Toimittajat Onni Kari ja Lauri Nurmi availevat perussuomalaisuuden ”Gordionin solmuja” tuoreessa teoksessaan Riikka Purra – Suomen rautarouva (Into 2026). Heidän peruskysymyksensä on, miten Tampereella rikkinäisen lapsuuden elänyt, Turussa akateemista uraa aloitteleva kahden pojan äiti päätyi Jussi Halla-ahon Scripta-blogissaan viljelemien rasististen ja maahanmuuttovastaisten nettikirjoitusten äärelle.
Blogissaan Halla-aho muovaili ironiseen tyyliin kuviteltua suomalaista kansakuntaa. Isänmaan rakkauden kaltaisten myönteisten tunteiden sijaan halla-aholainen suomalaisuus rakentuu ahdasmielisen ja ulossulkevan nationalismin kielteisiksi koetuista asioista, kuten maahanmuuton vastustamisesta ja viholliskuvien luomisesta. Mikä niissä Purraa viehätti enemmän kuin työskentely Turun yliopistossa?
Jussi Halla-ahon rasistisen ja maahanmuuttovastaisen Scripta-blogin ympärille vuodesta 2005 lähtien keräytyneen salaseuran toiminta muistutti Dostojevskin vuonna 1864 ilmestyneen Kirjoituksia kellarista -romaanin vihapuhekirjoituksia raapustelevan yksinäisen hahmon maailmaa. Kellariloukkolaisen silmissä elämä on aina vihattavaa ja rumaa. Muutosta tavoittelevat humanistit ovat hänestä viheliäisiä haihattelijoita.
Dostojevski toteaa esipuheessa halunneensa kuvata syyt, mikä synnyttää vihaa ja kaunaa olevan ihmistyypin. Tuskin hän aavisti, että tällainen ihmistyyppi kohoaisi joskus poliittisesti salonkikelpoiseksi, joka äänestetään valtaan ja nostetaan jopa valtiovarainministeriksi ja eduskunnan puhemieheksi. Mitään kansakunnan onnellisuutta edistävää esikuvallisuutta Dostojevski ei luomassaan tyypissä nähnyt.
Halla-ahon ja Purran johtama perussuomalaiset on ollut pääomapiireille taivaan lahja. Vuodesta 2017 lähtien puolueesta kehkeytyi nopeasti lakonmurtajajärjestö, suojeluskunnat ja IKL. Tämä uusi ”kolmikantasetti” on tehnyt innolla Orpon hallituksen likaiset työt.
Olematon työelämäkokemus
Hyvinvointivaltiota Purra kutsuu kirjoituksissaan ja puheissaan halveksivasti sosiaalivaltioksi. Kuitenkin hänen itsensä tienaamista euroista jokainen on peräisin tämän ´sosiaalivaltion´ kassasta, josta hänelle valtiovarainministerinä maksetaan yli 20 000 euron kuukausikorvausta.
Työnantajaliittojen kanssa flirttailevan 49-vuotiaan Riikka Purran verokirja ei ole koskaan ollut kapitalistin palkkakonttorissa. Ennen astumistaan perussuomalaisten palvelukseen vuonna 2016 Purran työkokemus oli varsin vaatimaton.
Vuosien 2000–2013 välisenä aikana Purralla oli Turun yliopistolla yksitoista eri pätkäsopimusta, ei muuta. Hän oli yliopistomaailmassa opiskelijana, tutkimusavustajana, tutkijakoulutettavana ja väitöskirjatutkijana, mutta ei silti löytänyt itselleen toveriseuraa ennen tutustumistaan halla-aholaisten undergroundmaailmaan.
Vuosien 2010–16 välillä Purran ainoa työsuhde oli vuoden 2013 vajaan kolmen kuukauden pätkä tohtorikoulutettavana Turun yliopistossa. Väitöskirja ei ole valmistunut vieläkään.
