Suojellaan Tampereen hienoin metsä

Tampereen Kauppi-Niihama on ainutlaatuinen, laaja ja yhtenäinen, luonnoltaan erittäin arvokas metsäaluekokonaisuus Näsijärven kainalossa, Tampereen kaupungin sydämessä. Se on tamperelaisten keskeinen ja rakas virkistysalue, joka tunnetaan myös Tampereen ulkopuolella. Metsä on suurimmaksi osaksi säästynyt puuntuotannon hakkuilta, minkä vuoksi se on kehittynyt eri-ikäisrakenteiseksi, puustoltaan monilajiseksi luonnontilan kaltaiseksi metsäksi. Siellä on luonnonmetsän lahopuujatkumoa eli kuolleita, eriasteisesti lahonneita puita, joita monet eliöt tarvitsevat resursseikseen. Alue on monen muunkin suhteellisen koskematonta elinympäristöä tarvitsevan Maan toisenlajisen asukkaan koti. Se kuuluu ekologiseen käytävään, joka ulottuu Kangasalta Pälkäneen kautta Hämeenlinnaan saakka.

Kauppi-Niihaman metsää on kuitenkin vuosikymmenien saatossa pirstottu ja pienennetty huomattavasti. Tampereen yliopistollisen sairaalan alue rakennettiin metsään 1960-luvun alussa. UKK-instituutti rakennettiin 1980 presidentti Kekkosen 80-vuotislahjaksi valtion suojelualueelle Näsijärven rannalle. Kaavamuutosten tekeminen ei ole ollut ongelma.

Metsä ei ole ensisijaisesti ihmisten leikkipaikka

Kauppi-Niihaman luontoarvoiltaan hienoa ja monipuolista metsää ”kehitetään” jatkuvasti, koska metsä on merkitty asemakaavaan ”urheilupuistoksi”. Hakkuita on kaupungin johdossa suunniteltu vuosien varrella niin golfkentän, ”luontomatkailun” nimissä rakennettavan ja hajautetun leirintäalueen kuin valtakunnallisten hiihtokilpailujen takia. Uusia, superleveitä latupohjia halutaan edelleen lisää, vaikka niiden avaaminen vastaa maantien rakentamista metsään. Sen lisäksi metsää käsitellään puuntuotantoa varten kehitellyillä ”metsänhoidollisilla toimenpiteillä” ihmisten esteettisiin mieltymyksiin ja turvallisuuden tunteen lisäämiseen vedoten. Metsän asukkaiden ruoka- ja suojapaikkoja tuhotaan, kun nuoria puita ja pensaikoita poistetaan ja puita harvennetaan vailla mitään järkevää syytä.

Nyt hyväksymisvaiheessa oleva Kaupinlaakson asemakaava supistaisi metsää lisää ja heikentäisi sitä asukkaidensa elinympäristönä. Muun muassa hiihdon infrastruktuurin lisärakentamisen aiheuttamille ja toistaiseksi kaupunkilaisille epäselville luontohaitoille Tampereen kaupungin ympäristönsuojelun viranhaltijat ovat ehdottaneet kompensointia. Kaupin liito-oravia, viitasammakoita, viiksisiippoja, pohjanlepakkoja, varpuspöllöjä, lahokaviosammalia ja kissankäpäliä metsän rauhoittaminen ihmistoiminnalta jossain muualla ei kuitenkaan auta. Yksinkertaisempaa olisi jättää luontohaitat aiheuttamatta ja unohtaa kaikki mylläysaikeet.

Kirjanpainaja ennallistaa metsää

Kauppi-Niihaman metsään on myös suunnitteilla laajat, yli 67 hehtaarin niin kutsutut hygieniahakkuut, joilla yritetään torjua kirjanpainajan aiheuttamia kuusikuolemia. Metsään mentäisiin koneilla hajautetusti hienoille vanhoille kuusivaltaisille alueille. Hakkuiden jälkeen luonnontilaista tai luonnontilankaltaista metsää jäisi laajemmin vain Soukonvuoren 35,5 hehtaarin suojelualueelle.

Kirjanpainaja on Suomen luontoon kuuluva kaarnakuoriainen, joka ei lehtipuuvaltaisissa sekametsissä aiheuta minkäänlaista harmia. Kirjanpainajat elävät kuusissa ja hyötyvät kuivuuden ja kuumuuden heikentämistä, yksipuolisista istutuskuusikoista, joita Suomessa on paljon. Ilmastonmuutoksen olosuhteissa kirjanpainaja on metsäekosysteemin avainlaji, joka raivaa tummiin kuusivaltaisiin metsiin tilaa vaalealehtisille lehtipuille auttaen siten metsiä paitsi sopeutumaan muuttuvaan ilmaston säänvaihteluihin myös hilliten osaltaan ilmaston kuumenemista edistämällä puuston heijastusvaikutusta.

