SIRKKALIISA VIRTANEN
Puut ja metsä merkitsivät yhteyttä jonnekin itseämme suurempaan, pysyvämpään, muinaisten uskontojen aikaan. Puille voi puhua ja metsä antoi suojan vaarojen uhatessa. Uhrilehdoissa pyhien ikipuiden keskellä asuivat itse jumalat.
Myös urbaanissa kaupunkiympäristössä puiden merkitys on erityinen. Se on sitä minulle ja se on niille lukuisille kaupunkilaisille, jotka eri puolilta kaupunkia ovat ottaneet yhteyttä huolestuneena asuinalueidensa puista ja puistoista. Usein huoli on ollut perusteltua nopeasti muuttuvassa kaupungissa, jossa asioiden aineettomat merkitykset tahtovat jäädä jalkoihin.
Hannu Paronen on kiteyttänyt hyvin aforismissaan yksittäisen puun merkityksen kokonaisuuteen seuraavasti: Yhden puun kaataminen voi pilata kokonaisen maiseman. Haluan täydentää Parosen aforismia sanalla lopullisesti tai ainakin monen sukupolven ajaksi.
Olen viime vuosien aikana saanut kaupungin puiden kohtaloista niin monta yhteydenottoa, että päätin valtuustoaloitteella selvittää, mikä Tampereen toimintamalli puuasioissa oikein on. Aloitteessa esitin puiden hoitamisen ja suojelemisen toimintaohjelmaa, jossa ensisijainen tavoite olisi puiden suojeleminen ja säilyttäminen. Esitin myös asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä. Vuosi sitten jättämäni aloitteen vastaus on valtuuston käsittelyssä maanantaina 17. elokuuta. Vastauksen mukaan kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Valitettavasti paperilla esitetyt periaatteet eivät tunnu aina ulottuvan arjen toimintaan.
Kaupunkilaisilla on edelleen käsitys, usein ihan konkreettinen kokemuskin, että asuinalueilta tai puistoista kaadetaan välillä ihan terveitä puita, vaikka puita voitaisiin suojata ja säilyttääkin. Harmitusta on lisännyt se, että tieto ei läheskään aina tavoita asukkaita ennen kuin alkaa tapahtua.
Muistan muutaman vuoden takaa tapauksen, jolloin minulle soitettiin aamutuimaan Viinikasta ja kerrottiin, että useat pihapiirin puut oli merkitty punaisella maalilla ja niitä oli alettu kaatamaan. Hieno, vuosirenkaista laskien noin 70-80 vuotias, terveeltä vaikuttava puu makasi jo tantereella. Soittajaa itketti. Puu oli suojannut rakennusta paahtavalta auringolta, mutta kaupungin mielestä se varjosti rakennusta. Asukkaiden saamien perustelujen mukaan osa pihapiirin puista oli merkitty kaadettavaksi, koska alaoksat haittasivat pihan aurausta talvella. Puiden kaatamisesta oli ilmoitettu kerhohuoneen oven pieleen kiinnitetyllä pienellä lapulla. Asukkailta se oli jäänyt huomaamatta ja niinpä moottorisahan armoton ääni tuli aamuvarhain täydellisenä ja järkyttävänä yllätyksenä. Operaatio saatiin sillä erää keskeytettyä ja loput pihapiirin puista säilytettyä. Toisin on käynyt monessa muussa kohteessa, joissa niin haluttaessa puita olisi varmasti voitu säilyttääkin.
Puihin liittyneet yhteydenotot osoittavat, miten tärkeiksi puut koetaan. Samalla se kertoo, että omaan asuinympäristöön liittyvät asiat kiinnostavat, niistä halutaan tietää ja niihin halutaan vaikuttaa. Siksi tuntuukin oudolta, että edelleen niin monissa asioissa unohdetaan asukkaat asuinalueensa asiantuntijoina ja voimavarana. Pelätäänkö, että asiat hankaloituvat jos asukkaat pääsevät mukaan ideoimaan ja kertomaan näkemyksensä asioista.
Itse uskon, että mitä enemmän asukkaat voivat vaikuttaa asuinympäristöönsä, sitä sitoutuneempia he ovat myös pitämään yhdessä huolta ja kehittämään lähiympäristöään. Ja kokemus yhdessä tekemisen ja vaikuttamisen merkityksestä vahvistaa varmasti yhteisöllisyyttä.
Tampereella on hienoja puistoja ja aivan upeita yksittäisiä puita. Suosittelen kaikille kaupunkikierrosta sillä silmällä. Vanhat lehtikuuset Aleksanterin kirkon puistossa ja aivan hurja lehtikuusi vanhan kirjastotalon nurkalla ovat minulle ehkä kaikista rakkaimmat, mutta nöyräksi saavat Koskipuistonkin puuvanhukset. Ne ovat nähneet tämän kaupungin historiaa keskeiseltä paikaltaan kauemmin kuin yksikään meistä. Ja Arboretumin päärynäpuu ja muut erikoisuudet tai kynäjalava Tahmelan rannassa, Pyynikin männyt, pihlaja Muotialassa… Puissa on juuret menneeseen ja oksat tulevaan. Ne ovat voimaannuttavaa, yhteistä omaisuuttamme. Pidetään niiden puolia nyt ja aina.
Ps. Lämmin kiitos Moron toimittajalle Päivi Vasaralle, joka kesällä 2013 teki hienon Minun puuni -juttusarjan.
Kirjoittaja on kunnallisneuvos, Tampereen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen.
Lisää aiheesta muualla verkossa
Tampereen kaupungin sivuilla valtuuston esityslistassa on Sirkkaliisa Virtasen aloite sekä kaupungin vastaus aloitteeseen.
Valtuuskon kokousta voi seurata myös verkkolähetyksen kautta.
III
Etusivun kuva: Sirkkaliisa Virtanen. Kuva on Viinikasta, jossa pihapuiden kaato yllätti asukkaat kesällä 2009.