Lasten lukutaidon heikentymisestä on kuultu jo kauan huolestuneita puheenvuoroja. Juuri julkaistuun vuodelta 2021 olevaan kansainväliseen lasten lukutaitotutkimukseen osallistui viisikymmentäseitsemän maata ja siinä keskityttiin neljäsluokkalaisiin lapsiin.
Paras lukutaito oli Singaporessa, Hongkongissa ja Englannissa. Suomi sijoittuu edelleen kärkipäähän, neljänneksi yhdessä Puolan kanssa, mutta suunta on viiden viimeisen vuoden aikana ollut laskeva. Huonosti lukevien 10-vuotiaiden määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Vain kolmessa maassa tilanne on parantunut edellisestä vuoden 2016 tutkimuksesta. Huonontunut se on peräti kahdessakymmenessäyhdessä maassa.
Suomessakin tehdyistä tutkimuksista tiedetään, etteivät koulujen keskinäiset erot lukutaidossa ole merkittäviä. Enemmän merkitystä on sukupuolella ja lasten perhetaustalla. Kansainvälisen tutkimuksen maista valtaosassa pojat menestyivät tyttöjä huonommin. Heikko lukutaito on myös yleisempää heikommasta sosioekonomisesta taustasta tulevilla lapsilla.
Syinä lukutaidon heikkenemiseen pidetään ainakin sitä, ettei koulutusta ja sivistystä ole vuosikymmeniin laajasti nähty olennaisena väylänä paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Arvoissa ovat korostuneet muut asiat. Koulutustason nousu onkin Suomessa pysähtynyt 1970-luvun lopulla syntyneisiin.
On äärimmäisen tärkeää tarttua kaikin mahdollisin keinoin siihen, ettei lukutaidosta tule lapsia erottava ja heidän tulevaisuuttaan huonolla tavalla määrittävä tekijä. Varhaiskasvatuksen ja koulun merkitys tässä on suuri. Lapsille ääneen lukeminen päiväkodeissa sekä kouluissa riittävän ajan turvaaminen lukemiselle ja kirjoittamiselle on tärkeää. Myös kirjastoilla, kirjallisuustapahtumilla, sanataiteen aseman vahvistamisella on suuri merkitys lukutaitotavoitteiden tukemisessa.
Digitalisoituvissa yhteiskunnissa lapset tarvitsevat digitaitoja ja niiden opetusta myös koulussa. Ongelma on se, että liian usein digilaitteet syrjäyttävät lasten vapaa-ajalla kirjat ja pitkäjänteisemmän lukemisen.
Ei voi siis liikaa korostaa myös kotien vastuuta lasten lukemaan oppimisessa ja lukuharrastuksen pariin ohjaamisessa. Jos lapsi on kiinnostunut helpommin lähestyttävästä kirjallisuudesta, on sekin hyvä asia, joka voi johtaa monipuoliseen lukemiseen.
Asiantuntijat kannustavat aikuisia lukemaan lapsille vähintään puoli tuntia päivässä. Tämän lahjan toivoisi jokaisen aikuisen antavan lapsille vanhempana, isovanhempana, koulun tai kirjaston lukumummona tai -vaarina, lastenhoitajana, opettajana.
Tutkimukseen osallistuneista lapsista joka kuudes kertoi, ettei ole koskaan nähnyt vanhempiensa lukevan kirjaa. Muutoksen tulisi siis lähteä aikuisista. Se ei ehkä ole helppoa, jos omaan arjen kulttuuriin eivät ole kuuluneet kirjat. Muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan aiempaa vakavampaa paneutumista ja yhteistyötä kaikilta, joilla on mahdollisuus vaikuttaa kirjan ja lukemisen arvostukseen.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Tampereelta.