Kuinka osuvaa päästöpaheksuntamme on?

Vasemmistolaisten kesken ja valtakunnan medioita myöten parhaillaan kohistaan, kun europarlamentaarikko Silvia Modig ja kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen kertoivat jokin aika sitten osallistuvansa Amazing Race -televisio-ohjelmaan. Ohjelmassa matkustetaan ympäri maailmaa ja suoritetaan erilaisia tehtäviä. Kritiikki ja paheksunta kohdistuvat lentomatkustamiseen ja sen aiheuttamiin päästöihin. Kritiikin mukaan lentäminen, etenkään julkisuutta saavassa televisio-ohjelmassa, ei sovi poliitikolle, joka pyrkii uskottavasti edistämään kestävää ja kunnianhimoista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.

Onhan kritiikissä perää. Lentäminen on kiistattomasti haitallista ympäristölle. Lentämisestä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat arvioilta 2–4 prosenttia ihmisen aiheuttamista päästöistä. Liikennemuodoista lentäminen saastuttaa kaikista eniten. On aiheellista kyseenalaistaa poliitikoiden valintaa osallistua TV-ohjelmaan, jossa kulkeminen tapahtuu edes jossain määrin lentäen. Aiheellista voisi toki myös olla kyseenalaistaa rakenteita, jotka ohjaavat lentämään suuren osan työmatkoista. Lentomatkustaminen kun lienee monelle poliitikolle hyvinkin tavallinen osa työtä.

Vaikka prosentuaalisesti lentämisen päästöt eivät ehkä päätä huimaa, on lentäminen hyvin rankasti paheksuttu teko ilmaston näkökulmasta. Kun pääministeri Sanna Marin lensi lomamatkalle Italiaan, sai hän tästä synnistään runsaasti kritiikkiä. Kun hän matkusti harva se viikko työnsä vuoksi ympäri maailmaa, ei lentopäästöistä kohistu, vaikka ehkäpä muutamat tapaamiset olisi voinut hoitaa Teamsilläkin.

Henkilökohtaisesti pidän turhauttavana, että kritisoimme toistemme matkustuskäyttäytymistä hyvinkin kärkkäästi, jos sivuutamme arkipäivän toiminnan, joka aiheuttaa eri arvioiden mukaan 20–50 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä, kiihdyttää luontokatoa järisyttävällä vauhdilla, rehevöittää vesistöjä, aiheuttaa kärsimystä ja suuria terveysriskejä.

Kun kritisoimme yksittäisten poliitikkojen valintoja lentää, olemmeko valmiita tarkastelemaan kriittisesti valintoja, jotka tulevat meillä jokaisella vastaan päivittäin? Harva meistä varmaan puntaroi monta kertaa päivässä, lentääkö vai meneekö junalla seuraavaan määränpäähänsä, mutta syöminen ja juominen ovat keskivertoihmiselle monta kertaa päivässä toistuvia toimenpiteitä.

Eläintuotanto kaataa metsiä, aiheuttaa hurjia määriä päästöjä sekä valtavaa, oikeuttamatonta kärsimystä ja kaiken huipuksi vielä globaaleja pandemioita. Eläinperäiset tuotteet ovat korvattavissa helpommin kuin lentomatka ihan Euroopan sisäisesti on vaihdettavissa maata pitkin menevään vaihtoehtoon. Miksi some ei kohahda, kun vasemmistopoliitikko julkaisee kuvan lihaisista grillibileistä tai juustoa tursuavasta pitsasta? Jos vasemmistoliitossa välitämme ympäristöstä, mikseivät edes puolueemme omien tapahtumien kaikki tarjoilut ole kasvipohjaisia?  

Voisimmeko ottaa ilmastokeskusteluun lentämisen paheksumisen lisäksi enemmän pohdintaa siitä, miksi niin usein matka liha- tai maitohyllyltä vegehyllylle on mahdottoman pitkä? Tai onko poliitikko uskottava ajaessaan kunnianhimoista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa tai puhuessaan luontokadon etenemisen estämisestä, jos käteen tarttuu kuitenkin purkillinen lehmänmaitoa, vaikka kasviperäinen versio olisi vain parin metrin päässä?

Onko vasemmistoliitto uskottava ympäristön ja ilmaston asialla oleva puolue, jos emme sitoudu kasvipohjaisuuteen kaikissa tapahtumissamme?

Kirjoittaja on Vasen Kaista -verkkolehden toimitussihteeri