Ennakkoluulot ja pelot voidaan voittaa

Teksti ja kuva: HEIKKI TOIVAINEN
‒ Olen Tiia, 21-vuotias ja asun Valkeakoskella. Koulutukseltani olen kokki. Olen muuttanut tänne Valkeakoskelle viisivuotiaana yhdessä äitini ja pikkuveljeni kanssa Yhdysvaltain Kaliforniasta, missä myös synnyin. Äitini on suomalainen ja isä amerikkalainen. Äitini ja veljeni asuvat myös täällä Valkeakoskella. Harrastan pari kertaa viikossa kuntonyrkkeilyä. Olen töissä kaupassa ja työkaverit ovat mukavia ja esimiehet ovat olleet reiluja.

Miksi olen erivärinen?

‒ Olen luonteeltani sosiaalinen ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Jännitän nykyään jonkin verran uusissa tilanteissa. Olen myös iloinen, positiivinen ja hymyilen paljon. Pyrin pitämään myös jalat maassa, etten innostu liikaa.

‒ Kun olin pienenä päiväkodissa, minuun suhtauduttiin ihaillen. Näytimme veljeni kanssa kuin nukeilta. Kun menin ala-asteelle niin tilanne muuttui. Kolmannella luokalla tajusin, etten ole saman värinen kuin muut.

‒ Silloin tuli paljon katseita ja minua kiusattiin. Minua seurattiin kotiin asti ja haukuttiin. Se tuntui silloin tosi pahalta ja menin itkien kotiin. Kysyin äidiltä, että miksi olen erivärinen ja miksi hän oli ottanut erivärisen miehen itselleen. Äitini yritti tukea minua silloin ja huomasin kuinka häneen sattui, kun minua kiusattiin.

Kiusaajat vain naureskelivat

‒ Olin ainoa erivärinen oppilas koulussamme. Oma luokka piti minusta ja tuki minua. Kiusaamista tekivät toisten luokkien oppilaat. Koulukummini ja opettajani tukivat minua, kun huomasivat tilanteeni. Kiusaaminen kerrottiin muille opettajille ja näiden luokkien opettajat puhuivat oppilailleen koulukiusaamisesta, mutta se ei auttanut. Kiusaajat vain naureskelivat  asialle.

‒ Yläasteella seitsemännellä luokalla kuulin vielä rumaa huutelua: “Vitun neekeri, euroneekeri, käy pesulla, mee sinne mistä oot tullut, ootko paskassa pyörinyt”. Kahdeksannella luokalla huutelu loppui, kun koulukaverini huomasivat, miten sosiaalinen olen ja moni oppi tietämään taustani. Ammattikoulussa en tullut kertaakaan kiusatuksi. Siellä oli helpompaa. Tosin välillä katsottiin pitempään.

Asiakas heittää rahat minulle

‒ Työelämässä ensimmäisen kerran kohtasin epäasiallista kohtelua ravintolatyössä. Asiakas haukkui “vitun neekeri, mee sinne mistä oot tullut”. Sinä iltana oli vaikea jatkaa työtä normaaliin tapaan. Itkin keittiössä.

‒ Esimieheni tuki minua ja hän pyysi minua heti kertomaan, jos joku kohtelee minua huonosti. Hän puuttuu heti tilanteeseen. Kun aloitin puolitoista vuotta sitten nykyisessä työssä kaupan kassalla, niin monet ihmiset suhtautuivat minuun luonnollisesti, juttelivat ja kyselivät mistä olen kotoisin ja miten kauan olen asunut Suomessa.

‒ Vastasin mielelläni, sillä tiedostin, etteivät he ajattele pahalla erilaisuuttani. On myös ihania asiakkaita, jotka käyvät päivittäin kassallani ja kehuvat minua. En ole mitenkään erilainen kuin muut, mutta satun omistamaan erivärisen ihon.

‒ Sitten on ihmisiä, jotka näkevät minut kassalla ja katsovat pitkään, siirtyvät toiseen jonoon, vaikka minulla olisi tilaa. Olen kohdannut päivittäin epäasiallista huutelua. Puolustan itseäni hillitysti ja yritän olla kohtelias, vaikka kurjalta tuntuu.

