KALLE HYÖTYNEN
Minulla oli ilo ja kunnia osallistua eilen Tehyn järjestämään sote-paneeliin Murikka-opistolla Suomen Teiskossa!
Paikalla oli edustajat kaikista eduskuntapuolueista, RKP:tä lukuun ottamatta. Arvovaltaisen yleisön hommia hoiteli satapäinen joukko Tehyn luottamusmiehiä ja ammattiosastojen aktiiveja.
Arvatenkin puheenaiheet käsittelivät laajalla kuulemiskierroksella olevaa lakiluonnosta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Erityisesti paikalla ollutta yleisöä kiinnostivat henkilöstöön vaikuttavat asiat tulevan sote-uudistuksen rytinöissä.
Mielestäni lakiluonnoksessa henkilöstön asema muutoksessa on turvattu varsin hyvin. Voimaanpanolain kahdeksannessa pykälässä (8§) mainitaan mm. seuraavaa:
Tuottamisvastuussa olevia kuntia ja kuntayhtymiä muodostettaessa kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä, hallinnossa ja muissa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä olevat henkilöt siirtyvät tuottamisvastuussa olevan kunnan tai kuntayhtymän palvelukseen. Henkilöt siirtyvät sen tuottamisvastuussa olevan kunnan tai kuntayhtymän palvelukseen, jolla on tuottamisvastuu niistä tehtävistä, joissa asianomainen henkilö on ollut ennen siirron toteutumista. Muutos katsotaan liikkeenluovutukseksi, jos se johtaa henkilöstön työnantajan vaihtumiseen.
Liikkeenluovutuksestahan on säädetty niin, että liikkeenluovutuksessa työntekijät siirtyvät ns. vanhoina työntekijöinä uuden työnantajan palvelukseen. Ainoastaan työnantaja vaihtuu, työsuhteen ehdot säilyvät ennallaan. Uusi työnantaja ei siis näin ollen saa yksipuolisesti muuttaa esimerkiksi työaikaa, vähentää palkkaa tai muita sovittuja työsuhteen ehtoja. Tältä osin homma tuntuisi olevan kunnossa siis.
Paikalla olleita henkilöstön edustajia kiusasi kuitenkin suuresti se, että lakiluonnokseen ei ole kirjattu viiden vuoden irtisanomissuojaa. Liekö vaalien läheisyys vai mikä, että panelistit olivat kutakuinkin kaikki jonkin mittaisen irtisanomissuojan kannalla. Jopa kokoomuksen Sofia Wikman demareiden Hanna Tainion säestyksellä puhuivat mahdollisuudesta esim. kolmen vuoden irtisanomisaikaan. Kirjauksen kannalla, siis kannalla että viiden vuoden irtisanomisaikaa ei tule lakiin kirjata, oli minun lisäkseni ainoastaan Kepun Jouni Ovaska.
Hetkinen,
minkä takia vasemmistoliittolainen panelisti, vieläpä luottamusmies-taustainen, vastustaa henkilöstölle asetettavaa viiden vuoden irtisanomissuojaa?!
Perustelin mielipiteeni, ja perustelen jatkossakin, seuraavasti:
Riippumatta siitä, toteutuuko sote-uudistus vai ei, tulee ammattitaitoisesta hoivahenkilöstöstä olemaan niin pitkällä kuin lyhyelläkin aikavälillä huutava pula. Kaikki mittarit ja ennusteet osoittavat sataprosenttisella varmuudella sen, että alan työtätekevien käsien määrää joudutaan kaikissa tapauksissa reippaasti lisäämään. Minkäänlaiseen väkimäärän vähennyksiin ei kerta kaikkiaan olla menossa. Tulevaisuudessa väki alan työntekijä-statuksella töitä tekevistä ammatti ihmisistä tulee varmuudella lisääntymään, ei vähentymään. Tästä yksinkertaisesta syystä työntekijäpuoli ei viiden vuoden irtisanomissuojaa tarvitse.
Tilanne onkin sitten aivan toinen organisaatioiden toimihenkilöillä, ylemmillä toimihenkilöillä ja johtajilla.
Sote uudistuksen toteutuessa ja organisaatiorakenteiden muuttuessa tulee nimittäin käymään niin, että iso lauma päällikkö ja johtajatason ihmisiä huomaa hallinnon kaventuessa olevansa pääasiassa turha kiinteä kulu. Näille ihmisille viiden vuoden irtisanomissuoja olisi lottovoitto. Käytännössä tämä porukka tulisi siis ympätä uuteen organisaatioon irtisanomissuojasta johtuen vaikka väkisin. Ainakin viideksi vuodeksi.
Koska uudistus on hengeltään ennen kaikkea rakenneuudistus, on se nähdäkseni mahdotonta toteuttaa asianmukaisesti tilanteessa, jossa johtotason työntekijöiden asemaan ei voitaisi puuttua.
Ihmeellisellä tavalla löysimme Kepulaisen Ovaskan kanssa toisemme (kansanrintama rules?) toisessakin asiassa. Nimittäin siinä, että sote-uudistus tulee viedä pikimmiten maaliin. Tämä tietysti edellyttää kaikilta puolueilta, ja varsinkin päähallituspuolueilta, yhteistä poliittista tahtoa asian edistämiseksi.
