Teksi: TIINA HEIKKILÄ Kuvat: SAMI LINDFORS, TIINA HEIKKILÄ
Rautatietyöläisten seuraintalo Morkku vallattiin kolmannen kerran perjantaina 17.1. Valtaajat huusivat muun muassa ”solidaarisuutta on, ja sille tarvii tilaa” ja ”emme haluu mitään pahaa, meillä ei vaan ei ole rahaa”.
Valtaus kesti viisi päivää. Poliisi kantoi viimeiset valtaajat tulos talosta tiistaina 21.1. ensin katkaistuaan lämmöt ja sähköt.
Valtaajat olivat kaavailleet Morkusta autonomista matalan kynnyksen kulttuuri- ja harrastetilaa. Tuskin kenellekään oli yllätys, että Senaatti-kiinteistöt eivät sallineet suunnitelmaa ja kissalan pojat tyhjensivät talon.
Senaatti-kiinteistöt on mukavan kasvoton ilonpilaajataho. Jos Tampereen kaupunki omistaisi Morkun, joutuisi kaupunki aivan erilaisen poliittisen paineen kohteeksi. Tietenkin halutessaan Tampereen kaupunkikin voisi välittää viestin Senaatti-kiinteistöille, että taidepajat ja sellokonsertit eivät vahingoita ketään.
Kävin vallatussa Morkussa monta kertaa. Valtaajilla oli aidosti taitoja ja halua huolehtia talosta. Suunnitellut aktiviteetit olivat monipuolisia. Toiminta olisi ollut kaivattua yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Morkusta ei ollut tulossa mitään hippien bilepaikkaa. Päinvastoin, itseäni vähän jopa hävetti olla viinipullon kanssa paikalla, koska enemmistö porukasta vaikutti niin skarpilta. Moni ostopalvelukapitalismin uusavuttomaksi tekemä voisi ottaa mallia valtaajien tee se itse-meiningistä.
Virkavallan ja valtion liikelaitoksen silmissä epäilyttäväksi valtaajien touhun teki tietenkin sen järjestäytymätön luonne. Yhdistyksien luvatussa maassa on mahdotonta uskoa, että toimintaa voi organisoida ilman hierarkkista organisaatiota ja johtajaa.
On järjetöntä, että taloa lämmitetään, eikä sitä saa käyttää. Yhtä järjetöntä on, ettei tyhjiä julkisia kiinteistöjä anneta harrastekäyttöön tarvitseville ja niistä huolehtimaan kykeneville. On haitallista, että talojen valtaamista johonkin käyttötarkoitukseen pidetään niin hirvittävänä, että se on laissa kielletty.
Itse olen veronmaksajana tyytymätön politiikkaan, jolla Senaatti-kiinteistöt hoitaa yhteistä omaisuuttamme. On tietysti selvää, että Senaatti-kiinteistöille on samantekevää, miten Morkkua kohdellaan. Talon päälle on rakennettava tie, koska tamperelaiset yksityisautoilijat eivät osaa kääntää rattia.
Tampereella on vallattu taloja ennenkin. Muun muassa kaupunkilaisten ja Tampereen virallisen kaupunki-instituution rakastama Tallipiha oltiin purkamassa 80-luvun puolivälissä, mutta valtaajat ehtivät väliin. Pitkälti opiskelijoista koostunut joukko valtasi Tallipihan kahvilana nykyisin tunnetun puutalon ja otti sen kodikseen. Valtaajat saivat jäädä vuokralaisiksi, ja heidän lähdettyään Tallipiha kunnostettiin.
Ajat muuttuvat. Tänään kukaan ei enää ajattelekaan ainutlaatuisen Tallipihan puukorttelin purkamista. Olisi suotavaa, että kaupunki ja Senaatti-kiinteistöt arvostaisivat samalla tavalla Morkkua, joka on osa Tampereen kaupungin ja työväenliikkeen historiaa.
