketurvansa kustannuksella ja panee palkansaajat ja yrittäjät eriarvoiseen asemaan. Järjestelmän muuttaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Marinin hallituksen valmistelema YEL-eläkevakuutusjärjestelmän uudistus on herättänyt paljon huomiota – aivan aiheellisesti. Kaikki rönsyilevässä keskustelussa esitetyt väitteet eivät kuitenkaan näytä pitävän paikkaansa.
Yrittäjän ja palkansaaja eläkemaksu määräytyy eri tavoin
Palkkaa saavan työntekijän eläkevakuutus eli TyEL toimii niin, että tuloista 25,85 prosenttia menee eläkevakuutukseen. Tosin tavallinen palkansaaja ei tätä aina tule ajatelleeksi, koska maksun tilittää työnantaja. Asian hahmottamista hankaloittaa sekin, että eläkemaksu on jaettu työntekijän osuuteen, joka on yleensä 7,15 prosenttia, ja näkyy työntekijän tilinauhassa. Loput on työnantajan osuutta, joka on 18,7 prosenttia. Molemmat osuudet ovat silti samaa TyEL-eläkemaksua.
Asian voi esittää raa’asti yksinkertaistettuna niin, että kun työntekijä saa 100 euroa bruttopalkkaa, josta menevät verot, hän on tehnyt työtä 125,85 euron arvosta. Siitä 25,85 euroa menee eläkevakuutukseen.
Yksinkertaisuuden vuoksi tässä huomioidaan vain bruttopalkka ja eläkemaksut. Lisäksi maksettavaksi tulee muutama prosentti sairaus- ja työttömyysvakuutusmaksua. Työntekijä tuottaa työllään tietysti myös muun muassa työnantajan itselleen ottaman voiton.
Yrittäjien eläkejärjestelmän YEL:n pitäisi toimia samalla tavalla. Siinä eläkemaksun osuus on alle 53-vuotiailla 24,1 prosenttia ja 53 – 62-vuotiailla 25,6 prosenttia.
Yrittäjän eläkemaksua ei kuitenkaan nykyään lasketa todellisista tuloista, vaan yrittäjän itse ilmoittamasta arviosta työnsä arvosta. Moni kokopäiväinen yrittäjäkin ilmoittaa työnsä arvoksi vain lain vaatiman minimin, joka on 8 262 euroa vuodessa eli 688 euroa kuukaudessa.
Eli vaikka yrittäjän bruttotulot olisivat esimerkiksi 2 000 euroa kuukaudessa, joka on tyypillinen yksinyrittäjän tulo, hän voi maksaa eläkemaksua yhtä paljon kuin 688 euron kuukausituloista eli noin 166 euroa kuukaudessa. Todellisten tulojen mukaan eläkemaksu 2 000 euron kuukausituloista olisi 482 euroa kuukaudessa. Tämä on nykyään täysin laillista.
Yksinkertaistettu vertailu palkansaajaan näyttäisi tältä: Saadakseen bruttopalkkaa 2 000 euroa kuukaudessa palkansaajan pitää tehdä työtä 2 517 euron edestä, josta hän kerryttää eläkettään 517 eurolla. Yrittäjä voi puolestaan päästä 2 000 euron bruttopalkkaan 2 166 euron laskutuksella, jolloin hänen eläkkeeseensä menee vain 166 euroa.
Tässä huomioidaan yksinkertaisuuden vuoksi vain eläkemaksut. Todellisuudessa yrittäjän pitää tietysti lisätä laskuunsa myös kulut työtiloista, työkaluista ja niin edelleen.
Pienet eläkemaksut tietysti kostautuvat. Pienistä maksuista kertyy pieni eläke. Monen YEL-vakuutetun yrittäjän eläke ei yllä edes takuueläkkeen tasolle eli 837 euroon kuukaudessa. Sekin on hyvin vähän. Pienituloisuuden rajana Suomessa pidetään noin 1 300 euron nettotuloja kuukaudessa. Eläkemaksun perusteella määräytyvät myös sairaus- ja vanhempainpäiväraha. Minimimaksun mukaan laskettuna nekin ovat surkean pienet.