Metsäekologien ja metsäpatologien mukaan kirjanpainajien massaesiintymien torjuminen poistamalla laajasti eläviä puita ”iskemäpuiden” ympäriltä kuivattaa helposti metsänpohjaa ja hidastaa puuntaimien kasvua. Vaarana on, että hakatut alueet muuttuvat kitukasvuisiksi heinikoiksi. Kuivumisen vaara todetaan Tampereen kaupungin tiedotteessakin. Kirjanpainajan tappamat kuuset lisäävät metsään kirjanpainajien luontaisten vihollisten tarvitsemaa lahopuuta. Näitä kirjanpainajia tappavia lajeja on Suomessa yli 200 viruksista ja sienistä hyönteisiin ja lintuihin. Luonnonsuojelualueilta on Suomessa jo näyttöä siitä, että kirjanpainajien määrä vähenee luonnontilaisen kaltaisissa sekametsissä ajan myötä itsestään. Metsäekosysteemi tasapainottaa itseään, ihmistä ei siihen tarvita. Tässä tapauksessa ihmisen puuttumisella asiaan hakkuilla ja metsäkoneen mylläämisellä on vain haittaa.

Kaupunkilaisilta suojelualoite

Toukokuun 2024 alussa kaupungin julkaisema suunnitelma kirjanpainajan torjuntahakkuista ja samaan aikaan hyväksymisvaiheessa oleva Kaupinlaakson asemakaava ovat jälleen havahduttaneet monet tamperelaiset ymmärtämään, että Kauppi-Niihama on jatkuvasti uhattuna ja tarvitsee suojelupäätöksen turvakseen. Toukokuun lopulla Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri jätti yhdessä kymmenen muun yhdistyksen ja kansanliikkeen kanssa Tampereen kaupungille Kauppi-Niihamasta suojelualoitteen.

Aloitteessa esitetään, että Kauppi-Niihaman noin 820 hehtaarin laajuinen virkistysmetsäalue suojellaan kokonaan. Tämä tarkoittaa sitä, että aluetta ei enää supisteta rakentamisella ja että siellä ei enää tehdä hakkuita. Suojelualoite koskee tässä vaiheessa vain Tampereen kaupungin omistamia maita. Alueen sisään jää myös melko paljon yksityismetsiä etenkin itäosassa. Niiden osalta aloitteessa ehdotetaan, että kaupunki tai valtio hankkii ne vähitellen omistukseensa, minkä jälkeen ne liitetään suojelualueeseen. Suojelualoite ei koske olemassa olevien vapaa-ajan asuntojen ja asuntojen tontteja, joita rajausteknisistä syistä on jouduttu ottamaan mukaan. Aloitteen laajat perustelut ovat tiedeperustaiset ja nojaavat alueella tehtyihin luontokartoituksiin.

Aloitteessa todetaan, että suojelualueella metsäluonnon omat prosessit esimerkiksi kirjanpainajineen, niitä syövine eliöineen ja puiden kuolemisineen voivat toimia omaan tahtiinsa. Kaupungin ei tarvitse miettiä torjuntaa, ja metsäekosysteemi saa aikaa sopeutua ilmastonmuutokseen omien lainalaisuuksiensa mukaan. Mitä pidemmäksi metsän hakkaamaton historia karttuu, sitä vahvempia ovat ekosysteemin sisäiset kytkennät sekä palautumis- ja sopeutumiskyky.

Suojelualoite on samoilla linjoilla kaupunkilaisten taannoisen vertaissuunnittelun kanssa.
Vuonna 2019 luontojärjestöt, asukasyhdistykset, urheiluseurat ja muut kaupunkilaisten ryhmät tekivät oman ehdotuksensa Kauppi-Niihaman metsän tulevaisuudesta. Alueelle toivottiin lisää merkittyjä reittejä, virallisia nuotiopaikkoja ja kanootin rantautumispaikkoja. Nämä saatiin, ja tamperelaiset olivat tyytyväisiä. Yksikään ryhmä ei toivonut lisää massiivista infrastruktuuria eikä hakkuita. Silti näitä on vertaissuunnitteluprosessin jälkeenkin kaupungin johdossa edistetty.

Suojelualoitteen allekirjoittaneet yhdistykset järjestävät Tampereen kaupunginvaltuutetuille tutustumiskävelyitä Kauppi-Niihaman metsään lobatakseen poliitikkoja edistämään alueen rauhoittamista väkivaltaiselta ihmistoiminnalta. Viestimme on, että metsä on hyvä ihmisillekin juuri sellaisena kuin se on. Siellä on hyvät mahdollisuudet monipuoliseen liikkumiseen ja rentoutumiseen. Ihmisten virkistymistarpeet ovat sovitettavissa metsän asukkaiden tarpeisiin, kun tärkeysjärjestys on oikea.

Kirjoittaja on vasemmistoliiton jäsen Tampereelta.