Villivihannekset villitsevät: Maitohorsma

Teksti ja kuvat: LIISA AHOLA (Kukkiva maitohorsma: PERTTI SALO)
Yleinen, kasvaa liki kaikkialla, jokapäiväinen, arkinen. Ei mikään maljakkokukka. Monenlaisia vähätteleviä ajatuksia tulee mieleen keskikesällä komeasti kukkivasta kasvista, rentunruusunakin tunnetusta maitohorsmasta. Kansanuskomuksena elää horsman maitoa lisäävä vaikutus. Sen tähden sitä on lisätty karjan rehuun ja herutettu poikineita lehmiä. Koko kasvi on myrkytön ja siitä syystä sitä voi käyttää pitkin kesää.

Jo varhain keväällä maasta puskee nuoria horsman alkuja punaisina töröinä. Monet keräävät niitä käyttääkseen kasveja parsan tapaan suolavedessä keitettynä. Itse olen kokeillut vihreäksi muuttunutta nuorta horsmaa. Se oli minun makuuni liian kitkerä.

Ensimmäinen satokausi oli lyhyt, pääsatokausi nyt meneillään

Tänä keväänä keräsin kourallisen punasävyisiä alkuja ja marinoin ne vihersalaattiin kuumalla etikkaliemellä. Niistä tuli hyvä pikantti piristys koko salaattiin. Toisetkin tykkäsivät. Tämä varhainen keräysaika menee nopeasti ohi. En ehtinyt tänä keväänä enempää niitä kokeilla. En aikaisemmin ollut maistanut horsmaa tarpeeksi nuorena, mutta ensi keväänä yritän olla valppaampi.

Paras lehtien keräämisen aika on juuri ennen kukintaa eli juuri nyt. Olen taitellut varret läheltä juurta ja vienyt kimppuna kotiin. Siellä riivin lehdet irti varresta ylhäältä alas. Riivityt lehdet voi kuivatella ilmavassa ja varjoisessa paikassa. Ohuen lehtikerroksen alle on hyvä laittaa joko puhdas pyyhe tai talouspaperia. Ilman suhteellisesta kosteudesta riippuu kuivumisnopeus. Myös saunan mietoon jälkilämpöön voi yrtit viedä kuivumaan tai käyttää kiertoilmauunin kiertoa jouduttamaan kuivumista ellei omista hyötykasvikuivuria. Oman kuivurini annoin jo seuraavalle sukupolvelle iloisena siitä, että se meni käyttöön.

Hiestäminen antaa ihanan aromin

Olin päättänyt selvittää, mitä yrttien hiestäminen on ja miten se tehdään. Aiemmin hiestäminen oli tuntunut liian työläältä siihen ryhtyäkseni, mutta pelkkä kuivatus tai pakastaminen alkoi tuntua liian yksitoikkoiselta. Niinpä päätin kokeilla, mahdollisesti jopa opetella uuden tavan työstää yrttejä. Luin yhden illan hiestämisohjeita netistä. Yksi kirjoittaja tiesi kertoa, että ensimmäisellä kerralla menee varmasti pieleen, joten ei minulla mitään odotuksia sen suhteen ollut. Valitsin puhtaita, ehjiä lehtiä ja aloin kiertää niitä rullalle tyvestä kärkeen päin. Lehtirullaa pyörittelin käsissäni niin napakasti, että solukko varmasti rikkoutui.

Yksi vaihtoehto olisi latoa lehdet leivinpaperille ja laittaa toinen leivinpaperin päälle ja kaulita solukko rikki. Joku kirjoittaja neuvoi saksimaan lehtiä, mutta minä rullasin. Ensi otin vain yhden lehden. Työ edistyi turhan hitaasti. Kokeilin kahta, jopa kolmea lehteä kerralla. Sain pienen lasipurkin täyteen lehtirullia. Ne tuntuivat kosteilta käsissä. Hiestämisen seuraava vaihe oli lämpökäsittely. Lehtiä piti pitää noin vuorokausi 40 -50 asteen lämmössä. Kun kerran menee pieleen varmasti, päätin olla kuluttamatta liikaa energiaa ja laitoin kylmälaukkuun kuumavesipulloja ja hyvin suljetun purkin sinne niiden seuraksi.

