Terveisiä taas yhdyskuntalautakunnasta. Vuoden viimeisessä kokouksessa tiistaina olivat esillä muun muassa Nekalan ja Kalevan lastentalojen suojelu ja pyöräily Satamakadulla ja Puutarhakadulla. Kysyn taas kanssapyöräilijöiden mielipidettä.
Aloitetaan Nekalasta. Nekalan lastentalo suojellaan. Se on hienoa! Suojelu on oikeastaan ainoa mahdollinen ratkaisu, sillä vuonna 1951 valmistunut lastentalo Jokipohjantien ja Kuokkamaantien kulmassa ja sitä ympäröivät omakoti- ja pienkerrostaloalueet on määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Olen itsekin muinoin käynyt lastentalon päiväkodin, mutta se tuskin on vaikuttanut suojelupäätökseen.
Asemakaavan mukaan rakennus kunnostetaan asunnoiksi ja sen pihaan voi rakentaa kolme paritaloa ja yhden kolmikerroksisen pienkerrostalon. Uudet rakennukset peittävät lastentalon Kuokkamaantieltä katsottuna, mutta muuten historiallinen rakennus hallitsee ympäristöä edelleen.
Uusien talojen tulee rakentamistapaohjeen mukaan ”jatkaa ympäristön kaupunkikuvallista ilmettä”. Julkisivujen pitää olla puusta, mikä on tässä ympäristössä oikea ratkaisu.
Vähän surkeaa on se, että kaupunki aikoo myydä lastentalon. Minusta kaupunkikuvallisesti tärkeiden rakennusten myyminen ei ole hyvä idea, mutta tässä tapauksessa ostajalla on sentään kannustin kunnostaa rakennus. Uudisrakennukset saa nimittäin rakentaa vasta, kun vanha rakennus on kunnostettu. Ja vanha Nekalan koulu sentään pysyy julkisessa käytössä, kun se kunnostetaan kulttuuritiloiksi.
Kalevan lastentalo suojellaan
Myös Kalevan lastentalo Ilmarinkadulla suojellaan myytäväksi. Se on valmistunut vuonna 1953 ja niin ikään osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Lastentalo on päiväkodin lakkauttamisen jälkeen päästetty rapistumaan, joten suojelukaavalla oli vähän jo kiire.
Asemakaava suojelee sekä arvokkaan rakennuksen että sen pihapiirin. Se on tietysti hienoa. Kaava mahdollistaa rakennuksen käytön sekä asuntoina että liike- ja kulttuuritiloina. Käytännössä on kuitenkin jokseenkin varmaa, että yksityinen ostaja remontoi rakennuksen asunnoiksi. Ennen pitkää suhdanteet taas kääntyvät, ja Kaleva on Tampereen suosituimpia asuinalueita.
Paikalliset asukkaat ja kulttuuriväki ovat toivoneet, että rakennus jäisi edes osittain julkiseen käyttöön, esimerkiksi päiväkotina tai taiteilijoiden työ- ja näyttelytiloina. Minustakin jonkinlainen yhdistelmäratkaisu olisi ollut paikallaan. Rakennus olisi myös järkevää säilyttää kaupungin omistuksessa.
Siksi kannatin esitystä, että asemakaava palautetaan valmisteluun sillä evästyksellä, että osa rakennuksesta varataan julkiseen käyttöön. Hävisimme äänestyksessä äänin 10–3.
Katupuut ja pyöräily kilpailevat tilasta
Sitten pyöräilyä. Elokuussa lautakunta valtuutti viranhaltijoita valmistelemaan Satamakadun Mariankadun ja Hämeenpuiston väliselle osuudelle suunnitelman, jossa kadun molemmille puolille tulisi kaksisuuntainen pyörätie. Olin tuolloin alustavasti ajatuksen kannalla sillä ehdolla, että katupuita ei tarvitse kaataa pyöräteiden takia.
Nyt näyttää siltä, että kaksisuuntaisen pyöräteiden tieltä pitäisi kaataa yli puolet nykyisistä puista. Toki niiden tilalle istutettaisiin uusia, mutta taimien kasvu puiksi kestää vuosikymmeniä. Jos pyörätiet rakennettaan yksisuuntaisina, 39 nykyisistä 50 puusta säilyy.
Tämä tieto ratkaisi minun kantani. Palautteen perusteella yksisuuntainen ratkaisu tuntuu olevan myös pyöräilyaktivistien mieleen. Varsinainen katusuunnitelma tulee päätettäväksi ensi vuoden puolella.
Pyöräilijät ja autot samalle ajoväylälle?
Pyöräilyä aiotaan edistää myös Puutarhakadulla. Samalla halutaan lisätä kasvillisuutta viilentämään katutilaa kesäisin ja imemään pois sadevesiä.
Pyöräilyn kehittämiseen on erilaisia vaihtoehtoja. Puutarhakadusta voidaan tehdä niin sanottu pyöräkatu, jolla pyörät ja autot liikkuvat samalla ajoradalla mutta pyöräilyn ehdoilla. Myös ajonopeus olisi alhainen, 20–30 kilometriä tunnissa. Toinen vaihtoehto on tavanomainen kaksisuuntainen pyöräväylä erillään ajoradasta.
Kumpi ratkaisu teistä olisi parempi? Malttaisivatko autoilijat ajaa pyöräkadulla pyöräilijöiden ehdoilla, vai olisiko tuloksena autokatu, jossa pyöräilijät sysätään ajoradan reunaan? Vai pitäisikö tehdä jotain aivan muuta? Kuulen mielelläni näkemyksiä.
Puutarhakadullakin omaan kantaani vaikuttaa myös katupuiden kohtalo. Kadusta ei saada viihtyisää viherkatua, niin kuin suunnitelmissa tavoitellaan, pelkillä hennoilla puuntaimilla ja istutuslaatikoilla. Vanhat puut ovat keskeinen osa kaupunkikuvaa. Tosin kadulla joudutaan tekemään myös putkitöitä, joten osa puista joudutaan ehkä kaatamaan joka tapauksessa. Turhaan ei pidä kaataa yhtään puuta.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton 1. varavaltuutettu ja rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta vastaavan yhdyskuntalautakunnan jäsen Tampereelta. Tällä palstalla hän kertoo kuulumisia lautakunnan kokouksista.
III
Merkintöjä-sarja kokoaa yhteen vasemmistoliiton pirkanmaalaisten luottamushenkilöiden näkökulmia politiikkaan ja päätöksentekoon.