Juhannuksen aatonaattona ajankohdan kunniaksi neljän hengen porukka keskioluihin lämpimästi suhtautuvia vasemmistolaisia toteutti kauan kaivatun sokkotestin, jonka tavoitteena oli selvittää, mikä on paras halpa keskiolut. Kyseisen raadin ensimmäinen tehtävä oli kuitenkin yllättävän monimutkainen: tuli selvittää, mikä on ”halpa keskiolut” ja miten monta testiin voitaisiin ottaa.
– Sandels täytyy ehdottomasti ottaa mukaan, totesi raadin nuorin jäsen vakavalla äänenpainolla.
– Sandels ei missään nimessä voi olla halpa keskiolut! toinen raatilainen kivahti.
Yllättävän pitkän ja monisyisen periaatekeskustelun jälkeen kuitenkin linjattiin, että koska kyseinen olut maksoi 0,33 litran tölkissä alle 1,60 euroa, se voitiin hyväksyä mukaan testiin. Raadin jäsenet tämän jälkeen linjasivat, että testiin otettaisiin yhdeksän olutta: Lidlin, K-Supermarketin ja Prisman halvimmat, jokaisesta kaupasta kolme.
Kauppoihin mentiin ajan säästämisen vuoksi yhden ja kahden hengen kokoonpanoissa. Lopputulos oli, että oluita olikin tarttunut mukaan yhteensä kaksitoista, mutta pian selvisi, että kaksi piti hylätä testistä.
– Lapin Kulta olikin näköjään nelosolutta, mutta kannan vastuun virheestäni ja juon sen itse, totesi erehtynyt raatilainen.
Tämän paljastuttua huomattiin, että yksi oluista oli ykkösolutta, mutta kukaan ei ilmoittanut voivansa juoda sitä, ja olut jäi jääkaappiin odottamaan kohtaloaan.
Testiin valikoitui siis yhteensä kymmenen keskiolutta: Nobelaner, Karhu, Olvi, Pirkka, Sandels, A.Le Coq, Karjala, Kotimainen Olut, Kotimaista Lager ja Koff.
Seuraava ongelma oli sokkotestin toteutus, jota kiivaasti suunniteltiin oluiden viilentyessä. Päädyttiin toteuttamaan sokkotesti numeroitujen pahvimukien avulla. Isoimmaksi ongelmaksi kuitenkin muodostui raatilaisten keskinäinen luottamus: miten voitaisiin varmistua siitä, että joku ei huijaisi? Muutaman hetken kestäneen epäluuloisen vilkuilun jälkeen sovittiin, että jokainen käy vuorollaan vaihtamassa mukien paikkaa ja näin oltiin tyytyväisiä.
Mitäänsanomattomia juotavia, pistäviä yllättäjiä ja kukkaisia ailahtelijoita
Ensimmäinen maisteltava sai aikaan hyvin samankaltaisia reaktioita. Maku ei herättänyt tunteita juuri mihinkään suuntaan. Yksi raatilaisista kuitenkin löysi vivahteen Erikeeperiä jälkimausta ja antoi oluelle vain yhden pisteen. Toinen kuvaili makua mitäänsanomattomaksi, kolmannelle se oli ”ok”.
Toinen olut sai jo innostusta aikaiseksi.
– Vähän maukkaampaa, joku kirjasi mielipiteensä.
Kolmas oli sekin huono herättämään tunteita.
– Mauton, tunteeton, pehmeäreunainen, kuvailtiin.
Neljättä luonnehdittiin tasapainoisena, lievästi pistävänä, jälkimaultaan karvaana ja teollisena. Viides puolestaan ihastutti sitruksisella raikkaudellaan, laventelin häivähdyksillä ja käyttäjäystävällisyydellään. Kuudes ei inhottanut, muttei ihastuttanutkaan.
Kaikista eniten raadin tunteen jakautuivat seitsemännen maisteltavavan kohdalla.
