Menneen ajan tunnelmaa Vapriikissa

Blomin talo Kauppakadulla edusti tyylillisesti jugendia italialaisin vaikuttein. Taloa on kutsuttu myös Langin taloksi, koska tontin omisti äitinsä jälkeen Aina Lang. (Kuva: Gustav Arvidsson, Siiri valokuvat).

 

Teksti: JAANA MÄKINEN   
Voi mitä ihania rakennuksia onkaan kadonnut kaupunkikuvastamme vuosikymmenien aikana. Museokeskus Vapriikin näyttelyssä Kadonneet kaunottaret pääsee tunnelmoimaan mielettömän hienosta, tuhotusta ja tuhoutuneesta arkkitehtuurista, joka onneksi löytyy kuvina ja videona, niin Vapriikin kuva-arkiston kätköistä, kuin kuntalaisten valokuva-albumeistakin.

Suurta ja komeeta

Näyttelyn avaa suuri, koko seinän peittävä kuva Blomin talosta, joka oli miesten valmis­vaatekauppa. Liike oli ensin Kauppakatu kahdeksassa, mutta lisätilan tarpeessa Blom uudistutti Kauppakatu 12:ssa sijainneen matalan kivitalon. Tukku- ja vähittäis­kauppahuone Blomin talo valmistui vuonna 1904. Talo kaunisti kaupunkia lähes puoli vuosisataa, kunnes se purettiin vuonna 1950.

Näyttelytilaan kuljetaan suuren rautaportin kautta. Portti on aikanaan vartioinut kulkua Sumeliuksen talolta Tammerkosken rantaan, Sumeliuksen kauppatalon viereen vuonna 1889 valmistuneelle Sumeliuksen palatsille, joka oli perheen asuintalo. Palatsia ei enää ole, mutta nykyinen Sumeliuksen talo, joka valmistui vuonna 1901 uudeksi liiketaloksi, komistaa edelleen Keskustoria.

Näitä suuria ja komeita, kadonneita kaunottaria, löytyy pitkin poikin Tamperetta. Näyttelyyn on löytynyt hienoja kuvia, ja jopa talojen pohjapiirustuksia, valaisemaan kuuluisien arkkitehtien kädenjälkiä. Muistatteko Pulla-Helinin talon, leipuri Oskari Helinin mukaan nimetyn kahden tyylisuunnan komistuksen? Nykyisin paikalla seisoo Sokos-tavaratalo, jota ei ilman värikkäitä välivaiheita olisi rakennettukaan.

Menneisyyden rauhallista havinaa saa kiireettömästi tunnelmoida tutustuessaan kuviin ja selostuksiin Nykäsen ja Koison taloista, Kaukajärven kartanosta, Konsulinsaaren ravintolasta ja vaikkapa kaupungin viljelymaasta.

Amurissa rakennettiin aikoinaan työläisille yksikerroksisia monen perheen taloja, joissa oli yhteiskeittiöt. Tästä muistona on säilytetty Amurin työläismuseokortteli.

Eipä unohdeta myöskään tärkeimpiä rakennuksia, joiden vuoksi olemme saaneet pysyvän lempinimen, tehdaskaupunki. Nykyisin tunnuskuvaamme pitää yllä enää muutama tehdas, kuten keskustassa, Tammerkosken länsirannalla, sijaitseva Takon kartonkitehdas. Aikoinaan tehtaissa tuotettiin tulitikkuja, paperia, kattohuopaa, rautaa, tekstiiliä, kenkiä ja melkeinpä kaikkea, mitä ikinä voi kuvitella tarvitsevansa.

Tyylisuuntia ja arkkitehtejä

Kaupunki kehittyi tyylisuunniltaan hitaasti mutta havaittavasti. 1800-luvun uusrenessanssin jälkeen nousi jugendtyylisiä taloja 1900-luvun alkupuolella. Tätä rytmikkäästi aaltoilevaa, epäsymmetristä muotokieltä edustaa mm. Palanderin talo keskustorilla. 1920 luku toi klassismin, jossa julkisivut ovat sileämmät ja askeettisemmat, esimerkkinä vanha kirjastotalo Tammerkosken rannassa. Funktionalismi–modernismi -aikakaudella asemakaavoitettiin muun muassa Kalevan asuinalue, ja näin siirryttiin umpikortteleista väljempiin ja korkeampiin rakennusjonoihin. Samalla unohdettiin myös koristeellisuus ja siirryttiin pelkistetyimpiin muotoihin.

Arkkitehtuuri Tampereella on ollut todella taitavissa käsissä. Tampereen ensimmäisenä arkkitehtinä toimi Frans Ludvig Calonius 1876–1891 (Finlaysonin kutomorakennus ja Finlaysonin kirkko). Hänen jälkeensä kadonneita ja edelleen kaupunkikuvaa komistamassa olevia rakennuksia ovat suunnitelleet Lambert Pettersson (Viikinsaaren ravintolakeskus), Arthur af Hällström (Tampereen konetehdas), Georg Wilhelm Ismael Schreck (Tampereen Raatihuone), Heikki Tiitola (Tampereen Työväentalo).

Suomen ensimmäinen naisarkkitehti, jolla oli oma toimisto, Wivi Lönn suunnitteli Tampereen keskuspaloaseman. Birger Federley puolestaan suunnitteli Keskustorin Palanderin talon, ja Johan Karl August Krook Satamakadun sukkatehtaan, joka sittemmin toimi kaupungin sosiaalivirastona.

Maailma muuttuu eskoseni ja niin muuttuu kaupunkikuvakin. Voi sitä hirveää purkamisen aikakautta! Onneksi tänä päivänä jonkin verran mietitään, josko sen hienon vuosisatoja kestävän rakennuksen voisikin remontoida ennemmin, kuin jyrätä maan tasalle ja rakentaa tilalle muutaman vuosikymmenen talon.

Näyttelyn ovat käsikirjoittaneet ja konseptoineet Antti Liuttonen ja Iris Toivola. Näyttely sopii erittäin hyvin Vapriikin vaihtuvien näyttelyiden joukkoon. Lisää kuvia Tampereesta voi katsella esimerkiksi Siiri-tietopalvelun kuvista. Näyttelyä pääsee katsomaan vielä 8.4. saakka. Niin, ja kannattaa istahtaa videon ääreen näyttelyn suulla, ennen tai jälkeen kierroksen.

 

Lisää aiheesta muualla verkossa

Näyttelyn kotisivu

Esineet, kuvat ja kulttuuriympäristö (Siiri Tampereen museoiden ja pirkanmaalaisten paikallismuseoiden yhteinen tietopalvelu)

*

 

Leave a Reply