Avoin hallinto ja päätösvalmistelu ovat demokratian toteutumisen elinehtoja. Siksi aloitan kiittämällä siitä, että talousarvioprosessin avoimuus on parantunut jälleen tänä vuonna verrattuna edellisiin.
Valtuustoryhmät ovat olleet mukana talousarvion laadinnassa koko syksyn, ja myös vasemmistoliiton ryhmä on päässyt jättämään kädenjälkensä ensi vuoden budjettiin. Tilanteeseen nähden olemme kokonaisuuteen suhteellisen tyytyväiset.
Neuvotteluissa tärkeimpiä tavoitteitamme olivat muun muassa, että mielenterveys- ja päihdepalvelujen asiakkaiden asumispalveluista ei leikata, että suun terveydenhoidon jonojen ei anneta kasvaa nykyisestä, ja että lastensuojelun tai sopimuspalokuntien muutenkin erittäin tiukoista budjeteista ei tehdä enää lisäsäästöjä. Neuvotteluissa löydettiin keinot jättää näihin asioihin kohdistuneet leikkaukset tekemättä. Lisäksi pyrimme siihen, että aluesairaalat Sastamalassa ja Valkeakoskella pysyvät toimintakykyisinä, että henkilöstön edut turvataan mahdollisimman pitkälle, ja että ikäihmisten ja vammaisten asumispalveluissa ei nostettaisi vuokratasoa kohtuuttomasti. Myös näihin asioihin onnistuttiin kaivamaan lisäresurssia neuvottelujen aikana.
Vuoden kuluttua olemme kenties siinä tilanteessa, että hyvinvointialueen talouden alijäämä on lähes katettu. Me tiedostamme kuitenkin, että Pirkanmaan hyvinvointialueella viime vuosina tehty talouden tasapainottaminen ei ole missään nimessä tapahtunut ilmaiseksi, vaan siitä on maksettu kallis hinta. Potilaat ja asiakkaat ovat maksaneet hyvinkin kirjaimellisesti, kun Orpon hallituksen aikana on joka toinen vuosi nostettu vuosittaista maksukattoa ja joka toinen vuosi tehty asiakasmaksuihin tasokorotukset.
Henkilöstö on maksanut talouden tasapainosta toistuvissa muutosneuvotteluissa. Ja lisäksi Pirhassa on tehty lukuisia päätöksiä, jotka ovat heikentäneet palvelutasoa joko alueellisesti tai tiukentamalla niitä kriteereitä, joilla palvelujen piiriin pääsee. Ennaltaehkäiseviä palveluja on myös supistettu ja lakkautettu. Taloustavoitteiden toteutumista on tässä tilanteessa hyvin vaikea juhlia, sillä säästöt ovat monelta osin olleet suorassa ristiriidassa järjestämislain tavoitteiden kanssa.
Jotta emme joutuisi tekemään yhtään enempää lyhytnäköisiä, kansanterveyttä ja ihmisten yhdenvertaisuutta heikentäviä leikkauksia, niin vasemmistoliiton valtuustoryhmä on ollut tiukasti sillä kannalla, että hyvinvointialueen talouden tasapainottamiselle tulee hakea lisäaikaa, jos ja toivottavasti kun se ensi keväänä mahdollistuu. Tästä onkin jo hyväksytty aluehallituksessa ponsi yksimielisesti.
Työttömien palveluissa on käynnissä kriisi, joka on ratkottava välittömästi yhdessä työllisyysalueen kanssa. Asunnottomuus ja sosiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet ennätyskorkean työttömyystilanteen myötä, ja ryhmämme haluaa korostaa kuntien kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä.
