SINIKKA TORKKOLA
Kuka leikkaa enemmän on kevään eduskuntavaalien kilpa, johon vasemmistoliitto ei osallistu. Perustelut leikkausten tarpeellisuudesta ja hyvää tekevästä voimasta perustuvat hokemaan kestävyysvajeesta, joka on puhdas poliittinen väite eikä kiistämätön tosiasia.
Kestävyysvajeella tässä keskustelussa tarkoitetaan sitä, että Suomen valtion tulot ovat pienemmät kuin menot. Näin toki on. Sen sijaan ei ole selvää, onko erotuksen syynä pysyvä, rakenteellinen vinouma vai matalan talouskasvun aiheuttama väliaikainen tila. Kestävyysvajeen syynä ei silloin olekaan menojen suuruus vaan tulojen pienuus. Kyse onkin verovajeesta, jota ei voi paikata menoja vähentämällä. Tässä taloudellisessa tilanteessa Suomen valtiolla ei ole varaa leikata menoja, sillä se vähentää kulutuskysyntää ja talouskasvua.
Valtion tulojen ja menojen epäsuhdan poistamiseksi tarvitaan lisää työtä ja verotuloja, eli menojen leikkausten sijaan valtion tulee rahoittaa rautateiden, maateiden, sairaaloiden, terveyskeskusten, koulujen, lastentarhojen ja vanhainkotien rakentamista ja korjaamista.
Taloutta pitää panna kuntoon lisäämällä julkisia investointeja ja luomalla siten työpaikkoja. Kun työttömyys vähenee, niin verotulot kasvavat ja vähentävät tulojen ja menojen epäsuhtaa. Julkisten investointien vähentäminen ja sosiaalietuuksien leikkaukset sen sijaan lisäävät työttömyyttä, vähentävät verotuloja ja kasvattavat tulojen ja menojen välistä kuilua. Useimmat taloustieteilijät ovatkin sitä mieltä, että jos valtion menoleikkauksia tehdään, niitä ei pidä tehdä matalan talouskasvun oloissa. Leikkaukset tässä taloudellisessa tilanteessa estävät taloudellista kasvua ja vievät Suomea kohti taantumaan.
Osa taloustieteilijöistä on sitä mieltä, että valtion taloudessa olisi rakenteellinen tulojen ja menojen epäsuhta. Tämä rakenteellinenkin kestävyysvaje on hyvin kiistanalainen. Sen taustalla on monimutkaiset laskelmat, jotka pitävät sisällään erilaisia oletuksia vanhusten tarvitsemasta hoidosta ja hoivasta, ikärakenteesta ja taloudesta. Suomalaiset toki elävät entistä vanhemmiksi, mutta ovat myös aiempaa terveempiä ja tarvitsevat hoivaa aiempaa iäkkäämpinä. Väestörakenne ei myöskään ole vakio. Taloudellisen nousun myötä lisääntyvät työpaikat ja maahan muuton myötä työikäisten ihmisten määrä kasvaa.
Taloudelliset, niin kutsuttua kestävyysvajetta mittaavat tunnusluvut ovat nekin kiistanalaisia. Ne perustuvat sopimuksiin ja oletuksiin. Ei ole olemassa mitään taloudellista kestokyvyn mittaria, joka osoittaisi rajan, jonka jälkeen lisävelan otto heikentäisi taloutta. Loputtomasti ei tietenkään velkaa voi ottaa. Tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa ensisijaista on saada kansalaisille töitä ja taata kaikille riittävä toimeentulo, velan ottaminen on kuitenkin keino rakentaa tulevaisuutta. Suomi tarvitsee rohkeita, tulevaisuuden toivoa rakentavia tekoja, perustelemattomilla taloustarinoilla uhkailun sijaan.
Kirjoittaja on Vasen Kaista -verkkolehden päätoimittaja ja Pirkanmaan vasemmistoliiton puheenjohtaja.
III
Etusivun kuva on Tampereen Amurista. Kuvaaja on Cai Melakoski
Lisää aiheesta Vasemmalla Kaistalla:
Me korjaamme hyvinvointivaltion
Talousteoriat eivät ole neutraaleja
Työntekijäosakkeilla rakenteita uusiksi
Muualla verkossa