Tiistain yhdyskuntalautakunnassa käytiin läpi kaupunkilaisten palautetta Juhannuskylän tulevaisuudesta. Kansa haluaa suojella Juhannuskylän. Toas eli Tampereen opiskelija-asuntosäätiö sen sijaan näyttää vähät välittävän kaupunkikuvasta tai ilmastosta.
Aloitetaan hyvistä uutisista. Juhannuskylän suojelukaavasta oli kaupunkilaisten kommentoitava kaksi vaihtoehtoa. Toisessa pyritään suojelemaan olemassa oleva historiallinen rakennuskanta.
Toisen lähtökohtana tuntui olevan, että vanhalla ei ole niin väliä. Esimerkiksi Sukkavartaankadulta aiottiin purkaa vuonna 1927 rakennettu hyväkuntoinen puutalo 4-kerroksisen uudisrakennuksen tieltä. Myös Toasin omistaman hotelli Pinjan tilalle kaavailtiin 9-kerroksista tornia.
Varsinkin Toasin purkuinto ihmetyttää, sillä hotelli on rakennettu vuonna 1989 eikä todellakaan purkukunnossa. Vanhan korjaaminen olisi ilman muuta järkevämpää ilmastonkin kannalta.
Kaupunkilaisilta tuli esityksiin palautevyöry. Kommentteja annettiin yli kaksisataa, mikä on todella paljon. Yleensä asemakaavoihin saadaan vain muutamia kommentteja.
Ylivoimaisesti suurin osa palautteenantajista kannatti ykkösvaihtoehtoa eli kaikkien vanhojen rakennusten suojelua. Suojelun kannalla olivat niin yksityishenkilöt kuin lähes kaikki alueen taloyhtiöt.
Tamperelaiset selvästi haluavat säilyttää sen vähän, mitä vanhasta rakennuskannasta on jäljellä. Se on hienoa! Toivottavasti kansan tahto toteutuu, ja Juhannuskylän suojelukaavasta tulee nimensä veroinen.
Yhdyskuntalautakuntaa viilattiin linssiin
Kokouksessa käytiin myös läpi, mitä tapahtui Pinninkatu 47:ssä. Sieltähän purettiin 1950-luvulta peräisin ollut tehdasrakennus, ja sen tilalle tulee Toasin 10-kerroksinen opiskelija-asuntola. Hyväksyin aikoinani tontin asemakaavan, koska opiskelija-asuntoja tarvitaan ja koska suunniteltu uudisrakennus oli siedettävä.
Yhdyskuntalautakunnalle esitellyssä viitesuunnitelmassa ja kaupunkikuvalautakunnan lausunnossa luvattiin, että ”rakennuksen alaosa toteutetaan paikalla muuratusta punatiilestä” ja että uudisrakennus ”luo muistumia vanhan rakennuksen teolliseen historiaan ja arkkitehtuuriin”. Yläosan piti olla vaalea muun muassa siksi, että naapuritalojen asukkaat olivat pelänneet pihansa jäävän varjoon.
Meitä huijattiin. Kun asemakaava oli hyväksytty, Toas unohti lupauksensa ja rakennuksen ulkonäkö muuttui täysin. Punatiili vaihtui mustaan kaakeliin. Lopputuloksena on kahdesta päällekkäisestä synkästä laatikosta koostuva teelmä, jolla ei ole mitään niistä ominaisuuksista, joita siltä edellytettiin.
Kaikki on varmasti mennyt periaatteessa pykälien mukaan, ja lopputuloksella on kaupunkikuvatoiminnan siunaus. Silti ihmetyttää, millä perusteilla toimikunta on pyörtänyt kantansa täydellisesti. Herää myös kysymys, miten paljon Toasin lupauksiin voi luottaa muissakaan kohteissa.
Tuleeko Messykylään mitä luvataan?
Yksi Toasin kohde on Messukylässä. Messukylän kirkon naapuriin on tulossa seitsemän uutta 5-kerroksista taloa 1970-lukulaisten elementtitalojen tilalle. Viitesuunnitelman mukaan luvassa on ihan hyvännäköisiä värikkäitä harjakattoisia taloja. Suunnitelmassa myös luvataan, että julkisivuissa käytetään rappausta, tiiltä tai keraamisia laattoja.
Viitesuunnitelma ei kuitenkaan velvoita Toasia mihinkään. Se voi toistaa Pinninkatu 47:n takinkääntönsä ja pykätä Messukylän historiallisen kirkon naapuriin mustia laatikoita. Jotta tämä vältettäisiin, ehdotin, että asemakaavaan lisätään määräys, että Toasin pitää tehdä taloista sellaiset kuin se lupaa. En saanut ehdotukselleni kannatusta. Toivottavasti kaupunkikuvatoimikunta pääsee valvomaan tätä kohdetta eikä anna rakennuttajan jyrätä kantaansa.
Esitin julkisivun laatuvaatimuksia myös Tammelan koulun uudisrakennukseen. Hävisin tämänkin äänestyksen.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuutettu ja rakentamisesta ja kaupunkisuunnittelusta vastaavan yhdyskuntalautakunnan jäsen Tampereelta. Tällä palstalla hän kertoo kuulumisia lautakunnan kokouksista.
III
Merkintöjä-sarja kokoaa yhteen vasemmistoliiton pirkanmaalaisten luottamushenkilöiden näkökulmia politiikkaan ja päätöksentekoon.