Julkaisemme poikkeuksellisesti kaksi arviota näytelmästä.
Pajtim Statovcin romaani Kissani Jugoslavia (2014) on sovitettu näyttämölle aiemminkin, mutta nyt Finlandia-palkitun kirjailijan esikoisteos taittuu Tampereen työväen teatterin uudeksi tulkinnaksi. Eva Buchwaldin dramatisointi ja Samuli Reunasen ohjaus hyödyntävät nykyteknologiaa kiehtovalla tavalla, mutta jättävät keskiöön hahmot ja tarinan.
Kissani Jugoslavia kertoo Kosovosta Suomeen paenneesta albaaniperheestä, erityisesti poika Bekimistä (Saska Pulkkinen) ja äiti Eminestä (Miia Selin), joiden menneisyys ja nykyisyys avautuvat samanaikaisesti vahvassa rinnakkaiskerronnassa. Bekim kamppailee oman identiteettinsä, ulkopuolisuuden ja salatun homoseksuaalisuuden kanssa, Emine taas yrittää ymmärtää kohtaloaan vaitonaisen, räjähdysalttiin aviomiehensä rinnalla. Perheen pää (Janne Kallioniemi) onkin läsnäolo, joka kummittelee molempien kohtaloiden taustalla.
Reunasen ohjauksessa Kissani Jugoslavia taittuu voimakkaasti kahtia ensimmäisen ja toisen näytöksen välillä. Näytelmän alkupuoli hyödyntää vahvasti nykyaikaista teknologiaa taustakankaan kaoottisten heijastusten ja piirtolevyn avulla, mikä luo esitykseen ajoittain fragmentaarisen mutta erittäin vetoavan kerronnan. Maagisen realismin keinoin ihmiset ja eläimet sekoittuvat, ja kissa nouseekin kiehtovaksi metaforaksi teoksen pääteemoille.
Näytelmä on vahvimmillaan alkupuolella. Sanna Levon lavastus ja pukusuunnittelu tekevät kerronnasta moniulotteisen: asut tekevät yksinkertaisilla keinoilla kokonaisia henkilöhahmoja, rosoinen taustakangas luo heijastuksineen hahmojen rikkonaisen mielenmaiseman. Juha Haapasalon valo- ja projisointisuunnittelu ansaitsee erityiskiitosta.
Nykyhetkestä menneeseen ja takaisin singahteleva kerronta vahvistaa vastakkainasettelua: törmäyskurssilla ovat perhe, menneisyyden Kosovo ja historia, ja toisaalta yksilöllisyys, Suomi ja nykyhetki. Bekimin kipuilu tässä hetkessä peilautuu Eminen tuskaan omassa nuoruudessaan.

Väliajan jälkeen näytelmä kuitenkin vetäytyy pienempään muotoon, hillitymmäksi perhedraamaksi, joka avautuu Bekimin ja Eminen muistojen kautta. Kerrontakin rauhoittuu lineaarisemmaksi, mikä mahdollistaa tulenarkojen, kipeiden perhesuhteiden intiimin tarkastelun.
Työväen teatterin antama 15 vuoden ikäsuositus ei olekaan liioittelua. Kissani Jugoslavia on paikoin todella raskas, ihon alle työntyvä esitys, jonka karuimmat kohtaukset ovat sisältövaroituksen ansainneet. Ansioksi on laskettava sekin, ettei näytelmässä ole yritetty keinotekoisesti keventää tapahtumia. Näyttelijätkin heittäytyvät rooleihinsa niin tunteella, että se tuntuu varmasti takarivissä asti.
Kissani Jugoslavia on taidolla ohjattu sovitus, jossa teatterin keinoja ja audiovisuaalista suunnittelua hyödynnetään vaikuttavasti. Teoksen kirjalliset juuret kuuluvat alati hahmojen puheessa, mutta esityksen voima kumpuaa teatterin välittömyydestä, läsnäolosta ja ilmavuudesta.
Tampereen työväen teatterin sovitus onkin näytelmänä vähintään Helsingin Kaupunginteatterin Bollan (2021), saman kirjailijan toiseen menestysteokseen perustuvan hittinäytelmän veroinen näyttämösovitus. Kokemus on ristiriitainen korkeintaan siksi, että aihepiiri on paikoin niin tavattoman raskas ja läsnä on samaan aikaan monia painavia teemoja.
Kissani Jugoslavia Tampereen työväen teatterilla 23.10.2025–31.1.2026.