Terveiset taas yhdyskuntalautakunnasta. Vuoden ensimmäisessä kokouksessa oli esillä paljon autoilua. Esityslistalla oli kaupungin uusi parkkipaikkaohjeistus, ja autoilu saneli myös Kaarilan Hyhkynlaakson asemakaavan.
Aloitetaan Hyhkynlaaksosta. Kaarilaan Nokian moottoritien varteen rakennetaan uusi pien- ja kerrostaloalue noin 1 100 asukkaalle. Nyt peltomaiselle alueelle tulee neljä kerrostalokorttelia, yksi kortteli kaupunkipientaloja ja yksi kortteli pientaloja.
Asemakaava on arkkitehtuurin näkökulmasta varsin onnistunut. Luvassa on värikkäitä harjakattoisia taloja, joiden julkisivut ovat puisia tai rapattuja.
Alueen suunnittelun sanelee kuitenkin vieressä kulkeva moottoritie. Jotta liikenteen melu saataisiin pysymään kohtuullisena, tien varteen pitää rakentaa meluvalli, jonka on paikoin kuusi ja enimmillään 8,5 metriä korkea. Moottoritiestä johtuvat suoja-alueet ja meluolosuhteet ovat sanelleet myös talojen asettelun tonteille ja virkistysalueiden sijoittelun.
Nyt liikennemelu pakottaa jättämään ison osan alueesta rakentamattomaksi. Nyt nämä kohdat on kaavoitettu viheralueiksi, mikä on tietysti hienoa, mutta niidenkin käyttö voisi olla mukavampaa pienemmässä melussa.
Alueen kehittäminen on siis tapahtunut moottoritien ehdoilla. Vaikka nytkin luvassa on viihtyisä asuinalue, herää väkisinkin kysymys, olisiko alueen voinut käyttää vielä paremmin, jos viereisellä väylällä ajettaisiin vähän hitaammin, esimerkiksi 70 kilometriä eikä 100 kilometriä tunnissa.
Autottoman talon ehtona parkkipaikat
Toinen merkittävä asia esityslistalla oli kaupungin pysäköintinormi. Pysäköintinormi määrää muun muassa, miten monta parkkipaikkaa kaupunki vaati rakennuttajaa tekemään uusiin asuin- ja liikerakennuksiin. Kyseessä ei siis ole rakennusyhtiön tahto vaan kaupungin vaatimus.
Parkkipaikkojen määrä vaikuttaa huomattavasti asuntojen hintoihin, sillä parkkipaikat sijoitetaan nykyään yleensä maan alle tai erilliseen pysäköintilaitokseen. Yhden parkkiruudun rakentamiskustannukset voivat olla kymmeniätuhansia euroja. Talon alle kaivettavan parkkihallin kustannukset voivat olla jopa 1 000 euroa talon jokaista kerrosneliömetriä kohti.
Vaikka kerrostaloissa ei enää vaadita omaa parkkipaikkaa jokaiselle asunnolle (rivi- ja omakotitaloissa kyllä), normin lähtökohta on edelleen, että liikkumisen normi myös Tampereella ja kaikissa kaupungin kolkissa on henkilöauto ja käytännössä jokaisen rakennuksen yhteyteen mahdutettava tietty määrä parkkipaikkoja.
Uutta uudessa parkkinormissa on oikeastaan vain se, että nyt on periaatteessa mahdollista rakentaa edullisemmin taloja ihmisille, jotka eivät tarvitse parkkipaikkoja. Tosin normissa sanellut ehdot ovat niin tiukat, että tällaisia taloja voi käytännössä tulla korkeintaan ydinkeskustaan, suojelluille asuinalueille ja opiskelija-asuntokohteisiin – jos niihinkään. Lähistöllä pitää nimittäin olla paitsi erinomaiset palvelut ja joukkoliikenneyhteydet kävelyetäisyydellä, myös parkkipaikkoja pysäköintilaitoksissa ja kadunvarsilla.
Ajatusleikkinä voi pohtia, miltä Tampere näyttäisi, jos rakennusten estetiikasta olisi yhtä tiukat määräykset kuin parkkipaikkojen rakentamisesta. Muun muassa Helsingissä muuten on rakennettu kokonaan autopaikattomia kortteleita. Ehkä niitä voisi kokeilla Tampereellakin.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton 1. varavaltuutettu ja rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta vastaavan yhdyskuntalautakunnan jäsen Tampereelta. Tällä palstalla hän kertoo kuulumisia lautakunnan kokouksista.
III
Merkintöjä-sarja kokoaa yhteen vasemmistoliiton pirkanmaalaisten luottamushenkilöiden näkökulmia politiikkaan ja päätöksentekoon.