Taidan kuulua siihen ensimmäiseen sukupolveen, jolle vanheneminen näyttäytyy aivan uudella tavalla. Aikaisemmat sukupolvet eivät ole saaneet todistaa samalla tavoin sitä, kuinka oman nuoruuden idolit vanhenevat ja ovat vielä täydessä iskussa yli 80-vuotiaina. Aiemmin julkkikset kuolivat nuorempina, eikä heidän vanhentuneita kasvojaan näkynyt mediassa samalla tavalla kuin nykyään.
Siinä on jokin kaunis tarina kerrottavana, kun näkee nuoruutensa idolien ikääntyvän ja heidän kasvojen uurteiden syvenevän. Bruce Springsteen on tänä kesänä ollut Euroopassa keikoilla, vaikka hän on 73-vuotias. The Rolling Stones julkaisee uuden levyn, joka tulee Suomessa myyntiin lokakuussa, ja The Cure -yhtyeen Robert Smith meikkaa yhä edelleen kasvonsa ja tupeeraa hiukset, vaikka ikää on 64-vuotta.
Nuo ikinuoret kapinalliset eivät suostu siihen muottiin, jossa vanhenemista hävetään ja kasvojen rypyt pitää piilottaa. Päinvastoin. He kapinoivat yhä edelleen. He eivät suostu piilottelemaan uurtuneita kasvojaan, eivätkä suostu kiikkumaan keinutuolissa oluttölkki kädessä ja kiroilemaan, kuinka kaikki oli ennen paremmin. Luutuneet stereotypiat vanhenemisesta ei istu näiden julkkisten maailmankuvaan kovinkaan hyvin. On oikein, että vanheneminen näkyy ja eikä sitä tarvitse edes nuoruutta ihannoivan rock-muusikon hävetä.
Jokin aika sitten televisiosta tuli Hassisen koneen keikka Ratinan stadionilta. Mika Kaurismäen taltioima keikka oli yhtyeen neljäkymmentävuotisen taipaleen kunniaksi pidetty esitys, jossa jo vanhentuneet muusikot soittivat vanheneville faneilleen. Yleisö oli iältään saavuttanut keski-iän ehtoopuolen. Me myöhäiskeski-ikää elävät olemme ensimmäinen sukupolvi, jolle rock- ja popmusiikki on kulkenut vierellä koko elämän ajan. Olemme jo esiteineinä kuunnelleet, kuinka muusikot ovat kyselleet, onko Marsissa elämää tai kuinka laulaja haluaa maalata kaiken mustaksi.
Oman nuoruuden idolin näkeminen vanhana ja uurteisena, herättää monenlaisia tunteita. Toisaalta voi olla ylpeä siitä, että hän jaksaa vielä ikääntyneenä esiintyä faneilleen ja tehdä jopa uusia levytyksiä, samalla kuitenkin konkretisoituu tunne siitä, kuinka vanhaksi on jo itse ehtinyt elää. Vielä vähän aika sitten kitaraa soittava kapinallinen uhkui nuoruutta ja kapinaa. Nyt hän ei enää ole nuori ja kapinaa yhteiskunnan arvoja vastaan jaksaa enää pitää vain keikoilla. Kun seuraa suosikkiartistin elämää hänen ikääntymiseensä asti, häviää illuusio siitä, että itsekin pitäisi pysyä nuorena ja kauniina. Ikääntyneet muusikot kumoavat sen rock-musiikkiin kuuluvan myytin, jossa pitää olla nuori kuolemaansa asti. Keski-iässä voi nykyään ihannoida myös ikääntyneitä muusikoita ja jakaa elämänmittainen kokemus vanhenemisesta oman idolinsa kanssa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton jäsen Kangasalta.