Kunta- ja aluevaaleihin on enää kuusi viikkoa, eli ehdokkaiden näkökulmasta kuumin vaalikonesesonki on käynnissä. Ensimmäiset koneet on jo julkaistu. Vaalikone on suomalainen demokratiainnovaatio: Yle teki maailman ensimmäisen vaalikoneen vuoden 1996 eurovaaleihin. Idea on vaalikoneiden määrästä, niiden herättämästä keskustelusta ja niiden käyttömääristä päätellen kestänyt erinomaisen hyvin aikaa. Ainakin yhden asian suhteen vaalikoneet eivät kuitenkaan tunnu elävän ajassa: vaalikonekysymyksistä voisi päätellä, että maahanmuuttajataustaiset kaupunkilaiset eivät ole vaaliviestinnän kohderyhmää, vaikka heidän määränsä on liki kolmessakymmenessä vuodessa kasvanut merkittävästi.
Maahanmuuttoa käsitellään vaalikoneissa pääsääntöisesti vain kahdesta näkökulmasta: siitä, onko maahanmuutto ongelma tai onko se tärkeä resurssi. Molemmat kysymystyypit asettavat maahanmuuttajat politiikan objekteiksi: maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten hyvinvointi ja tarpeet eivät ole merkityksellisiä, vaan merkityksellistä on se, miten he vaikuttavat yhteiskuntaan. Melko suuressa osassa kysymyksenasettelun tausta-ajatukset tuntuvat lainatun perussuomalaiselta puolueelta, eikä maahanmuuttopolitiikan todellisista tarpeista. Aluevaalien vaalikonekysymyksistä en tiedä, sillä olen itse ehdokkaana vain kuntavaaleissa, mutta oletan, että perusasetelma on myös niissä sama.
Vaikuttaa siltä, että poliittiset toimijat ja politiikasta viestivä media suhtautuvat maahanmuuttoon ja maahanmuuttajien palveluihin aihepiireinä, joita pitää käsitellä pääasiassa vain laajempien yhteiskunnallisten vaikutusten kautta, ei maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten tarpeisiin liittyen. Jos media näkisi maahanmuuttajataustaisen väestön, ja erityisesti melko hiljattain maahan muuttaneet ihmiset potentiaalisina, tärkeinä äänestäjäryhminä, näkemämme vaalikonekysymysten kirjo voisi olla laajempi. Uusia aihepiirejä voisi olla monia: rasismin torjuminen kaupungin palveluissa, kielikoulutuksen saavutettavuus, työelämään pääsyn kynnysten madaltaminen ja niin edelleen.
Kunta- ja aluevaaleissa äänioikeus on Suomessa asuvilla EU-maiden, Islannin ja Norjan kansalaisilla ja muiden maiden kansalaisilla, joilla on ollut kotikunta Suomessa vähintään kaksi vuotta. Maahanmuuttajataustaisten äänioikeutettujen tarkasta määrästä ei ole tietoa, mutta sen tiedämme, että joka kymmenes tamperelainen on syntynyt muualla kuin Suomessa. Se on merkittävä määrä. Tiedämme myös sen, että maahanmuuttajataustaisten ihmisten äänestysaktiivisuus on oleellisesti muuta väestöä heikompaa.
Eri tutkimuksissa syitä matalalle äänestysaktiivisuudelle on löydetty useita. Merkittäviä selittäviä tekijöitä tutkijoiden ja kansalaisjärjestöjen mukaan ovat muun muassa kieleen liittyvät esteet ja puutteellinen tietämys Suomen poliittisesta järjestelmästä. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi muun muassa puolueiden ja median on etsittävä ja löydettävä tapoja vahvistaa maahanmuuttajataustaisten asukkaiden osallistumisen mahdollisuuksia sekä äänestäjinä että ehdokkaina. Pelkät maahanmuuttoaiheiset teemat varmasti riitä: kaikkien kaupunkilaisten, myös maahanmuuttajataustaisten tamperelaisten, näkemyksille on paikkansa myös keskusteluissa koulutuksen resursoinnista, kaavoituksesta ja muista, aivan kaikkia tamperelaisia koskettavista aihepiireistä. Siksi kaikessa poliittisessa toiminnassa pitäisi varmistaa, että se on saavutettavaa myös muille kuin suomea äidinkielenään puhuville ja koko ikänsä täällä asuneille.
Antirasistiselle otteelle kuntapolitiikassa on tarvetta. Tampereen täytyy olla kaupunki, johon on helppo asettua myös muualta maailmasta, ja joka toivottaa uudet asukkaat tervetulleiksi taustasta riippumatta – mutta sen huomioiden. Sotaa, vainoa tai vaikkapa ilmastokriisin vaikutuksia pakenevan pakenevan, rakkauden perässä muuttaneen, työhön tulleen tai seikkailulle lähteneen tarpeet ovat erilaisia, ja niihin kaikkiin palveluissa täytyy vastata. Ei Tampereen elinvoiman vuoksi, kuten joissain vaalikoneissa asia on sanallistettu, vaan siksi, että Tampereen täytyy olla hyvä koti kaikille tamperelaisille.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.