Yhteiskunnallinen keskustelu ja yleinen mielipide perustuu niille arvoille, jotka yhteiskunnassa on ensisijaisia. Monelle on tuttua tämän päivän asenne siitä, kuinka kaikki mitataan rahassa ja tuottavuuden kautta. Silloin kun raha on ensisijaisesti yhteiskunnan toimintaa määrittävä tekijä, on syytä olla tarkkana, mihin veronmaksajien rahat kulkeutuvat. Ihmiset odottavat, että saavat yhteiskunnalta vastinetta maksamilleen veroille.
Usein valtavirtamediasta saa lukea, kuinka erityisesti matalan tuottavuuden aloja ei arvosteta, koska yhteiskunnallisessa keskustelussa ne nähdään ainoastaan kuluja tuottavina aloina. Tässä kohtaa on hyvä painaa pause-näppäintä ja jäädä pohtimaan, onko tuossa erityisesti oikeiston viljelemässä ajatuksessa sen enempää sisältöä.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ymmärretään usein matalan tuottavuuden alana. Tämä ajatus on otettu yhteiskunnalliseen keskusteluun sellaisena, kuin oikeisto sen on halunnut esittää ja valtavirtamedia omalla uutisoinnillaan vahvistaa käsitystä. Jopa Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL, mittaa terveydenhoidon tuottavuutta sillä, kuinka hyvin sairaanhoidossa on pysytty budjetin raameissa. On kuitenkin mahdollisuus tarkastella asiaa myös toisesta näkökulmasta.
Sosiaali- ja terveydenhuolto eivät millään tavoin ole matalan tuottavuuden aloja. Se on päinvastoin. Sote-puolen työntekijät tuottavat aivan valtavasti myös Suomessa säästöjä ja lisäävät verotuloja. Kun ihmisen selkä leikataan ja leikkauksesta toivuttuaan hän palaa työelämään, en oikein näe mitään syytä, millä puolustella sitä, että tämä on matalaa tuottavuutta. Jos selkäkipuisen ihmisen selkä jätetään hoitamatta, kertyy siitä valtavat kulut yhteiskunnalle. Toistuvat sairausloman kustannukset tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, puhumattakaan siitä, että potilas joutuisi jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle.
Sama esimerkki uudestaan. Kun työntekijä jaksaa käydä työssä sen avulla, että hän saa purkaa ajatuksiaan psykologille, ei tätäkään voida pitää kovin matalan tuottavuuden työnä. Jos vaihtoehtona on jatkuvat sairauslomat ja mahdollinen työkyvyttömyys, en näe mitään syytä, miksi sosiaali- ja terveysalat olisivat jollakin tavalla matalan tuottavuuden aloja.
Jokainen ihminen, joka on saanut terveydenhoitoa, ymmärtää kuinka tärkeää ja tuottavaa työtä sote-puolella tehdään. Työkyvyn palauttaminen ihmiselle sairauden jälkeen on tuottavinta mahdollista työtä. Työntekijä palaa työhönsä ja maksaa veroja palkastaan valtiolle sen sijaan, että päätyisi työkyvyttömyyseläkkeelle.
Puhe siitä, kuinka matalan tuottavuuden alat olisivat pelkkä kuluerä, on oikeiston retoriikkaa ja se kohdistuu suurelta osin julkiseen sektoriin. 1970-luvun alussa Yhdysvalloissa alkoi business-piireissä puhe siitä, kuinka julkinen sektori kuluttaa yhteiskunnan varoja. Tämä ajattelu sopi hyvin Yhdysvaltojen konservatiivien linjaan ja se vähitellen vakiintui politiikkaan ja valtavirtamedian ajatukseksi. Suomessa ei eletä irrallaan muusta maailmasta, joten myös Suomessa nykyään puhutaan siitä, kuinka julkinen sektori tuottaa vain kuluja.
Politiikassa vakiintuneisiin ajatusmalleihin on hyvin usein vaihtoehtoja. Ei ole olemassa mitään ehdotonta pakkoa tehdä asioita juuri siten kuin niitä tehdään. Kyse on poliittisista linjauksista ja siitä ideologiasta, joka milläkin puolueella on ohjenuorana.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton jäsen Kangasalta.