‒ Moni asiakas ei anna rahoja käteeni, vaan heittää ne minulle. Sanovat:  “Älä ota niitä rahoja, kun voit viedä ne”. “Ai täällä suositaan ulkomaalaisia”. “Hyvä, että otetaan Afrikasta työntekijöitä, kun Suomesta taas niitä työttömiä ei ole”. Usein asiakkaat puhuvat ja valittavat minusta työkavereilleni. Työkaverit puolustavat minua ja selittävät sen minkä kykenevät.

‒ Nimittely ja epäasiallinen kohtelu on alkanut tänä vuonna talvella eduskuntavaalien alla ja jatkuu edelleen.

Omat vitsit itsestäni ärsyttävät

‒ Vapaa-ajalla olen kohdannut vähemmän huonoa kohtelua. Niistä harvoista tilanteista olen selvinnyt paremmin läpi. Välillä unohdan erilaisuuteni ja ystäväni sanovat, etteivät he muistakaan, että olen erilainen kuin he. Kun poistun paikkakunnalta, niin tunnen monen katsovan minua pitkään.

‒ Yläasteikäisenä heitin vitsejä itsestäni, koska se oli tavallaan itsesuojelua, että ne jotka haukkuvat, tajuaisivat että se ei satuta minua. Heitän itsestäni vitsejä vielä nykyäänkin, mutta se ärsyttää, että teen niin. Joskus se on hauskaakin.

Ennakkoluulot tarttuvat helposti, myös minuun

‒ Olen huomannut itsestäni, että ennakkoluulot tarttuvat helposti. Kerran vastaani kadulla tuli ulkomaalainen. Vaihdoin tietä sen takia. Silloin vihasin itseäni. Tajusin, että olin käyttäytynyt samoin kuin ne, jotka eivät siedä minua. Pelästyin ja ajattelin, että miten noin voi käydä minulle.

‒ Miksi kohtelen muita ulkomaalaisia kuten minua on kohdeltu koko elämäni? Viihdyn silti parhaiten Valkeakoskella. En haluaisi asua Tampereella tai Helsingissä. Nykyään, kun käyn niissä, niin minua alkaa ahdistaa.

Moni ihminen ei uskalla tutustua erilaisiin ihmisiin

‒ Toivon, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Toivon, että ihmiset matkustaisivat paljon ulkomailla ja saisivat unohtaa siellä niin sanotut “rotuasiat”. Lopetettaisiin ihmisten luokittelu. Tutustutaan erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Sillä voitetaan ennakkoluuloisuus. Moni ihminen ei uskalla tutustua erilaisiin ihmisiin. Minä en uskalla tällä hetkellä ajatella omaa elämääni esimerkiksi kymmenen vuoden päähän.

‒ Rasismin takia haluaisin  puolustaa ja auttaa ihmisiä. Avata muiden ihmisten silmiä näkemään, ettei kaikki ole niin kuin he kuvittelevat. Haluaisin saada ihmisiltä pois sen ajatuksen, että kaikki ulkomaalaiset ovat pahoja ja suomalaiset ovat hyviä.

|||

Tämä kirjoitus pohjautuu Tiian elokuiseen haastatteluun. On tärkeää tuoda esiin tavallisen suomalaisen ihmisen elämäntilanne. Me emme tiedä mitä ympärillämme tapahtuu. Mitä epäoikeudenmukaisuutta kanssaveljemme ja -siskomme saavat kokea niin kouluissa kuin työelämässä ja vapaa-ajalla. Meillä jokaisella on oikeus puuttua asiattomaan käytökseen. Puolustaa läheisiämme ja saada toinen ymmärtämään, että se mitä tämä tekee, on väärin. Mitä enemmän tunnemme ja tiedämme asioita yhteiskunnasta, taloudesta,elämästä ja itsestämme, sitä varmemmin pystymme vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. Ennakkoluulot ja pelot ovat voitettavissa. Työ on vasta alkanut.