Vaikka olin hyvin utelias saavuttamastani tuloksesta, maltoin antaa laukun olla koskematta 23 tuntia. Avatessani laukku oli ihan vain huoneenlämpöinen. Ajattelin, ettei sen ole väliä, sillä pieleenhän tämä joka tapauksessa menee. Epäluuloisena avasin purkin ja ilmoille lehahti aivan ihana aromi. Lehdet olivat tummanvihreitä, mutta eivät olleet mustuneita. Availlessani rullia totesin joidenkin olevan ihan märkiä. Olin kai jotenkin onnistunut hiestämisessä. Nyt hiestetyt lehdet kuivuvat laakealla vadilla antaen aromeitaan koko asuntoon.

Hiestämisen tarkoituksena on poistaa karvasaineita lehdistä ja lisätä hyviä aromeja tuotteeseen. Maitohorsman lehtiä on käytetty pitkään tavallisen teen jatkeena. Tämä erityisesti venäläinen tapa on yleistynyt meilläkin villiyrttien käytön myötä. Tavallisesti kuivatuista lehdistä voi jauhaa viherjauhetta ja lisätä sitä munakkaisiin, keittoihin, smoothieihin. Luultavasti myös hiestetyistä, kuivatuista lehdistä voi tehdä muutakin kuin teetä. En vielä ole kokeillut, koskapa itse hiestin tänä juhannuksena vasta ensimmäisen kerran. Ainakin aromiensa puolesta on luvassa maukkaita teehetkiä.

Kukista ja nupuista saa kauniita koristeita jälkiruokiin ja salaatteihin ja horsman juurta on kuivattu ja jauhettu lisäten sitä esim. leipätaikinaan tai valmistettu kahvin korvikkeeksi. Juurien keräämistä en kannata, sillä kasvi on monivuotinen ja ensi keväänä kasvaa uusia horsmia.

Noitavainot hävittivät yrttiosaamisen

Suomessa on monesti ollut pula ruuasta kaiken tämän luonnon runsauden keskellä. Ihmettelin, kuinka nälkävuosina kuoltiin joukoittain, vaikka jokaisen mökin nurkalla kasvoi nokkosia ja muitakin syötäviä yrttejä oli saatavilla runsaasti. Syötävistä yrteistä olisi saanut lisäravintoa ja vastustuskykyä niiden vitamiini- ja hivenainepitoisuuksien tähden. Miksi niitä ei käytetty? Vastauksena lienee kirkon puhdasoppisuuden ja noitien vainoamisen aika. Noituus haluttiin kitkeä kansasta tyystin. Siinä oli onnistuttu hyvin. Yksi lapsuuteni hämmentävistä muistoista on seuraava: Tullessani kotiin menestyksekkäältä kukkaretkeltä syli täynnä kukkia mummoni määräsi minut hävittämään kukat välittömästi. Ellen niin tekisi, tulisi pappi hakemaan minut kirkolle jalkapuuhun. Yrttejä käyttäviä kansanparantajia on ollut aina, mutta noituutena pidetyn tavan salamyhkäisyys hävitti yleisen yrttitietämyksen. Nyt villiyrttiharrastus on onneksi palamassa, eikä minuakaan kaiketi uhkaa jalkapuu.

|||

Villivihannekset villitsevät

Villiinny sinäkin villivihanneksista! Ne ovat ilmaisia ja terveellisiä! Tamperelainen kasvattaja, asukasaktiivi ja vapaaehtoistyöläinen Liisa Ahola neuvoo miten villivihannessato korjataan, säilötään ja valmistetaan herkuiksi.

Sarjassa ilmestynyt:

Ketunleipä, käenkaali, revonrieska (19.5.2016)

Voikukat – villiyrttien aatelistoa (13.5.2016)

Villivihannekset villitsevät: Mesiangervo (9.7.2015)

Villivihannekset villitsevät: Maitohorsma (26.6.2015)

Villivihannekset villitsevät: Nokkonen (18.6.2015)

*