Marko Heikkilä kirjoitti (VK 23.11.2023) metsäluonnon hälyttävästä tilasta. Vasemmistoliitossa huomio näyttää tällä hetkellä keskittyneen oikeistohallituksen talouskuripolitiikan vuoksi ihmisten elämän välittömän kurjistamisen estämiseen. Varjoon on jäänyt se, että hallituksen politiikka myös kiihdyttää elämän edellytysten aktiivista tuhoamista.
Hallitusohjelmassa luonto- ja ilmastopolitiikka on redusoitu teollisuuspolitiikan alle. Luonnonsuojelumäärärahoja on budjetissa leikattu murto-osaan aikaisemmasta, ja pinta-alaperustaisesta suojelusta on luovuttu vastoin kansainvälisiä sopimuksia. Metsien käyttöä ei rajoiteta, vaan hakkuita valtion metsissä lisätään. Venäjän puuntuonnin loputtua ja uusien jättisellutehtaiden myötä Suomen metsiin kohdistuu lähivuosina ennennäkemättömät hakkuupaineet. Tämä siis tilanteessa, jossa vielä pari vuosikymmentä sitten ihan tavalliset metsässä elävät lajit ovat hälyttävästi taantuneet, uhanalaistuneet tai jopa vaarassa hävitä kokonaan Suomesta.
Metsäteollisuus käyttää politiikassa valtaa tavalla, johon on vaikea puuttua. Disinformaatio niin lobbauksessa kuin kansalaisille suunnatussa viestinnässä on tuottanut halutun lopputuloksen: metsäteollisuuden bulkkiselluregiimiä ei haasteta. Ekologisesti kestämättömän ja sosiaalisesti epäoikeudenmukaisen tilanteen jatkamista perustellaan taloudella, työpaikoilla ja kansallisella edulla. Tosiasiassa puun jalostusarvon nostaminen – esimerkiksi puurakentamisen lisääminen ja kotimaisen huonekaluteollisuuden palauttaminen sellunkeiton sijaan – olisi talouden ja metsien kannalta parempi vaihtoehto.
Elonkehän prosesseja on fossiilikapitalismin kasvutaloudessa epävakautettu vaarallisella tavalla, ja sen vaikutukset jatkuvat jo ihmistoiminnasta riippumattakin. Me ihmisetkin kuulumme monimutkaiseen eliölajien verkostoon. Olemme täysin riippuvaisia häiriöttömästi toimivista ekosysteemeistä. Hapen ja puhtaan veden saantimme, ruokaturvamme ja terveytemme ovat pitkälti myös metsien varassa. Elämä on asetettava talouden edelle.
Tässä tilanteessa olisi toivottavaa, että vasemmistoliitto alkaisi rohkeasti metsien suojelun lisäksi edistää metsätalouden välttämätöntä paradigmanmuutosta, jossa ekologia ymmärretään ekonomian perustaksi. Tässä tulevat avuksi tiedepaneelien politiikkasuositukset. Luontopaneeli esittää maakuntakohtaisia, ekologisin ja ilmastotieteellisin perustein määriteltyjä hakkuuylärajoja sekä jatkuvan kasvatuksen osuuden lisäämistä. Avohakkuisiin perustuvan tasaikäismetsätalouden vaikutuksia laji- ja luontotyyppikadon etenemiseen, vesistöjen pilaantumiseen ja hiilinielujen pienentymiseen on Suomessa vähätelty aivan liian pitkään. Siirtymä metsän luontaisia rakennepiirteitä – kuten puuston eri-ikäisyyttä ja monilajisuutta sekä lahopuujatkumon turvaamista – vaalivaan jatkuvaan kasvatukseen olisi viisasta paitsi meitä elättävän elonkehän hyvinvoinnin myös metsätalouden toimintaedellytysten turvaamisen kannalta.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton jäsen Tampereelta.
Markon kirjoitus on hyvä kannanotto kestävän luontosuhteen puolesta. Metsävaramme ovat vaarassa entisestään huveta jollei laadita tarkkoja rajoja hakkuille. Yksittäinen metsänomistaja ei ymmärrä kuin oman taloudellisen hyödyn näkökulmasta tilannetta, ellei hänelle kerrota maakuntakohtaisesti kestävän kehityksen metsän hoitoa. Tosiasia on, että liian vanhaksi kasvanut metsäalue ei harvennus ja avohakkuiden jälkeen kasva uutta metsää. Metsäpohja on ns kunttaa.