Jumalakeskeisestä yksilökeskeiseen maailmankuvaan
Teksti: LIISA AHOLA
Ihmiset ovat tutkineet maailmaa aina enemmän tai vähemmän systemaattisesti. On myös ollut tapahtumia, joille ei ole ymmärretty luonnollista tai järjellistä selitystä. Silloin ihmisen oma mielikuvitus on täyttänyt aukon. Ihminen on kokenut myös niin sanottuja yliluonnollisia kokemuksia. Niille kokemuksille on annettu jumalallinen ominaisuus.
Tieteen historia on yhtä pitkä kuin on ihmiskuntakin. Tieteellisen tutkimuksen kriteerit ja tulokset ovat vaihdelleet kulloisenkin tieteen paradigman mukaan. Vielä nytkin kohtaa väitteen: Jos asiaa ei voi tieteellisesti tutkia ja todistaa, sitä ei ole olemassa. Kyse saattaa olla kuitenkin ihmisen ja myös tieteen rajallisuudesta ja vielä vajavaisesta tiedosta, ei selittämättömän ilmiön olemattomuudesta.
Koska tämä ei ole edes yleispiirteinen tieteenhistorian silmäys, siirryn itse asiaan. Charles Darwin kehitti luomisopin rinnalle kehitysoppiajattelun. Se sai tiedemiespiireissä ja maallistuneessa sivistyneistössä innostuneen vastaanoton. Epäilijöitäkin oli. Jopa Darwin itse vanhoilla päivillään oli sitä mieltä, että teoria oli lähtenyt liian raakileena maailmalle, mutta sitä ei voinut enää auttaa.
Darwinin suku oli älykästä. Hänellä oli serkku Sir Francis Galton, joka halusi hyötyä sukulaisensa kuuluisuudesta. Hän teki analogian lajien synnyn ja ihmiskunnan kehityksen välillä. Ihmiskunnan korkein kehitysaste on varakas valkoihoinen mies, joka tarvitsee siittääkseen kelvollisia jälkeläisiä rinnalleen samasta yhteiskuntaluokasta lähtöisin olevan naisen. Rodullista puhtautta piti vaalia ja ylläpitää.
Ihan yhtä lailla kuin kehitysoppi, evoluutioteoria, tämä rotuoppi eli eugeniikka tulivat yliopistojen muotitieteiksi. Englantilaisella eugeniikalla oli hieman erilaiset painotteet kuin saksalaisella eugeniikalla. Esimerkiksi tohtori Markku Mattila on tutkinut aihetta väitöskirjassaan Kansamme parhaaksi. Karkeasti ottaen ajatus oli, että jos ihminen oli syntynyt tiettyihin olosuhteisiin, ihminen ei muutu, vaikka olosuhteet muuttuvat. Varakkaat, sivistyneet ihmiset olivat geneettisesti perineet hyvät ominaisuutensa ja olivat oikeutettuja asemaansa sekä käyttämään hyväkseen alempien rotujen ihmisiä. Tämä ajatus levisi erityisesti sivistyneistön keskuudessa ympäri Eurooppaa ja eurooppalaisten hallitsemaa maailmaa. Ja luonnollisesti tieto otettiin avosylin vastaan. Oli hienoa olla parempien ihmisten lapsi.
Kouluttamaton, sivistymätön ja vajavaisella ravinnolla kasvanut kansa ei paljon eronnut hoitamistaan eläimistä yläluokan silmissä. Kartanon hevosella oli enemmän oikeuksia kuin sitä hoitavalla rengillä. Parempi olisi ollut olla emännän kissa kuin piika.
Tiede etsi yhä uusia todisteita teorioihinsa tukemaan rotuoppia. Villeimmillään tutkimus lienee ollut 1900-luvun alkupuolella. Myös tämä tiede kansantajuistui nopeasti ja sukelsi läpäisyperiaatteella läpi kansan syvien rivien. Eugeniikalla perusteltiin orjuuden, rotusorron ja syrjinnän oikeutus. Virallinen orjuus loppui 1800-luvun loppupuolella teollisuuden työvoimantarpeisiin, mutta jäänteitä siitä on ollut nähtävissä ympäri maailman.
Suomen sisällissodassa vaikeimmat konfliktit olivat ruotsinkielisillä kartanoalueilla herrojen ja maatyöläisten välillä. Kaipa oli käsittämätöntä, että liki eläimen asemassa pidetyt ihmiset alkoivat vaatia oikeuksia. (Tätä käsittämättömyyttä on ajatuksissani pakko verrata Oikeutta eläimille -liikkeeseen.) Suomalaisilla oli tiivis yhteys saksalaisiin. Siellä rotuoppi-ajattelu oli ja eli omissa sfääreissään. Monet tahot tekivät kulttuuriyhteistyötä saksalaisten kanssa ihan käytännössä. Muun muassa sisällissodan vankien vartioinnin järjestäminen eteläsuomalaisilla vankileireillä oli annettu saksalaislle sotilaille. Kiinnostavaa olisi tietää, kuinka moni Suomen sotaretkeen osallistunut sotilas oli osallisena holokaustin toteutuksessa. Ainakin hyvää harjoittelua he saivat massojen alistamisesta.
Eugeniikka tuhoutui toisen maailmansodan melskeissä. Siitä tuskin kukaan on murheissaan. Uusliberalistisessa sosiaalidarwinismissa olen kuulevinani siitä kaikuja. Minulla on tunnetusti vilkas mielikuvitus.
*