Osun kirjaston ovelle yhtä aikaa erittäin tärkeän näköisen vierailijaryhmän kanssa. Nämä ovat selvästikin VIP-henkilöitä. Heitä on toistakymmentä, monien ilmeet ovat vakavan odottavia, jopa hiukan jännittyneitä. Jotkut heistä saattavat olla ensimmäistä kertaa kirjastossa. Osa vaikuttaa rennommilta, ovat ehkäpä jo tottuneita kävijöitä. Ryhmäläiset ovat pukeutuneet yhteneväisesti. Kaikilla on haalariensa päällä kirkkaana hohtava huomioliivi.
Pitelen ovea auki, kunnes viimeinenkin taapero ohjaajineen on päässyt sisään. Päiväni on pelastettu: näen edessäni juuri kenties kaikkein kuvaavimman esimerkin hyvinvointivaltiosta. Sitähän ollaan nykyisen hallituksen järjettömällä ja sydämettömällä leikkauspolitiikalla vakavalla tavalla horjuttamassa, mutta vielä meillä on yhteiskunnassa alueita, joihin ei toistaiseksi ole rohjettu tarttua laajasti. Toki hätkähdyttävänä on pidettävä esimerkiksi vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen poistamista kirjastoilta. Se lisää huolta siitä, mikä on kirjojen ja kirjastojen tulevaisuus.
Onkin yhä enemmän muistutettava siitä, miten kirjastot ovat portti sivistykseen ja uusiin maailmoihin kaikenikäisille, mutta aivan erityisesti lapsille. Useimmille lapsille omat vanhemmat avaavat tuon portin, mutta näin ei ole kaikkien lasten kohdalla. Osa vanhemmista ei osaa, jaksa tai pysty tarjoamaan lapsilleen kirjasto- tai muitakaan kulttuurikokemuksia ja tällöin korostuu päiväkotien, lastenkotien ja koulujen merkitys portin aukaisijoina.
Kylliksi ei voi korostaa, miten ainutlaatuinen palvelu kirjastot kirjoineen ovat antaessaan mahdollisuuden nähdä oman elämämme lisäksi muita kiinnostavia maailmoja ja näyttäessään sen, ettei maailma pysähdy omalle kotiovelle. Kirjojen lukeminen auttaa ymmärtämään itseä ja muita, on ruokamultaa mielikuvitukselle, johdattaa syviin läsnäolon kokemuksiin. Maksuttomine palveluineen kirjastot toteuttavat upealla tavalla kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatetta ja ovatkin käytetyin peruspalvelumme. On sanoin kuvaamattoman kiitollinen olo joka kerta seikkailla kirjaston hyllyrivien lomassa ja valikoida, mitä kirjoja ottaa seuraaviksi seuralaisikseen, mihin maailmaan sukeltaa. Pelkistäen, kirjastot ovat kansallisaarteitamme.
Kirjastojemme hyvinvoinnista ja riittävistä resursseista on siis syytä pitää kiinni tiukasti. Tähän liittyy olennaisesti kirjastojen saavutettavuus. Kaupungin eri osissa asuvien ihmisten on oltava tasaveroisessa asemassa kirjastopalveluiden suhteen. Lähikirjastot ja kirjastoautot ovat tärkeimpiä pienten kirjaston käyttäjien kannalta, mutta myös kaikkien huonommin liikkumaan pääsevien kannalta. Kaikki me vanhenemme – jopa ne kirjaston ovella kohtaamani haalariasuiset.
Tampereella on tällä hetkellä pääkirjaston lisäksi neljätoista lähikirjastoa, kaksi kirjastoautoa, sekä kirjaston kotipalvelut ja kolme tietotoria. Selvitys kirjastosta Vuorekseen on mukana vuoden 2025 talousarviovalmistelussa. Tamperelaiset ovat ahkeria kirjaston käyttäjiä ja kaikkein ahkerimpia lainaajia ovat alakouluikäiset ja keski-ikäiset.
Kirjastot ovat paljon muutakin kuin kirjojen ja äänitteiden lainauspaikkoja. Ne ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja, kaupunkilaisten olohuoneita, lukupiirien ja kirjailijoiden kokoontumispaikkoja, tiedon keruun paikkoja. Kirjastot ovat arjen pyhättöjä, pidetään niistä huolta.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Tampereelta.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.
Oikein hyvä ja tärkeä kolumni.