Venäjän kapitalismia arvioitiin Karl Marx -seuran seminaarissa

Suomen Karl Marx -seura järjesti Helsingissä tieteiden talolla seminaarin Venäjän kapitalismi. Iltapäivän tapahtumassa kolmisenkymmentä osanottajaa kuuli viisi tieteellistä esitystä, joissa arvioitiin 1990-luvulla muodostuneen venäläisen kapitalismin autoritaarisia erityispiirteitä.

Omalaatuisuuksistaan huolimatta venäläisen järjestelmän perusta on vahva. Ukrainan sodan pakotteet ovat tehonneet huonosti. Talouskasvu jatkuu ja Venäjän eristämiseen pyrkivä pohjoinen Nato-yhteisö jää tasaisesti jälkeen etelän kehittyvien talouksien liittouman muodostavista BRICS-maista. 

Seminaarin avannut Marx-seuran puheenjohtaja emeritusprofessori Vesa Oittinen kysyi, miksi Venäjän kapitalismista järjestetään seminaari vasta nyt. Vastaus on, että porvarillinen talous- ja sosiaalitiede on aina pitänyt kapitalismia ainoana ”luonnollisena” ja ihmisluontoa vastaavana talousjärjestelmänä. Ajatuspajat ja uusliberaalit taloustieteilijät tutkivat Venäjää näkökulmasta, että maa oli Boris Jeltsinin aikana palaamassa ”normaalitilaan”. Taloustieteellinen Venäjä-tutkimus oli pitkälti transitiotutkimusta ja Suomen Pankissa oli Siirtymätalouksien tutkimuslaitos.

– Transitioparadigma loi ideologiset silmälaput, jotka estivät näkemästä, että Venäjällä ei todellisuudessa ollut syntymässä liberaalia demokratiaa, vaan vertaansa vailla oleva mafiakapitalismi. Venäjän yhä selvempi kehitys kohti diktatuuria alkoi 2000-luvun ensi vuosikymmenen jälkeen heikentää transitioparadigman vaikutusvaltaa, ja voinee sanoa että Krimin miehitys 2014 ja nyt Ukrainan sota ovat merkinneet viimeisiä nauloja sen arkkuun.

– Demokratian vastainen kehitys alkoi jo Boris Jeltsinin aikana ja sen tarkoitus oli mitätöidä Mihail Gorbatshovin avoimuus ja perestroika-kehitys. Pääarkkitehtejä olivat Jeltsinin neuvonantajat Anatoli Tshubais ja Jegor Gaidar.  ”Gaidarin ’uudistuksilla’ ei ollut mitään tekemistä demokratian tai demokraattisten muutosten kanssa. Päinvastoin. Politiikka, joka tuottaa köyhyyttä ja rikollisuutta, joka kannustaa hallituksen vastuutonta toimintaa väestön kustannuksella, voi pysyä vallassa vain, jos se tukahduttaa demokratian”, Oittinen lainasi taloustutkija Grigori Arbatovia.

– Lännen eliitit ja valtiojohtajat, jotka olivat aina kärkkäästi tuominneet kaikki demokratian loukkaukset Neuvostoliitossa, eivät mitenkään puuttuneet Venäjän autoritaariseen käänteeseen. Jeltsiniläisen politiikan Venäjän väestölle tuottamien kärsimysten ajateltiin olevan ikävä, mutta välttämätön hinta, joka piti maksaa ”normaalin” uusliberaalin kapitalismin toteuttamisesta, Oittinen sanoi.

