Barbie, tiesitkö, että olet rakastettu ja kritisoitu läpi vuosikymmenten ja nyt sinusta on elokuva, jonka feministisen ja patriarkaatista satiiria tekevän otteen takia valkoiset, vammattomat cis-heteromiehet ovat jälleen kerran uhattuna?
Niinpä. Maailma on epäilemättä mennyt sekaisin. Valta-asemassa olevat ovat huomanneet vaihtoehdon olemassaolon ja sekös vasta on hirveää. Nykyään on vaihtoehto saada määritellä itse itseensä liittyviä asioita, kuten ruokavalio, elämäntapa ja sukupuoli-identiteetti. Nykyään naiset ja vähemmistötkin nousevat pikkuhiljaa patriarkaatin sumun keskeltä ja vaativat oikeuksia sekä ottavat paikkansa maailmassa. Ja sitten on vielä tuo elokuva, joka rikkoo ennätyksiä ja on kaikkea kauhistuttavaa: iloinen, värikäs, valoisa ja yhteiskuntakriittinen.
Uusi Barbie-elokuva on ilmiö. Katsojat pukeutuvat teeman mukaisesti, nauravat arjessa törmäämiensä ilmiöiden satiireille ja voimaantuvat aikana, jona vallitsevat poliittiset voimat koostuvat äärioikeistosta, naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia polkevasta anti-gender-liikkeestä ja yllätys yllätys, monin tavoin etuoikeutetuista ja muita epäjohdonmukaisilla argumenteilla tallovista miehistä.
Onkin mielenkiintoista, että tässä maailmantilanteessa miehet kokevat vaaleanpunaisen nuken näin suureksi uhkaksi. Eräs näkemäni kommentti sosiaalisessa mediassa tiivisti tilanteen hyvin. Siinä käyttäjä vingahti, ettei halua nähdä Barbie-elokuvaa, koska elokuvassa häntä painetaan alas. Mies halusikin nähdä sen sijaan Oppenheimerin, jossa miespääosa ja tuttu ja turvallinen miesvalta takaavat miellyttävän ja omalta tuntuvan katselukokemuksen.
Monien miesten maskuliinisuuden hauraus ei ole uusi asia sinänsä, mutta yksittäisen naispääosan sisältävän ja patriarkaattia kritisoivan elokuvan aiheuttama välitön ja laaja somekuohahdus nosti silti muotoillut kulmakarvani. Elokuvateatterit, kuten muukin yhteiskunta, ovat pullollaan sisältöä, joka painottaa miehen ja maskuliinin tärkeyttä ja paremmuutta suhteessa feminiiniseen. Yksi pienikin särö tässä luolamiestasoisen ajattelun kuplassa on selkeä uhka järjestelmälle. Se saa nimittäin kyseenalaistamaan. Hauskaa tässä on myös se, miten monet julistavat, etteivät aio mennä katsomaan elokuvaa eri syistä, mutta jos he olisivat nähneet elokuvan, he tietäisivät, että ennakkoluuloille ei ollut syytä.
Vaikka kyseessä on kantaaottava komedia, elokuva antaa miehillekin juuri sen, mitä minä ja moni muu feministi on jo pitkään sanonut. Toisaalta elokuva myös kertoo historiasta, syvistä tunteista ja antaa perspektiiviä sekä miettimisen aihetta ihan jokaiselle. Käy katsomassa, niin tiedät, mitä tarkoitan. Suosittelen myös jokaista miettimään elokuvan lopussa tulevaa kysymystä.
Kiitos kaikesta, Barbie. You go, girl!
Kirjoittaja on Tampereen Vasemmiston jäsen.