Kangasalan varhaiskasvatuksen kesäajan järjestelyt herättävät vuosittain kysymyksen siitä, miten eri alueilla asuvien perheiden arki huomioidaan.
Kesällä 2026 varhaiskasvatusta keskitetään ajalla 22.6.–2.8. pääasiassa Kangasalan keskustan päiväkoteihin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi monille Ruutanan, Kuhmalahden ja Sahalahden perheille jopa 20–50 kilometriä ylimääräistä matkaa tai stressaavaa lomien ja lasten hoidon järjestämistä.
Odotamme, että ihmiset käyvät töissä, yrittävät ja pitävät yhteiskuntaa pyörimässä. Samaan aikaan kaupunki tekee arjesta vaikeampaa juuri silloin, kun joustavuutta eniten tarvitaan. Tämä on mielestämme epäkunnioittavaa ja jopa väärin.
Nykytilanteessa kaupunki määrittää ajanjakson, jolloin palvelut keskitetään, ja muiden on sopeuduttava. Todellisuudessa yritykset eivät voi pysäyttää toimintaansa kuukaudeksi, eikä kaikille työntekijöille voida myöntää lomaa samaan aikaan.
Eikä olisi oikeudenmukaistakaan, että samat työntekijät saisivat vuodesta toiseen suosituimman lomajakson vain siksi, että päiväkotien aikataulut ohjaavat sitä. Lomien tulee jakautua tasapuolisesti kaikille.
Seuraukset näkyvät arjessa. Esimerkiksi Sahalahdella aamuvuorossa työskentelevän perhe voi joutua heräämään jo neljän aikoihin, jotta lapsi ehditään viedä hoitoon Kangasalan keskustaan ennen työpäivää. Tämä tarkoittaa lisää polttoainekustannuksia, pidempiä päiviä ja vähemmän aikaa perheelle.
Mielestämme olisi myös syytä huomioida lapsen kokemus. Siirtyminen pienestä, tutusta päiväkodista suureen yksikköön, jossa ympäristö, ryhmä ja arjen rutiinit muuttuvat, on monelle lapselle kuormittavaa. Vaikka mukana olisi tuttuja aikuisia, kokonaisuus voi silti olla lapselle merkittävä stressitekijä. Kokemus ei myöskään unohdu nopeasti, vaan voi jäädä lapsen mieleen pitkäksi aikaa. Tämäkin näkökulma tulisi ottaa vakavasti osana lapsivaikutusten arviointia.
Kysymys kuuluu, missä on lapsen etu? Päätöksenteossa tulisi arvioida lapsivaikutukset ennakolta ja tarvittaessa muuttaa ratkaisuja, jos ne kuormittavat lapsia kohtuuttomasti. Tässä tapauksessa vaikutukset ovat ilmeiset: pitkät hoitopäivät, varhaiset aamut ja jatkuva matkustaminen eivät ole kestävä tai jaksamista tukeva ratkaisu.
Juuri tällaisissa tilanteissa korostuu empaattinen päätöksenteko, kyky asettua perheiden arkeen ja ymmärtää päätösten todelliset vaikutukset ihmisten jokapäiväiseen elämään.
Ratkaisuja on, jos tahtotilaa löytyy. Esimerkiksi Itä-Kangasalla voitaisiin pitää kesäaikaan vähintään yksi päiväkoti avoinna ja vuorotella toimipistettä vuosittain. Kangasalan tulisi tavoitella mallia, jossa palvelut joustavat ihmisten arjen mukaan, samalla turvaten myös kaupungin työntekijöiden oikeuden lomaan.
Jokainen lopetettu koulu, jokainen suljettu päiväkoti ja jokainen keskitetty palvelu on menetetty mahdollisuus sekä tumma pilvi maaseudun elinvoimalle.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton valtuutettu Kangasalan kaupunginvaltuustossa.