Kyseisellä työkokemuksella Purralle olisi tuskin irronnut edes pienen seurakunnan talouspäällikön vakanssia, saati suuryhtiön talousjohtajan tointa. Valtion kirstunvartijaksi hän sen sijaan kelpasi mainiosti. Taustalla on oikeiston kiimainen halu tuhota valtion talous 1800-luvulta peräisin olevalla periaateella: vähemmän valtiota, enemmän markkinoita. Tätä myös Purra korostaa.
Vähäisestä työelämäkokemuksestaan huolimatta Purralla on työelämästä saarijärvenpaavomaisen yleviä periaatteita. Joulukuussa 2023 hän puhui perussuomalaisten puoluevaltuustossa. Hänen mukaansa olemme eläneet yli varojemme liian pitkään ja tottuneet elintasoon, jota emme ansaitse:
– Ei, me emme tarvitse saavutettavampia Kelan palveluita ja helpompia tapoja kuitata tilille toimeentulotukea. Me tarvitsemme rotia, järjestystä, vaatimuksia ja velvollisuuksia, Purra paasasi.
Viestin ytimessä oli, että suomalaiset ovat kadottaneet aiemman suoraselkäisyytensä ja ahkeruutensa. Suomi on taloudellisesti alamaissa, koska suomalaiset ovat moraalisesti alamaissa:
– Me olemme olleet toimelias, rohkea, ahkera kansa, joka on selvinnyt monesta pahasta paikasta. Tällaiset uudistukset, joita hallitus ajaa, on tehty naapurimaissamme vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Niillä meneekin aivan eri tavalla kuin meillä.
Purra itse oli vuosina 2010–16 käytännössä työtön, ennen kuin häntä pyydettiin tekemään ajatushautomo Suomen Perustalle raportti maahanmuutosta. Perussuomalaisten puoluetukirahat pelastivat työttömän nelikymppisen maisterin pinteestä tarjoamalla hyväpalkkaisen poliittisen takapirun pestin. Nyt Purra puhuu yhdessä Wille Rydmanin kanssa halveksivasti valtion rahoittamasta järjestörälssistä, joka velkaannuttaa valtion taloutta. Huhtikuussa 2017 Purra valittiin Kirkkonummen valtuustoon 253 äänellä.
Eläkäämme oman tyhmän tahtomme mukaan
Dostojevskin kellariloukkolainen kirjoittaa ”hyvälle herrasväelle” ennustuksen, ettei hän hiukkaakaan hämmästyisi, jos kaiken yleisen järkevyyden keskelle äkkiä ties mistä ilmestyy joku karkean ja taantumuksellisen näköinen herrasmies, joka panee kädet lanteilleen ja sanoo meille kaikille:
– Miten on, hyvä herrasväki, eiköhän potkaista koko tämä järkevyys kerralla kasaan, niin että kaikki nämä logaritmit lentävät helvettiin ja me saamme taas elää oman tyhmän tahtomme mukaan. Ihminen kun toimii mieluummin niin kuin haluaa eikä niin kuin järki ja etu häntä neuvovat!
Tämä karkean ja taantumuksellisen näköinen herrasmies muistuttaa perussuomalaisia. Purra ei halua tuoda tunteita politiikkaan. Hän peräänkuuluttaa kylmiä tosiasioita, joista suurin uhka on maahanmuutto.
Kellariloukkolaisen mielestä ihmiselle voi syytää kaikkea maallista hyvää, upottaa hänet kokonaan onneen kuin veteen niin, että kuplia vain nousee pintaan. Tästä huolimatta hän silkkaa kiittämättömyyttään ja häpäisemisen halustaan tekee jonkun törkeyden heti, kun silmä välttää.