Lienee toivottavasti kaikille tässä salissa istuville itsestään selvää, että työttömyys, köyhyys ja yhteiskunnallinen osattomuus eivät ole vain tai edes ensisijaisesti aikuisten ongelmia, vaan ne koskevat eniten lapsia, jotka kantavat köyhyyden seurauksia mukanaan koko elämänsä. Lapsiköyhyyshän on lisääntynyt, kun aikuisten tuista on leikattu, joten on äärimmäisen tärkeää, että pienituloiset perheet saavat nyt tarvitsemansa palvelut nopeasti ja ennen kaikkea ilmaiseksi. Valtuustoryhmämme on tyytyväinen, että neuvotteluissa lisättiin määrärahaa sosiaaliseen kuntoutukseen ja peruttiin suunnitelmat tehdä lisäsäästöjä perheiden palveluista, mutta sillä ei yksinään pelasteta tätä hirvittävän epäoikeudenmukaista tilannetta, jonka Suomen hallitus on päätöksillään aiheuttanut.
Toiseksi nostaisin esiin, että vammaispalvelulaki on uudistunut, ja sen myötä muun muassa liikkumisen tuen palvelut arvioidaan uudelleen tulevan parin vuoden aikana. Tämä on projekti, jossa vasemmistoliiton valtuustoryhmä näkee riskejä. On syytä varmistaa, että uudistuksen jälkeen kaikki liikuntarajoitteiset ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut ja että määrärahat riittävät. Näistä palveluista riippuu erittäin monen ihmisen mahdollisuus käydä töissä, opiskella, harrastaa tai nähdä läheisiään. Liikkumisen vapaus on perusoikeus, joka meillä on velvollisuus varmistaa – me emme halua nähdä yhtään väliinputoamistapausta.
Taloudellisesti suurin kysymys tulevina vuosina tulee kuitenkin olemaan ikäihmisten palvelujen järjestäminen. Väestö ikääntyy ja palveluntarve kasvaa, joten on selvää, että ikäihmisten palveluita ei voida järjestää tulevaisuudessa enää samaan tapaan tai yhtä pienillä resursseilla kuin nykyään. Joko palvelutason, palvelujen tuotantotavan tai resursoinnin on muututtava. Nykyisessä ikäihmisten palveluiden kehittämisohjelmassa, IKI2035-suunnitelmassa palvelutason heikentäminen on valitettavasti se keino, jolla ensisijaisesti ollaan tasapainottamassa tätä yhtälöä. Tämä ei käy meille, koska jokaisella meistä tulee olla oikeus turvalliseen vanhenemiseen. Huomautamme, että sen paremmin edellinen kuin nykyinenkään valtuusto ei ole hyväksynyt tätä ohjelmaa, jolle koko ikäihmisten palvelurakenne Pirhassa perustuu. Ryhmämme esitti jo viime kaudella ohjelman palauttamista valmisteluun aluehallituksessa, ja olemme yhä vahvemmin sitä mieltä, että ohjelma on syytä tuoda valtuuston päivitettäväksi mahdollisimman pian.
Ensi vuonna tähän aikaan olemme hyväksymässä budjettia, jossa toivottavasti voidaan jo tehdä panostuksia ihmisten hyvinvointiin eikä vain torpata leikkauksia. Mutta liikkumavaraamme rajoittaa edelleen eniten se, ettei meillä ole valtaa päättää omasta rahoituksestamme.
On siksi aivan ensisijaisen tärkeää, että Pirhan viesti valtionhallinnolle olisi yhtenäinen: hyvinvointialueiden rahoitusta on vahvistettava. Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastuspalvelut ovat ihmisten hengen ja terveyden sekä kansantalouden kannalta tärkeimmät palvelut, mitä tässä maassa järjestetään. Laadukkaat ja tarvetta vastaavat sote-palvelut ovat viime vuosisadan ehdottomasti paras sosiaalinen innovaatio, ja koulutuksen ohella viimeinen asia, mistä minkään valtion kannattaa säästää. Ja ainakaan palveluja ei kannata viedä pienituloisten ihmisten saavuttamattomiin liian korkeilla asiakasmaksuilla.
Siksi nyt ja jatkossa meidän ensisijaisen viestin valtionhallinnolle tulee olla se, että sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat kaikille, ei harvoille.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja sekä aluehallituksen jäsen Pirkanmaan hyvinvointialueella ja teksti pohjautuu Pirkanmaan aluevaltuuston talousarviokokouksessa pidettyyn ryhmäpuheenvuoroon.