Köyhän miehen Amerikka

Emeritusprofessori Markku Kivinen arvioi Venäjän yhteiskunnan keskeisiä ristiriitoja. Venäjästä tuli aivan erilainen kuin mitä Boris Jeltsin haaveili 1990-luvulla. Hän halusi kansankapitalismin, jossa kaikki olisivat omistajia. Hänen neuvonantajiensa Jegor Gaidarin ja Anatoli Tshubaisin johdolla toteutettu raaka yksityistämisohjelma johti kuitenkin ryöstökapitalismiin. Oligarkkien jättiomaisuudet kasautuivat keinottelemalla ja huijaamalla. Suurimmat varallisuudet käärivät vientiteollisuudessa häärineet oligarkit. Demokratian kaventaminen ja julkisuuden rajoittaminen olivat tarpeen syntyneiden epäkohtien peittämiseksi. Lopputulosta Kivinen luonnehti Yhdysvaltojen kaltaiseksi ”militääriksi keynesläisyydeksi”.

– Venäjä on köyhän miehen Amerikka. Mutta sillä on vahvuuksia, joita Yhdysvalloilla ei ole, Kivinen arvioi.

Valtiotieteiden tohtori, yhteiskuntatutkija Pertti Honkanen tarkasteli Venäjälle 30 vuoden aikana muodostunutta yhteiskuntajärjestystä ja piti sitä sääntelemättömän uusliberalistisen markkinamekanismin tuloksena. Sitä ovat leimanneet yksityistämiset sekä markkinoiden ja pääomaliikkeiden vapauttaminen.

– Venäjän teollisuus yksityistettiin käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi. Liike-elämällä on kriminogeeninen alkuperä. Näin syntyi oligarkkinen ja epätasa-arvoinen yhteiskuntarakenne. Venäläinen kapitalismi on oligarkkipääoman, korruptoituneen byrokratian ja organisoidun rikollisuuden fuusio. Sen pääpiirteitä ovat monopolistiset käytännöt, hallitsevat finanssiryhmittymät, hallitukseen kietoutunut oligarkia, voittojen suuri osuus kansantuotteesta ja suuri varjotalous, minkä takia korruptio ja rikollisuus vievät suuren osan kansantuotteesta. Vuosien 1992–94 šokkiterapia tuotti yhteiskunnallisen katastrofin ja autoritaarisen kapitalismin, Honkanen siteerasi Stanislav Menshikovin ja Felix Jaitnerin tutkimuksia.

Venäjän vahva hyvinvointirahasto

Taloustutkija Juha Lehto vertaili esityksessään Raha ja Venäjän geopoliittinen talous myös Venäjää Yhdysvaltoihin. 

– Venäjän ja Yhdysvaltojen suhde on öljyinen. Venäjästä on tullut hyvin amerikkalainen, Lehto sanoi. Mutta on myös suuria eroja, joista tärkeimpiä ovat maankorko, verotus sekä jättimäinen Venäjän hyvinvointirahasto. Se on samantapainen kuin Norjan öljyrahasto. Yhdysvalloissa ei ole vastaavaa.

– Venäjällä tapahtui 1990-luvulla viidessä vuodessa pääomien alkuperäinen kasautuminen, jota Karl Marx kuvasi Pääoman I -kirjassa. Kapitalistisen Venäjän erikoisuudeksi muodostui verotusjärjestelmä. Ydin on maankoron verotus, jonka ansiosta öljyntuotanto on Venäjällä moninkertaisesti edullisempaa kuin Yhdysvalloissa, missä sitä tuotetaan kalliisti ja epäekologisesti vesisäröttämällä. Maankorkolain mukaan Rosneft ja Gasprom ovat valtiolle erittäin tuottavia lypsylehmiä. Rosneft maksaa 2/3 liikevaihdostaan veroina ja tulleina liittovaltiolle. Gazprom maksaa hiukan vähemmän, mutta vastaa kotimaan energiatarpeesta. Nämä verotulot ovat muodostaneet puolet liittovaltion verotuloista. Venäjällä on 13 prosentin tasatulovero, mutta sen osuus valtion tuloista on vain 10 prosenttia. Ilman luonnonvaraveroja ja vientitulleja liittovaltion budjetti olisi alijäämäinen.