Kielteisyys on Purran ihmis- ja maailmankuvan johtavana aatteena. Hänellä ei Karin ja Nurmen mukaan ole maahanmuuttovastaisuuden ohella mitään muita erityisiä mielenkiinnon kohteita:
– Purran kirjoituksista, haastatteluista ja puheista hahmottuva ideologinen profiili on korostuneen kielteinen. Hän hahmottaa maailmaa kritisoimalla sitä. Purran poliittinen suunta on helpointa kuvata niin, että hän luettelee asioita, joita hän vastustaa. Vain harvoin Purra hahmottelee jonkinlaista myönteistä aatteellista sisältöä, siis sellaista, jonka lähtökohtana ei ole vastustaminen, Karri ja Nurmi kirjoittavat.
Halla-aholaisempi kuin Halla-aho itse
Vuonna 2015 Purra pohti blogissaan, voisiko Suomeen syntyä uuskristillinen liike vastareaktiona monikultturismin ja islamin vahvistumiselle:
– Onko hengellisyyden rippeistä vielä löydettävissä vastausta ihmisten avuttomuuteen, pelkoon ja tarpeeseen tuntea yhtenäisyyttä? Voisiko kristinusko ylittää maallistuneen tunneilmaston ja individualismin vain puolustaakseen ansaitusti jotain eurooppalaista, pohjoismaalaista, suomalaista?
Hieman kuin Jeesus synagogassa Purra kysyi, eikö ole jo aika nousta yli kirjanoppineiden ja politiikan rabbiinien. Kulttuurieliittiä hän moitiskeli siitä, että se pitää älynä relativismia ja pöyhkeyttä.
Purra erosi kirkosta, koska kirkko harjoittaa monikulttuurista politiikkaa. Timo Soini liittyi katoliseen kirkkoon, koska sitä kautta hän voi vastustaa naispappeutta ja homoavioliittoja.
Kari ja Nurmi huomauttavat, että Purra on jopa halla-aholaisempi kuin Halla-aho itse. Purra alkoi purkaa maahanmuuttovastaisia kantojaan blogissaan vuonna 2014. Hänelle politiikan suurin, kaiken kattava ja lävistävä kysymys on estää kaikki ei-länsimaisten, korkeasti kouluttamattomien ihmisten maahanmuutto.
Vuonna 2022 Radio Deillä Purra totesi, ettei uskonut, että Ruotsia voidaan enää valtiona pelastaa. Suomessa olivat menossa viimeiset hetket ennen lopullista maahanmuuttajien ryntäystä.
Perussuomalaiset haavoja täynnä
Timo Soini korosti aikoinaan, että perussuomalaiset perustettiin ääneksi äänettömille, sorretuille, päähän potkituille, itsenäisille ja itsepäisille ihmisille.
Soinin mukaan puolueeseen kelpasivat myös kovia kokeneet, elämässä epäonnistuneet, rosoiset miehet ja naiset. Sen piti olla kansan puolue kansalaisille.
Purra teki puolueensa kannattajista psykologista kartoitusta vuonna 2022 kristillisen Radio Dein Ex-Criminals -ohjelmassa. Häntä haastatelleille entisille rikollisille Ali Niemelälle ja Late Johanssonille Purra kuvaili perussuomalaisten ominaispiirteeksi sen, että perussuomalaiset on kivisten elämänpolkujen puolue. Sen jäsenet ovat kärsineitä ja haavoittuneita:
– En tunnista tätä kaikissa muissa puolueissa. Emme pyri emmekä ole täydellisiä. Me olemme täynnä ihmisiä, joilla on haavoja. Tuntuu, että enemmistöllä on paljon haavoja. Enemmistö on selvinnyt jostain traagisesta tai on ollut hyvin vakavia vastoinkäymisiä, joista on jotenkin ponnistettu.
Kari ja Nurmi toteavatkin, että entisiä rikollispomoja on vaikeampi kuvitella vihreiden tai RKP:n kannattajina kuin perussuomalaisten. Mutta erona haavoja täynnä olevaan jäsenistöön on se, että Halla-aho asuu Eirassa Armfeltintiellä ja Purra Kirkkonummen Sundsbergin eliittialueella 147 neliön talossa. Molempien luksusviulut maksaa valtio verovaroista.