Koska jokainen on oikeutettu takuueläkkeeseen, valtio maksaa yrittäjäeläkeläisille työeläkkeen ja takuueläkkeen erotuksen. Vuonna 2021 valtio tuki YEL-eläkkeitä 349 miljoonaa eurolla. Periaatteessa järjestelmän pitäisi toimia niin, että eläkkeet maksetaan eläkemaksuilla.
Eläkekikkailu vahingoittaa kaikkia
Mahdollisuus – tai monen kohdalla pakko – eläkemaksukikkailuun vaikuttaa myös muihin yrittäjiin. Jos samoilla markkinoilla toimii yrittäjiä, jotka laskevat hintoja tinkimällä omasta eläkkeestään, on muidenkin yrittäjien vaikea pitää hintoja sillä tasolla, että niistä voi maksaa kunnollisia eläkemaksuja.
On myös hyvä muistaa, että kaikki yrittäjät eivät ole YEL-vakuutettuja. Esimerkiksi työosuuskuntien kautta itsensä työllistävät ovat TyEL-eläkevakuutuksen piirissä ja siksi velvoitettuja maksamaan eläkemaksunsa todellisten tulojen mukaan. Tietysti he siten myös saavat paremman eläketurvan. Kovassa hintakilpailussa osuuskunta voi kuitenkin olla epäreilussa asemassa YEL-vakuutettuun yrittäjään nähden.
Oma lukunsa ovat maatalousyrittäjät, joiden eläkemaksut ovat muita selvästi alhaisemmat. He maksavat tuloistaan eläkemaksua vain 13,01 tai 13,82 prosenttia. Olisi kiinnostavaa kuulla, miksi näin on.
YEL-maksun perustaksi ei esitetä pelkkää alan mediaanipalkkaa
Kiivaasti vellovassa julkisessa keskustelussa on esiintynyt väite, että YEL-eläkemaksun perusteeksi olisi tulossa vain kunkin alan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkka. Tällaista ei kuitenkaan kuulemma suunnitella.
Moni yrittäjä ei yllä alansa mediaanituloihin. Esimerkiksi luovilla aloilla freelancerit tienaavat usein selvästi vähemmän kuin saman alan palkansaajat. Jos eläkemaksu määrättäisiin alan palkkatason mukaan, yrittäjät joutuisivat maksamaan eläkemaksuja suuremmasta tulosta kuin he oikeasti ansaitsevat.
Se kuitenkin pitää paikkansa, että vastedes yrittäjät eivät voisi enää itse päättää, mistä summasta he maksavat eläkemaksuja, vaan maksut vastaisivat enemmän yrittäjän todellisia tuloja. Se voidaan tulkita yrittäjän itsemääräämisoikeuden kaventamiseksi, mutta se myös vähentäisi yrittäjien eläkeläisköyhyyttä.
Lakiesitys uhkaa kuitenkin tehdä eläkemaksun määrittelystä pelottavan monimutkaista. Eläkevakuutusyhtiön pitäisi huomioida muun muassa yrittäjän ammattitaito ja kokemus, yritystoiminnan kausiluonteisuus tai ympärivuotisuus, koko- tai osapäiväisyys, työntekijöiden määrä, liikevaihto, viikkotyötuntien määrä, yritystoiminnan harjoittaminen sivutoimisena kokoaikaisen palkkatyön ohella. On vaikea nähdä, millainen laskukaava tuosta syntyy.
Yksinkertaisempaa olisi, jos eläkemaksu määräytyisi todellisten tulojen mukaan kuten palkansaajilla.
Ongelma on myös se, että työeläkeyhtiö ei nykyisellään ole järin joustava yhteistyökumppani. Kun eläkemaksu on määritelty jonkin tuloarvion mukaan, se on maksettava riippumatta siitä, onko sillä hetkellä tuloja vai ei. Tässäkin suhteessa todellisten tulojen mukaan laskettava maksu olisi parempi ratkaisu.
III
Jouni Siren kommenoi uudistusta näkökulmassaan Eläkejärjestelmän suurin ongelma on yrittäjien köyhyys.