– Ok, tasapainoinen, kuului yksi tulkinta.
– Paras tähän mennessä, hehkutti toinen.
– Metallinen, synteettinen, kylmä, karvaan pistävä Erikeeperin jälkimaku, eräs tyrmäsi oluen täysin.
Tässä vaiheessa tunnelma oli harras ja vakava. Raatilaiset keskittyivät erittäin tiiviisti työhönsä. Nopeimmat olivat suorittamassa jo varmistavaa toista maistelukierrosta. Haittaavana tekijänä pidettiin tosiasiaa, että osa oluista oli viileämpi kuin toiset. Vaikuttaisiko se tuloksiin?
Enää oli jäljellä kolme arvosteltavaa olutta ja ilmassa olevaa jännitystä ei voinut olla aistimatta. Numero kahdeksan oli raadin havaintojen mukaan ”vetinen”, ”miedon karkea” ja siinä oli ”alkoholimainen jälkimaku”. Yhdeksäs herätti taas erilaisia näkökantoja. Erään mielestä se oli yksiselitteisesti ”paska”, kun taas toisen mielestä se oli ”limemäinen, kukkainen, kirpeä, pirskahteleva, ailahteleva”.
Lopulta päästiin viimeisen oluen äärelle, joka oli lähes murskaavalla tuloksella voittaja.
– Paras, maukkain, tuli tuomio.
Olutta kuvailtiin myös hedelmäisenä ja tasapainoisena. Kuultiin hyväksyviä hymähdyksiä ja nyökkäiltiin pieni ja ovela hymy huulilla kanssatestaajille. Tästä tuli paras fiilis kerta kaikkiaan.
Tulokset paljastivat niin oluista kuin testaajien ennakkoluuloista
Kun pisteet, joita jokainen antoi kullekin oluelle 0–5, laskettiin makutestin päätteeksi yhteen ja totuus mukien sisällöstä paljastui, olivat reaktiot vähintäänkin yllättyneitä. Voittaja suurimmalla pistemäärällä oli Koff, jota kohtaan oli kohdistunut ennakkoon suuria epäluuloja ainakin eräältä raadin jäseneltä.
Toinen iso yllättäjä oli Karjala (numero 7), joka oli saanut valtavaa suosiota osalta raadista ennakkoluuloista huolimatta. Vähemmän yllättäen ennakkosuosikit Sandels ja Karhu pärjäsivät myös varsin hyvin.
Kun raatilaiset alkoivat vetää tuloksista johtopäätöksiä, alkoi kuitenkin epäilys testin luotettavuudesta hiipiä keskusteluun.
– Vääristikö erot juomien viileydessä tuloksia? joku uskalsi kysyä.
– Maistelimmeko liian nopeasti? joku toinen jäi pohtimaan.
– Onko mahdollista, että maisteltavia oli kerralla liian monta? heräsi vielä kysymys.
Vaikka yhteenkään kysymykseen ei lopulta saatu vastauksia, jäi jokaiselle raatiin osallistuneelle vahva luottamus siihen, että tulokset olivat kuitenkin hyvinkin suuntaa antavia eikä tehty työ turhaa. Kollektiivisesti saatiin aikaan vielä konsensus yhdestä asiasta: testi täytyisi vielä uusia, jotta täysi varmuus sen tuloksista voitaisiin saavuttaa.
Oluet ja niiden tulokset:
- Nobelaner: 8,3/20
- Karhu: 14/20
- Olvi: 10,7/20
- Pirkka: 10,8/20
- Sandels: 12,9/20
- A.Le Coq: 8,9/20
- Karjala: 12,9/20
- Kotimainen Olut: 12/20
- Kotimaista Lager: 9,6/20
- Koff: 15,8/20
Jutun kirjoittaja osallistui itse raatiin.
Moi,
Oliko Kotimaista Lager 4,3% vai 4,5% laatua? Näillä eri tekijät ja makukin erilainen.