Halla-ahon piirissä salaseuran piirteitä
Kari ja Nurmi huomauttavat, että Halla-ahon ympärille muodostuneessa sisäpiirissä on salaseuran piirteitä. Perimmäiset ajatukset ja puhetavat sekä ihmisten väliset yhteydet salataan suurelta yleisöltä.
Sisulaisten luottamuksellisessa sinikantisessa jäsenkirjassa kerrotaan, miten kansallismielinen poliittinen vallankumous oli mahdollista toteuttaa. Media oli vihollinen, koska media oli aina enemmän tai vähemmän vihollisen käsissä, jäsenkirjassa valistetaan.
Kirjansa lopussa Kari ja Nurmi kirjaavat ristiriitaisuuksia, joita Purra on valtiovarainministerinä esittänyt. Hän on verrannut Suomea Ruotsiin, jossa talouskasvu on pitkään ollut parempaa kuin Suomessa, ja julkisen talouden tasapaino on siellä paremmalla tolalla.
Tämänhän ei kuitenkaan pitäisi olla mahdollista, koska Purra ei usko, että Ruotsi voi selvitä maahanmuuttajatulvan aiheuttamista rikollisjengi- ja muista ongelmistaan:
– Purran ja perussuomalaisten on myös vaikea selittää tavalliselle suomalaiselle ihmiselle, miten käytännössä esimerkiksi vanhustenhuollon jatkuvasti syvenevä kriisi ratkaistaan ilman ulkomaalaisia työntekijöitä. Tavallinen ihminen näkee esimerkiksi pääkaupunkiseudulla joka ikinen päivä maahanmuuttajataustaisia ihmisiä mitä erilaisimmissa töissä. On vaikea uskotella tosiksi niitä väitteitä, joiden mukaan maahanmuuttajat eivät tekisi töitä.
Kari ja Nurmi letkauttavat, että kirjoitustensa ja puheidensa valossa Purra kokee elävänsä Kirkkonummen Sundsbergissa maahanmuuttajia paossa:
– Sundsberg kuuluu Suomen kovatuloisimpiin postinumeroalueisiin. Toki Purrankin naapurustoon solahtaa jokunen ulkomaalaistaustainen tutkija, insinööri tai lääkäri. Kuitenkaan Purran kotikulmilla ei aggressiivinen maahanmuuton vastustaminen ja ilmastonmuutoksen vastaisten toimien jarruttaminen ole suuressa huudossa, Kari ja Nurmi toteavat.
Rauta- vai routarouva?
Purra perussuomalaisineen tähtää pääministeripuolueeksi joko kevään 2027 tai viimeistään 2031 vaaleissa. Lokakuussa 2025 perussuomalaisten ydinpiiri kokoontui Vanajanlinnan kartanossa, entisessä Sirola-opistossa. Sinipunaisessa leningissään Purra paalutti, mitä hän haluaa:
– Perussuomalaiset tavoittelee pääministeripuolueen asemaa kevään 2027 eduskuntavaaleissa. Sille ei ole vaihtoehtoa eikä sille ole myöskään poikkipuolista sanaa. Me aiomme olla pääministeripuolue, rautarouva takoi ehdottomilla sanoillaan perusuomalaista puoluesampoa.
Onni Karin ja Lauri Nurmin teos on tervetullut lisä politiikkamme nykypäivän kartoitukseen. Tosin rovaniemeläinen toimittaja Tapani Niemi on esittänyt, että rautarouvan sijaan puhuttaisiin routarouvasta.
Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei kukaan voi sanoa, ettei tiedä, millaista Suomea routarouva Riikka Purra perussuomalaisineen haluaa rakentaa.
Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja ja tietokirjailija
