Artikkeli: Merkintöjä, Tampere

14.9.2022 klo 16:14

Nuorisopsykiatrian ongelmat eivät poistu, ellei niiden syitä poisteta

Johannes Tolonen pohtii kolumnissaan nuorisopsykiatrian ongelmia. Vaikka ongelmat on tunnistettu läpi poliittisen kentän, toimenpiteisiin johtava tunnistaminen puuttuu. (Kuva ttarasiu i kuva julkaistu Flickr-palvelussa lisenssillä CC-BY-SA 2.0)
Johannes Tolonen

Tampereen nuorisopsykiatriseen hoitoon liittyvät otsikot ovat karua luettavaa. Ilta-Sanomat 18.8.2022: ”Taysin nuoriso­­psykiatrian osastolla hätkähdyttävä ilmiö heti koulujen alettua – ”Nyt nuorista ilmenee välitön kauhu”, MTV.n Uutiset 8.4.2022: ”TAYS: Nuorisopsykiatrian tarpeessa hälyttävää kasvua – ”Yli puolet osastohoidossa ovat sellaisia, jotka ovat vaarassa tehdä itsemurhan” ja Yle 25.11.2021: ”Nuorisopsykiatrian osastolla on kolme nuorta patjamajoituksessa, sillä sänkyjä ei ole – apulaisylilääkäri: ”yhä useampi puhuu itsensä tappamisesta”.

Nuoria joudutaan sijoittamaan lattioille patjoille nukkumaan, kun sänkypaikat eivät riitä. Hoidon saatavuutta ja laatua heikentää myös työntekijäpula. Myös hoidon tarve on kasvanut merkittävästi viime vuosina: 2014 Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian vastuualueella oli avohoidossa reilut 800 potilasta, viime vuonna luku oli hieman yli 1400. Kun sekä tiloista että hoitajista on pulaa, on selvää, että tilanne ei ole hallinnassa. Suoria kärsijöitä ovat elämänsä alkutaipaleella olevat nuoret sekä heidän läheisensä ja ystävänsä. Loppulasku jää kaikkien maksettavaksi, tuhoutuneiden työurien ja kasvavan erityishoidon kulut ovat miljardeja.

Mikä siis mättää? Onko kuvioon helppoa ja nopeaa ratkaisua? Valitettavasti ei. Nykytilanne on tulosta vuosikausien laiminlyönneistä ja yhteiskunnallisista muutoksista. Perheet eivät saa neuvoja ja apua riittävästi, eivätkä riittävän nopeasti. Usein lapset oireilevat jo alakouluiässä, mutta pääsevät asianmukaisen hoidon pariin vasta vuosien kuluttua. Monen kohdalla alkuperäisen vaivan lisäksi on mukaan soppaan lisätty päihdeongelmia, sosiaalista eristäytyneisyyttä ja vaikeuksia koulunkäynnissä. Avun saaminen oikeaan aikaan olisi ensisijaisen tärkeää. Kun kasvavan lapsen ja nuoren käytöstä tutkailee, vanhempien itsensä on vaikeaa tunnistaa, milloin on kyse normaalista kehitykseen kuuluvasta oireilusta ja milloin poikkeuksellisesta käytöksestä, johon pitäisi puuttua nopeasti. Ammattilaisten näkemyksen ja neuvojen kuuleminen auttaisi monessa tapauksessa viemään takaisin sellaiselle polulle, jonka päässä ei odota ylikuormitettu psykiatrinen osasto.

Ongelma on varmasti tunnistettu läpi poliittisen kentän. Ilmeisesti sitä ei kuitenkaan tunnusteta, sillä sekä kunta- että valtiotasolla lasten ja nuorten elinympäristöjen, päiväkotien, koulujen, harrastusmahdollisuuksien ja ennen kaikkea heidän kanssaan toimivien ammattilaisten, resursseista joudutaan aina taistelemaan. Niin kauan kuin arjessa kaikki vedetään osakeyhtiömalliin niin tiukalle, kuin mistä vain nipin napin selvitään, on varmaa, että putken päässä odottaa ongelmia.

 

Kirjoittaja on vasemmistoliiton varavaltuutettu Tampereelta.

III

Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.