– Orpon tarina näissä vaaleissa oli, että julkinen talous on katastrofaalisessa tilassa ja se pitää laittaa kuntoon. Suomalaisiin tällainen puree, kertoo Ralf Sund, joka ennen eläköitymistään toimi Li Anderssonin talouspoliittisena erityisavustaja.
Sund toteaa, että Orpon tarina perustuu virheellisiin väittämiin, sillä tarina ylivelkaantumisesta ei pidä paikkaansa ja julkisen talouden alijäämää on suurenneltu valtavasti.
Ralf Sundilla on kokemusta ammattiyhdistysliikkeen, vasemmistoliiton kuin talouden parissa. Ennen lyhyeksi jäänyttä työtään erityisavustajana hän on työskennellyt esimerkiksi Tehyn ja STTK:n pääekonomistina sekä vasemmistoliiton puoluesihteerinä. Työtään erityisavustajana hän luonnehtii kuitenkin ”parhaimmiksi duuneiksi, mitä on ollut”.
Petteri Orpo on toistellut tarinaa hallituksen isosta tehtävästä laittaa talous kuntoon. Sund huomauttaa, että kun rasismikohu roihahti kunnolla kesän aikana käyntiin, toisti Orpo samaa perustelua isosta tehtävästä, joka on niin tärkeä, että rasismikin lopulta päätettiin unohtaa.
– Mutta kun sellaista tehtävää ei ole! Sund tokaisee.
Hän toivoo, että oppositio haastaa hallitusta näyttämään toteen, että julkinen talous on hirveässä kunnossa. Väite ei kestä nimittäin päivänvaloa. Edellisellä hallituskaudella esimerkiksi Suomen suhteellinen velkataso kääntyi lievään laskuun ja työllisyysluvut nousivat ennätyskorkeiksi. Julkisen talouden alijäämä ei sekään ole kriiseistä huolimatta ollut missään nimessä huolestuttava.
– Näyttää kovasti siltä, että tämä hallitus on ideologisessa hurmoksessa tehnyt päätöksiä ja sysännyt syrjään sekä tutkimustiedon että maalaisjärjen, Sund kiteyttää mielipiteensä.
Lyhytnäköistä politiikkaa luvassa
Sundin mukaan Orpon hallituksen kunnianhimottomuus ilmastokriisin torjunnassa voi olla kohtalokasta Suomelle taloudellisesta näkökulmasta. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on strategisesti ja taloudellisesti kannattavaa pitkän tähtäimen politiikkaa.
Rasistinen maahanmuuttopolitiikka ja rasismin hyväksyntä puolestaan lähettävät selvän viestin, ettei Suomeen kannata tulla. Sund korostaa, että on taloudellisesti typerää vaikeuttaa maahanmuuttoa, sillä Suomen väestörakenne tarvitsee maahanmuuttoa. Sund toteaa, että niin rasismin kuin ilmastopolitiikan kunnianhimottomuuden vaikutukset Suomen talouteen voivat olla paljon suurempia kuin mitä pystytään kuvittelemaan.
Uuden hallituksen työvoimapolitiikka ja leikkausinto eivät Sundin mukaan tule tasapainottamaan Suomen taloutta millään tavalla. Vaikutukset tulevat pikemminkin olemaan päinvastaisia. Työttömien ”kannustaminen” töihin leikkauksilla ei ole toimivaa, eivätkä säästöt tule toteutumaan sellaisina kuin on annettu ymmärtää.
– Edellinen hallitus onnistui työvoimapolitiikallaan lisäämään valtion tuloja. Nyt tämä kääntyy nurin päin. Tukien voimakkaasta leikkauksesta saadut säästöt tulevat olemaan marginaalisia, kun ihmiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, joka on vielä kaikista passivoivin tuki. Lisäksi ihmisten elämä vaikeutuu, Sund kuvailee.
Hän alleviivaa, että jos jostain leikataan miljardi, ei säästö ole todellisuudessa miljardi, sillä leikkaukset aiheuttavat aina oheiskustannuksia.
Sund ihmettelee väitteitä, että tukien leikkaaminen kannustaisi ihmisiä töihin etenkin, kun ongelmana nykyisessä suhdannetilanteessa on, että töitä ei ole tarpeeksi. Rakennusalan ahdinko on esimerkiksi tällä hetkellä todella suuri eikä alan työntekijöille yksinkertaisesti riitä töitä.
– Tässä kannustavuuskeskustelussa tuntuu olevan kaksi eri ihmislajia. Pienituloisilta pitää leikata, jotta he aktivoituvat, kun taas suurituloisille pitää antaa lisää rahaa, jotta he aktivoituvat, Sund nauraa.
Uuden hallituksen muutokset työelämään tulevat Sundin mukaan olemaan suurin kertapamaus työelämän pelisäännöissä. Yrittäjien asemaa vahvistetaan suhteessa palkansaajiin, joiden asemaa heikennetään monin eri tavoin. Irtisanomista helpottamalla ja työtaisteluoikeuden rajoittamisella saadaan aikaiseksi pelkoa ja epävarmuutta työntekijöissä.
– Pelko voi olla näissä heikennyksissä pahin juttu. Pelko vähentää tuottavuutta.
Näin on!