Taija Ilomäki: Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista

Teksti: MATTI LAHTINEN
Vasemmistoliiton kultaisella ansiomerkillä tänä keväänä palkittu Taija Ilomäki oikoo käsityksiä politiikan teosta. Hän sanoo, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Ilomäki oli itse hoitamassa pirkanmaalaisten asioita Vasemmistoliiton piiritoimistossa 28 vuotta.

Taija Ilomäki on lähtöisin yhdeksän lapsen työläisperheestä Ylöjärveltä. Mukaan politiikkaan ja piirijärjestön työntekijäksi hän tuli paljon julkisuuttakin saaneen lakkotaistelun kautta.

‒ Minun valintani piirijärjestöön sai alkunsa, kun työsuhteeni purettiin toimiessani pääluottamusmiehenä Talotoimi Oy:ssä vuoden 1982 keväällä. Kesä meni siitä seuranneen lakkotouhun kanssa. Syyskuussa meidän piti mennä oikeuteen, sillä työnantaja oli haastettu käräjille laittoman irtisanomiseni vuoksi. Käräjöinti peruuntui, kun työnantaja ottikin minut takaisin töihin elokuussa.

‒ Muistan, että tuolloin oli puhetta, että olisin historian ensimmäinen pääluotto, joka on purun jälkeen otettu takaisin saman työnantajan palvelukseen. Tämän tiedon paikkansa pitävyyttä ei kukaan kuitenkaan ole minulle vahvistanut. Muutaman kuukauden kuluttua töihin paluusta minulle tuli soitto piirijärjestöstä ja kysyttiin, kiinnostaisiko tällainen työ.

Toimistonhoitajaksi palkattu Ilomäki pyöritti vasemmistoliiton aikana piirijärjestön toimintaa myös jonkin aikaa ilman toiminnanjohtajaa.

‒ Sitten kun toiminnanjohtaja nimettiin, tuli hänelle hoidettavaksi kaikkiaan kolme piiriä, joten minulle jäi edelleen paljon myös näitä töitä.

Oli hankittava rahat palkkoihin

Työ piiritoimistossa oli monipuolista ja jopa yllättävää. Ilomäen aloittaessa se oli SKDL:n toimisto ja myöhemmin vasemmistoliiton toimisto. Myös työnimike muuttui loppupuolella toimistosihteeriksi. Hänen töihinsä kuului mm. asiakaspalvelu, peruskirjanpito, maksuliikenteen hoito, jäsenrekisterien ylläpito ja kokoustoimintaan liittyvät asiat sihteerin tehtäviä myöten.

‒ Periaatteessa se oli toimiston pyörittämistä, sillä vastattavaksi tuli koko ajan kysymyksiä ovesta ja puhelimesta. Jos en itse osannut vastata, niin piti hankkia tietoa siitä, mistä vastauksia sai.

‒ Kyllä se oli erittäin monipuolista työtä ja siinä tapasi paljon ihmisiä. Yksi erikoisimpia töitä oli Pispalanharjulla olevan Punakaartilaismuistomerkin peseminen ennen sen paljastamista. Se jouduttiin puhdistamaan jonkinlainen hengityssuojain kasvoilla. Se on jäänyt mieleen esimerkkinä siitä, mitä kaikkea minun työni oikein oli.

Tärkeä kokonaisuus Ilomäen työssä oli rahan hankkiminen omaan ja kolmen muun ihmisen palkkoihin.

‒ Töihin mennessäni minulle annettiin jopa velvoitteet siitä, kuinka paljon rahaa piti vuosittain hankkia. Aluksi rahaa hankittiin arpajaistoiminnalla, jota varten piti organisoida arpojen myynti, hankittava arvanmyyjät ja arpojen myyntipaikat. Kun arpajaistoiminta muutti luonnettaan ja torimyynti jouduttiin lopettamaan, piti kehitellä muita rahanansaitsemiskeinoja.

Jonkin aikaa piiritoimisto piti yllä leirintäaluetta ja myös bingotoimintaa kokeiltiin. Kun rahan kerääminen loppui näissä muodoissa, ruvettiin tekemään töitä muille järjestöille.

‒ Minulla oli loppuaikoina jo todella monta työnantajaa ja työ oli erittäin sirpaleista varsinkin vaalien alla. Se oli kuluttavaa. Työpäivät olivat sellaisia 24/7 ja silti tuntui, että sekään ei riittänyt.

Uuvuttavasta työstä huolimatta Ilomäki myös kiittelee sitä.

‒ Työ opetti paljon. Yleensäkin järjestöissä työskentely kasvattaa ihmistä. Siinä oppii sukkuloimaan monenlaisten ihmisten kanssa. Käytännön työssä oppi neuvottelutaitoja, kompromissien tekemistä jne., jotta suurin piirtein kaikki olisivat olleet tyytyväisiä.

Poliittisia valintoja joudutaan tekemään

Taija Ilomäki kertoo, että hänen piirijärjestöaikanaan politiikan tekeminen muuttui aika paljon.

‒ Silloin kun minä menin sinne töihin, oli vielä enemmistön ja vähemmistön taistelua ja kovaakin vääntöä. Se on jäänyt päällimmäisenä mielikuvana mieleen. Muistan hyvin, kuinka se oli sellaista kihelmöivää ja uudelle mukaan tulijalle jotenkin jännittävääkin.

Päivänpolitiikassa mukana oleminen on Ilomäen mielestä koventunut. Se on tullut sosiaalisen median myötä raadollisemmaksi. Siinä herkempi ihminen rikotaan, jos niin halutaan.

‒ Muutamia ihmisiä vuosien varrella katsellessa tuli ajatelleeksi, että tuo olisi säilynyt paljon ehjempänä, kun ei olisi ollut mukana. Itse olen säästynyt osittain varmaan siksi, että olen aina yrittänyt muistaa vanhan sanonnan ”niin metsä vastaa, kuinka sinne huudetaan”. Jokin ihmisiä tuntuu silti politiikassa kiehtovan. Onko se valta vai mikä?

Hän itse näkee politiikan varsin selkeästi ihmisten asioiden hoitamisena.

‒ Jotenkin ihmiset eivät ymmärrä, että politiikan tekeminen on vain siitä huolehtimista, että ihmisten arki sujuu.  Koko ajanhan meistä jokainen joutuu tekemään poliittisia valintoja elämässään joko tietoisesti tai tiedostamatta. Politiikka ei ole mitään muuta kuin näiden arkisten yhteisten asioiden hoitamista.

Piirijärjestöstä hän lähti töihin Helsinkiin, ensin Kansan Sivistystyön Liittoon ja sitten Sirola-säätiöön, jossa hän toimii edelleenkin toimistosihteerinä hoitaen mm. säätiön asuntoasioita, tekemällä kirjanpidon ja adresseja.

|||
Etusivun kuva: Taija Ilomäki (oikealla) saa kultaisen ansiomerkin Pirkanmaan vasemmiston puheenjohtaja Sinikka Torkkolalta järjestön kevätkokouksessa.