– Kun budjetin öljy- ja kaasutulot ylittävät 8000 miljardia ruplaa, ne rahastoidaan Venäjän hyvinvointirahastoon. Kun sen arvo ylittää 7 prosenttia bruttokansantuotteesta, varoja voidaan käyttää muihin kuin rahastoinnin tarpeisiin, Lehto selvitti.

Venäjän hyvinvointirahasto oli suurimmillaan 2021, jolloin se oli 200 miljardia dollaria. Viime kahden vuoden aikana sen arvo on pysynyt vakaana 140–150 miljardissa ja osuus bruttokansantuotteesta on ollut 8–9 prosentin tasolla.

– Hyvinvointirahaston varat koostuvat nykyään puoleksi likvideistä varoista, Kiinan yuanista ja kullasta. Muut varat ovat valtion pankkien, luottolaitosten sekä lento- ja rautatieyhtiöiden osakkeita. Dollarin ja euron merkitys on pudonnut mitättömäksi. Siksi Venäjän ruplan kurssi on aika kestävä ulkoisiin impulsseihin nähden ja talous kyetään pitämään jotenkin hanskassa. Vladimir Putin on schröderiläinen demari, Lehto tiivisti Venäjän talouden ytimen.

Dedollarisaatio

Oikeustieteen lisensiaatti Raimo Katilan esitys Venäjän talous dollarin ja sanktioiden puristuksessa käsitteli Yhdysvaltojen dollarin maailmanlaajuisesti heikkenevää asemaa.

– Dedollarisaatio on pitkään jatkunut Yhdysvaltojen dollarin ja siihen sidotun euron dominoivan aseman menettämistä kansainvälisessä kaupassa ja sijoituksissa. Siinä on ollut neljä vaihetta vuodesta 1997, jolloin Jeltsinin Venäjän talous romahti. Toinen vaihe oli Venäjän ja Kiinan aloite BRICS-allianssista 2009. Kolmas vaihe olivat Venäjälle 2022 asetetut taloussanktiot sekä Kiinalle asetetut kiellot. Elokuussa 2023 BRICS-allianssi päätti laajenemisesta, kun mukaan otettiin Argentiina, Egypti, Etiopia, Iran, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.

– Venäjän eristäminen globaalista talousjärjestelmästä ja yhteisöstä ei ole onnistunut eikä ole kyetty estämään sitä hankkimassa korkean teknologian tuotteita. Kuluneiden 1,5 vuoden aikana Yhdysvaltojen pakotteet ja kiellot Venäjälle ja Kiinalle ovat vaikuttaneet päinvastaisesti. Ne ovat korostaneet dollarista irtautumisen tarpeellisuutta ja mahdollisuutta.

– Dedollarisaatio on silti hidas prosessi eivätkä BRICS-maat aio katkoa suhteita pohjoiseen ryhmittymään. Mutta ne voivat turvautua kahdenkeskisiin suhteisiin ja Kiinalla on bilateraalisia kauppasopimuksia yli 150 maan kanssa. Kehityksen suunnasta ei ole epäselvyyttä. Pohjoisen ryhmittymässä 2022 oli 850 miljoonaa asukasta ja sen BKT oli 48 triljoonaa dollaria, mutta kasvukerroin vain 2,2. Etelän ryhmittymässä oli 3,7 miljardia asukasta ja BKT 29 triljoonaa dollaria, mutta kasvukerroin oli 8,6 eli nelinkertainen pohjoiseen verrattuna. Voimasuhteet ovat keikahtamassa.

– Dedollarisaation viides vaihe alkaa, kun laajentunut BRICS ottaa käyttöön uuden valuutan, ensi vaiheessa reservivaluuttana, Katila päätti.

Seminaari järjestettiin 15. syyskuuta Helsingissä.

Tekstiin lisätty seminaarin aika sekä korjattu Pertti Hokkasen titteli 22.9.2023 klo 14.28.