Teksti ja kuvat: LIISA AHOLA
Tutustuin mesiangervon alkuihin jo varhain lapsuudessani äidin pyytäessä minua repimään lehmille ennen laidunkautta herkkua. Lehdet alkoivat kohota maasta punertavanruskeina ja vihertävinä kerinä kohta lumien sulamisen jälkeen. Ne tuoksuivat makealta ja olivat mehukkaita. Jokainen lehmä halusi saada oman osansa eivätkä ne meinanneet malttaa odottaa omaa vuoroaan.
Meillä kotona oli tarkka ero ihmisten ja eläinten ruuan välillä. Radiosta (minun henkireikäni) kuuntelin Toivo Rautavaaran esitelmiä kasvien monipuolisuudesta. Niissä kerrottiin mm. mesiangervon alkujen olevan tuoksuvia ja erittäin vitamiinipitoisia. Rautavaara kehotti käyttämään niitä teeaineksena ja salaattiin. Kotonani ei kuitenkaan lehmänrehua tuolloin pöytään tuotu, mutta kiinnostukseni mesiangervoa kohtaan oli syntynyt.
Mesiangervo kukkii heinäkuussa runsain kermanvärisin ja tuoksuvin kukin. Saksalaisella kielialueella kasvia nimitetään niittyjen kuningattareksi. Se on hyvin ansaittu nimitys. Kasvi on monivuotinen ruohokasvi, joka viihtyy kosteilla niityillä, ojanpientareilla ja jopa ruohoisissa, kosteissa metsissä. Sen lehdet ovat erittäin C-vitamiinipitoiset. Kasvikirjan mukaan ne ovat päätöpariset ja toissahaiset. Kukkien tuoksu on voimakas ja mielestäni hurmaava. Täysikasvuiset lehdet ovat vihreät ja nekin tuoksuvat murskattuina miedosti.
Monikäyttöinen mesiangervo
Maukkaimmat salaattiainekset saadaan keväällä, mutta lehtiä voi kerätä kukintaan saakka ja ellei ole kovin nirso, myös kasvin kukkiessa. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon mahdollinen allergisuus, sillä mesiangervo taipuu myös rohdokseksi sen sisältämän luontaisen asetyylisalisyylin (aspiriini) tähden. Yleisimmin mesiangervon kuivattuja lehtiä käytetään yrttiteenä, mutta viherjauheenakin niitä voi käyttää. Aromaattinen maku vain on hieman erilainen kuin tillissä ja persiljassa, joten aluksi on syytä olla varovainen. Syksyn ja talven flunssakausia varten meriangervoa kannattaa kerätä ja kuivata. En väitä sen parantavan ketään, mutta erilaisten teesekoitusten kokeilussa saa ajan kulumaan mukavasti ja paraneminenkin tulee aikanaan. Mesiangervo antaa ihanan lisän yrttivihtaan ja kukat tuoksuvat rentouttavasti saunan hämärässä.
Näin syntyy mesiangervosima
Mesiangervosta voi valmistaa myös simaa tai muuta juomaa. Tänä kesänä punnitsin ja mittasin ainekset tietyn täsmällisyyden saavuttamiseksi, aikaisemmin olen toiminut fiiliksen mukaan.
Punnitsin 250 g tuoreita lehtiä. Murskasin niitä tilavaan kulhoon ja kaadoin päälle 2,5 litraa kiehuvaa vettä. Liemeen lisäsin 10 g viinihappoa ja annoin lehtien hautua nesteessä liinan alla liki pari vuorokautta. Siivilöin lehdet pois ja kuumensin nesteen kiehuvaksi lisäten siihen 250 g sokeria. (Hunaja olisi terveellisempää).
Annoin nesteen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja tarkistin maun. Koska juomasta tuli minun makuuni liian makeaa, lisäsin siihen 1/3 teelusikallista tuorehiivaa ja annoin käydä tavallisen siman tapaan liki vuorokauden huoneen lämmössä. Pullotin siman ja laitoin kylmään. Nyt minulla on eksoottista ja herkullista hellejuomaa, juhlajuomaksikin kelpaavaa. Mikäli olisin ollut makeuteen tyytyväinen, olisin vain pullottanut juoman ja säilyttänyt sitä kylmässä. Säilyvyysajasta ei ole tietoa, sillä aina juoma on loppunut ennen kuin se on pilaantunut.
Aikaisemmin olen kerännyt mesiangervon kukkia sima-aineeksi. Simaan ei kovin paljon tarvitse edes sokeria lisätä, sillä kukkien mesi antaa makeutta. Varjopuolena on kukkien melko runsas ötökkäpitoisuus. Myös kukkia kannattaa koota ja kuivata talven varalle, sillä juuri niissä on asetyylisalisyylihappoa. Rohdoskäyttöön kerätään siemeniä, mutta kasvien rohdoskäyttö on niin oma lajinsa, etten sano siitä tämän enempää. Jos asia kiinnostaa, kannattaa etsiä alan kirjallisuudesta neuvoja.
Rautavaara oppi-isänä
Minun oppaanani villivihannesten maailmaan ja luonnon antien hyödyntämiseen on toiminut Toivo Rautavaaran kirjoittamat kirjat. Vartuin kukkaniittyjen keskellä rakastamaan luontoa. Luonnosta saa terveyttä, hyvää mieltä ja ilmaista ravintoa, mikä on monessa elämänvaiheessa ollut ensiarvoisen tärkeää.
|||
Villivihannekset villitsevät
Villiinny sinäkin villivihanneksista! Ne ovat ilmaisia ja terveellisiä! Tamperelainen kasvattaja, asukasaktiivi ja vapaaehtoistyöläinen Liisa Ahola neuvoo miten villivihannessato korjataan, säilötään ja valmistetaan herkuiksi.
Sarjassa ilmestynyt:
Ketunleipä, käenkaali, revonrieska (19.5.2016)
Voikukat – villiyrttien aatelistoa (13.5.2016)
Villivihannekset villitsevät: Mesiangervo (9.7.2015)
Villivihannekset villitsevät: Maitohorsma (26.6.2015)
Villivihannekset villitsevät: Nokkonen (18.6.2015)
*