Kokoomushan on kulisseissa, ja varsin julkisestikin viime aikoina, toiminut hankkeen jarrumiehenä. Kokkareita selvästi nyppii se, ettei uudistuksesta tulekaan sellaista, että koko 25 miljardin vuotuinen sote-potti alistetaan markkinoiden ja kilpailun riepoteltavaksi. Tämän jotenkin puolueen ideologiaa tuntien ymmärrän.
Huolestuttavaa sen sijaan on se, että näyttäisi siltä että myös demari-porukasta on alkanut nousemaan jarrumiehiä.
Valtionvarainministeriöhän toi nimittäin ykskaks yllättäen budjettiriiheen niin sanotun sote-raamin.
Käytännössä raami tarkoittaisi sitä, että VM ohi sosiaali- ja terveysministeriön ja muodostettavien sote-alueiden päättäisi siitä, millä kohtaa rahahanat väännetään kiinni. Eli jos sote-alueen budjetti tulee lokakuussa täyteen, rahantulo loppuu ja potilaat pakkaseen? Kustannusseuranta on toki aina paikallaan, mutta rajansa kaikella.
Toisekseen valtionvarainministeriö leikkasi budjetista riihessä pois ns. muutostuen. Tällä rahalla oli tarkoitus palkata sote-alueille henkilökuntaa joka hoitaisi varsinaiseen uudistukseen tarvittavan käytännön työn.
Toivoa vain sopii, että leikatut varat palautetaan pikimmiten, esim. lisäbudjetin muodossa!
Kirjoittaja on Pirkanmaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja, tamperelainen kaupunginvaltuutettu ja kansanedustajaehdokas.
Kolumni on aiemmin julkaistu Kalle Hyötysen verkkosivulla.
Terveydenhuollon johtamista ja hallintoa, niin kuin kaikkea muutakin johtamista ja hallintoa, on hyvä katsoa kriittisesti. Onko se kaikki puuhaa tarpeellista ja hyvin järjestettyä. Silti en luopuisi työntekijöiden työsuhdeturvasta jos ja kun sote-uudistuksessa edetään liikkeenluovutuksen tapaan.
Syitä näkemykseeni on useita. Ensinnäkin mietin, millähän perusteella hallintoa tai johtajia tulisi olemaan liikaa. En ole vakuuttunut, että suomalaisessa julkisessa terveydenhuollossa olisi ylisuuri hallinto. Jos näin on, paisuneen johtajakaartin pienentäminen ei edellytä lähes 300 000 työntekijän työsuhdeturvan heikentämistä.
Toiseksi työsuhdeturvahan ei tarkoita, etteikö työnkuvaa voisi muuttaa. Tarpeeton ylilääkäri voi palata leikkaussaliin, ylihoitaja osastolle ja hallintovirkailija selvittämään tietojärjestelmien aiheuttamia viivästyksiä ja sotkuja.
Kolmanneksi, terveydenhuoltoalalla on työvoimapula, avoinna oleviin tehtäviin on vaikea saada päteviä hakijoita. Hyvä johtaminen on yksi keino parantaa työpaikan houkuttelevuutta. Hyvä hallinto on näkymätön tekijä, joka luo puitteet työntekemiselle. Hallinnon ylenpalttinen läsnäolo on merkki siitä, että hallinto ja johtaminen kaipaavat korjaamista. Liikkeenluovutustilanteessa irtisanomisella kiristäminen ei liene paras keinoi hallinnon ja johtamisen puutteiden korjaamiseen.
(Kommentoin kirjoitusta paitsi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen jäsenenä, myös Pirkanmaan vasemmiston varapuheenjohtajana ja Vasemmistoliiton puoluehallituksen jäsenenä.)
Aivan samaa mieltä kun Sinikka. Huolestuttava ajattelu,että tuhansien ihmisten työsuhdeturvaa voidaan romuttaa populistisin ajatuksin, että vähemmän johtajia kiitos. Varsinkin kun sote-sektorilla lähiesimies on usein myös se joka tekee suorittavaa työtä.
Sen verran tuosta edellisestä ymmärrän, että meitä mm. lähihoitajia tarvtaan – suuresti. Olemme oikeastaan itseohjautuvia tiimejä, joita ei tarvitse ohjata edestä. Olemme sitoutuneita, lukeneita, kilttejä ja toistemme perään katsovia. Ryhmäkuri – jos/kun tätä ilmaisua voitaneen käyttää, on pätevä työmenetelmä ainakin niiden ihmisten hoidon kyseessä ollen, joilla ei ole muuta estettä toteuttaa itseään, kuin liikunnalinen este. Emme ole joidenkin jaksojen aikana tarvinneet ns. lähiesimiestä vaan olemme mm. tehneet hyvässä sovussa työvuorolistamme, sopineet, ettemme aikaile avustamiseen menemisessä, emme ole unohtaneet joidenkin ihmisten taitoa saada vaikkapa yöllä apua. Todella – lähiesimies voi olla aivan joissakin muissa tehtävissä klo 8 – 17 kuin ”paimentamassa” meitä.
Mitä ihmeen virkaa on kouluttaa ammattikorkeakouluissa sote-alalle esimiestehtäviin ihmisiä, jotka ovat suurimman osan tuottavasta työpäivästä nollatehtävissä.
MOT: kaikki riippuu kaikesta, ennen kaikesta sitoutumisesta ja empatiasta?