Kotimaisen elokuva-alan hätähuuto: ohjaajat, tuotantoyhtiöt ja työntekijät varoittavat hallituksen leikkauksista

Petteri Orpon hallitus esitti budjettiriihessä valtavaa, yli 40 prosenttia leikkausta Suomen Elokuvasäätiön tuotantotukeen. Lähes kahdeksan miljoonan euron leikkaus uhkaa koko kotimaisen elokuva-alan säilyvyyttä, varoittavat nyt niin työntekijäjärjestöt kuin tuotantoyhtiötkin.

Suomen ohjaajaliitto SELO, Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme, elokuva-alan yhdistysten keskusjärjestö Suomen Filmikamari, sekä johtavat elokuvayhtiöt SF Studios ja Nordisk Film ovat julkaisseet vastalauseensa kaavailtuihin leikkauksiin.

Ennuste on kaikilla yhteinen: elokuvasäätiön tukien leikkaus ei ole vain järjetöntä, vaan se uhkaa rapauttaa koko elokuva-alan.

Taloudellisesti järjetön leikkaus

Suomessa tuotetaan vuosittain vain noin 15–17 pitkää elokuvaa, jotka tehdään kansainvälisesti nähden pienillä budjeteilla. Tästä huolimatta suomalaiset elokuvat ovat jatkuvasti suosittuja, kotimaisten katsojatilastojen kärkikastia.

Leikkausten perustelu säästöillä ei olekaan kestävää, sillä jokainen elokuvaan sijoitettu euro tulee verotuloina kaksinkertaisena takaisin. Lopputuloksena ei ole säästöä, vaan valtava menetys verotuloihin.

Lisäksi nyt suunniteltu 7,8 miljoonan leikkaus tukiin on niin suuri, että se uhkaa koko alan jatkuvuutta Suomessa.

– Tuntuu täysin uskomattomalta sekä talouden että kotimaisen kulttuurin puolesta, että tuottoisa teollisuudenala ajetaan tieten tahtoen alas. Varsinkin kun alan kehitys on ollut todella hyvää ja yhä useammat elokuvantekijät ovat saaneet kansainvälistä huomiota, toteaa ohjaaja Juho Kuosmanen SELOn kannanotossa.

– Leikkaukset veisivät kolmasosan alan rahoituksesta: seurauksena olisi suomalaisen, hyvin työllistävän elokuva-alan alasajo ja kotimaisten elokuvien määrän romahdus jopa puoleen. Samalla murennetaan elokuva-alan kansainvälinen yhteistyö ja rahoitus, varoitetaan Temen kannanotossa.

Elokuvasäätiön johtaja Lasse Saarinen totesikin Ylelle, ettei elokuvasäätiö massiivisen leikkauksen jälkeen pystyisi enää täyttämään sille elokuvalaissa määrättyä tehtävää. Suomen elokuvasäätiön tehtävä on tukea mm. tuotantoa, käsikirjoittamista, jakelua, pieniä elokuvateattereita ja festivaaleja.

Yksi leikkausten uhreista olisivatkin elokuvateatterit. Nordisk Film ja SF Studios toteavat, että noin 50 elokuvateatteria on vaarassa sulkea ovensa leikkausten myötä. Samaa varoittelee menestyselokuvan 100 litraa sahtia ohjaaja Teemu Nikki.

– 100 litraa sahtia toi valtavasti katsojia pienille elokuvateattereille, sillä etenkin maakunnissa katsotaan paljon suomalaisia elokuvia. Näin kotimaiset elokuvat tuottavat maakuntiin rahan lisäksi iloa, oivalluksia ja sivistystä. Jos leikkaukset toteutuvat, elokuvien määrä romahtaa ja maakuntien elokuvateattereiden on vaikeampi pysyä pystyssä Nikki kertoo.

Niin tuotantoyhtiöt kuin elokuvantekijätkin varoittavat koko alan heikentymisestä, sekä kansainvälisten investointien katoamisesta. Suunnitellut leikkaukset on noteerattu myös kansainvälisellä elokuvakentällä, niistä on kerrottu jopa Varietyssa.

Nordisk Film ja SF Studios toteavat suoraan:

– Jos ehdotetut leikkaukset toteutuvat, suomalaisiin tuotantoihin investoiminen nykyisellä tasolla tulee olemaan vaikeaa, ellei mahdotonta.

– Jos leikkaukset toteutuvat, emme ehkä voi tulevaisuudessa enää puhua ammattimaisesta elokuvateollisuudesta ja -toimialasta Suomessa, tiivistää Temen toiminnanjohtaja Karoliina Huovila.

Suomalaisen kulttuurin hätähuuto

Kotimaisen elokuvan hädässä ei tietysti ole kyse vain rahasta – kyse on kotimaisen kulttuurin näivettämisestä. Pitkän linjan ohjaaja Pirjo Honkasalo kertaa, kuinka kotimainen elokuva ensin pelastettiin, jotta se nyt voitaisiin uudelleen romuttaa.

– Kun tulin elokuva-alalle, Yle oli aloittanut toimintansa ja kotimainen elokuvatuotanto oli romahtanut. Se huipentui Suomen elokuvateollisuuden konkurssiin 1965. Julkisen vallan sisältä nousi tahto pelastaa kotimainen elokuva. Perustettiin Suomen elokuvasäätiö, Ruotsin esimerkkiä seuraten. Kasvoi ymmärrys siitä, ettei pienellä kieli- ja markkina-alueella voi olla monimuotoista elokuvataidetta ilman julkista tukea., Honkasalo kertoo.

– Nyt julkinen valta aikoo näivettää oman luomuksensa. Uuden luomisen rohkeus, tahto ja ilo on muuttunut kulttuurivihamielisyydeksi. Kulttuurialojen leikkaukset ovat jo tätä ennen olleet historiallisen suuria. Ne on suunniteltu ylhäältä käsin sokeasti, seurauksia tuntematta, Honkasalo toteaa.

Niin elokuvantekijät kuin tuotantoyhtiötkin painottavat, että suomalaisten tarinoita voivat kertoa vain suomalaiset. Nykyisellä mediakentällä pienten pohjaismaiden kulttuurit ovat ennestään ahtaalla, mihin on Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa vastattu vahvistamalla kotimaista elokuvatuotantoa.

Suomessa ollaan valitsemassa toisin. Aki Kaurismäki rinnastaa elokuva-alan kurituksen ei vain muiden kulttuurialojen leikkauksiin, vaan laajemmin yhteiskunnan ja suomalaisuuden rapauttamiseen.

– Nyt kun terveydenhoito, sosiaaliturva, vanhukset, työttömät, eri tavoin syrjäytyneet, humanitaarinen apu, rauhantyö, metsät ja luonnonsuojelu, kirjallisuus, museot, teatterit, orkesterit, kuvaamataide ja niin edelleen on ajettu ahdinkoon leikkaamalla niiden muutoinkin vähäiset tuet parin maksamattoman F35-hävittäjän hinnalla, on täysin loogista, että elokuva on seuraavana listalla, Kaurismäki jyrähtää.

– Kysymykseksi jää mitä me teemme itsenäisellä Suomen valtiolla, jos sillä ei ole henkistä toimintaa, sosiaaliturvaa eikä kulttuuria?

Tykkää ja jaa artikkelia verkossa