Teksti: SINIKKA TORKKOLA, kuvat: ANTTI YRJÖNEN, CAI MELAKOSKI
Työttömyysturvalakia ollaan muuttamassa niin, että se käytännössä poistaisi freelancereina työskenteleviltä oikeuden työttömyysturvaan. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on valmisteltu työttömyysturvalain muutosta, jossa työtätekevät määritetään kahteen ryhmään: palkansaajiin ja yrittäjiin.
– Tämä on tosi epäselvä esitys. Aika paljon siinä jää valtaa elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksille, jotka näiden ohjeiden varassa päätöksiä tekevät. Tämä koskee näyttelijöiden lisäksi lähes kaikkia luovilla aloilla työskenteleviä, esimerkiksi muusikoita, tanssijoita, sirkuslaisia ja ohjaajia. Lakitekstissä ei perustella muutosta. Vaikutuksiakaan ei ole selvitetty. Oma tulkintani on, että tämä on osa Sipilän hallituksen ohjelmaa ammattiyhdistysliikkeen alas ajamiseksi, arvioi lakiesitystä näyttelijäntaiteen yliopistonlehtori Mikko Kanninen.
Lakimuutosta on valmisteltu kaikessa hiljaisuudessa hyödyntämättä taidealan järjestöjen asiantuntemusta. Vaikka lain on määrä astua voimaan jo ensi vuoden alusta, niin taide- ja kulttuurialan järjestöt ja ammattilaiset saivat tietää lakimuutosaikeista vasta marraskuu loppupuolella. Taideneuvosto onkin esittänyt lisäaikaa lain valmisteluun.
– Lakiesitys tuli kaikille luovien alojen edustajille yllätyksenä. Lakitekstissä ei perustella muutosta. Kyseessä on tämän hallituksen yritys huonontaa taiteilijoiden jo muutenkin epävarmaa toimeentuloa. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta kun taidetta tekevät halutaan rinnastaa yrittäjiin, toteaa näyttelijä Eriikka Magnusson lakimuutosaikeista.
– Ennen kaikkea tämä hiljaisuudessa valmistelu osoittaa jälleen kerran sitä vähäistä arvostusta, mitä poliitikot ja virkamiehet taiteita ja taiteilijoita kohtaan osoittavat, tiivistää Magnusson.
Näyttelijä ei ole yritys
Näyttelijän on vaikea ryhtyä yrittäjäksi. Näyttelijäliittoon kuuluu noin 900 freelancer-näyttelijää, joista sadalla on yritys. Toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa työskentelee 600 näyttelijää. Suuri osa näyttelijän työstä, kuten työskentely teattereissa, on kuitenkin sellaista, ettei esimerkiksi verottaja hyväksy sitä yritystoiminnaksi. Yrittäjien työttömyyskassaan näyttelijän on vaikea päästä, sillä vain osa tuloista on tulkittavissa yrittäjätuloiksi. Merkittävä osa freelancer-näyttelijöidenkin tuloista on palkkatuloja. Lisäksi toimeentuloa täydentävät apurahat.
– On vaikeaa muuttaa itseään yritykseksi. Kaikille aloille yrittäjyys ei ole paras vaihtoehto itsensä työllistämisessä, sanoo Magnusson.
– Täytyy muistaa, että valinta toimia freelancerina on usein taiteellinen, eli ihminen valitsee epävarmuuden juuri siksi, että hän tällä tavoin pystyy toteuttamaan ammattiaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on minusta merkittävää: taiteilijasta on taatusti eniten hyötyä yhteiskunnalle silloin kun hän tekee taidetta, ei välttämättä silloin kun hän tuottaa rahallista lisäarvoa, muistuttaa Kanninen.
Laki sivuuttaa nykytyön pätkät ja silput
Lakimuutoksen valmistelussa ei ole otettu huomioon nykyisen työelämän todellisuutta. Niin sanotut epätyypilliset työsuhteet ova yhä useammalle työntekijälle yhä tyypillisempiä. Pätkä- ja silpputöiden lomassa vuorottelevat työttömyysjaksot.
– Freelancer-näyttelijä ansaitsee toimeentulonsa pääasiassa lyhyistä työsuhteista. Jos hän saisi muutamasta työstä, tai vaikka vain yhdestä, työkorvauksen tai hän laskuttaisi sen, niin hänet tulkittaisiin yrittäjäksi ja hän jäisi vaille työttömyysturvaa. Työttömyysturvan säilyttääkseen hänen pitäisi todistaa olevansa sivutoiminen yrittäjä. Todistaminen on kuitenkin mahdotonta, koska teatterialalla ei ole olemassa kokoaikaisia töitä, jotka kestävät kuusi kuukautta. Puoli vuotta kestävä kokoaikainen työ on edellytys sille, että yrittäjyys voidaan määritellä sivutoimiseksi, kuvaa Magnusson lakimuutoksen vaikutuksia.
– Käytännössä lakimuutos tuhoaisi yhden ammattikunnan mahdollisuudet harjoittaa ammattiaan, johon heidät on koulutettu. Ihmiset suunnittelevat elämänsä ja koulutuksensa siten, että jonkinlaista sääntöjen ja olosuhteiden jatkuvuutta on yhteiskunnassa odotettavissa, toteaa Kanninen lakimuutoksen vaikutuksista näyttelijän asemaan.
– Tähän asti meillä on jotenkin voinut tulla toimeen ajattelemalla pitkäjänteisesti taiteellista uraa freelancerina. Pelkään, että ammatikseen taidetta tekevien määrä tulee romahtamaan Suomessa. Tilalle tullee harrastamista ja kaupallista viihdettä. Amerikan malli. Tätäkö me halutaan, kysyy Kanninen.
Lakimuutos huonontaa entisestään freelancereiden toimeentuloa. Kanninen on huolissaan, sillä freelancereiden työmarkkina-asema on jo entisestään karmea. Vuosia jatkuneet teattereiden valtionosuuksien leikkaukset ovat kiristäneet teatteritalojen taloutta eikä rooleihin palkata ulkopuolisia näyttelijöitä vaan tuotannot tuotetaan oman, vakituisen henkilökunnan voimin. Yhä useammat näyttelijät hakevat apurahoja, joiden rahalliset määrät ovat laskussa. Tämä tarkoittaa, että entisestään pienistä resursseista kilpailevat yhä useammat. Tämä jakaa teatterikenttää kahtia: tulevaisuudessa tarjolla on vain viihdettä tai apurahataidetta.
– Aikaisemmin suomalaisen teatterikentän etu on ollut se, että näyttelijälle on ollut mahdollista jäädä työstään eläkkeelle. Koko työelämän kestävä ura on ollut mahdollista. Onko näillä rakenteilla näyttelijän mahdollista tulevaisuudessa esimerkiksi hankkia perhettä ilman että hän joutuu vaihtamaan alaa, pohtii Kanninen
Aiheesta muualla Vasen Kaistassa
Tämän päivän torppari (8.10.2016)
Lue lisää aiheesta muualta verkosta
Näyttelijöitä ollaan pakottamassa yrittäjiksi – työttömyysturva uhattuna
Näyttelijäliiton lausunto työttömyysturvalain muutoksista (26.11.2015)
Taideneuvosto huolissaan hallituksen esityksestä työttömyysturvalain muuttamiseks
Taiteen edistämiskeskuksen ajankohtaista-sivu (3.12.2015)
Itsensä työllistäjien asemaa ei tule heikentää. Kansanedustajien Li Anderssonin ja Silviä Modigin kannanotto. (4.12.2015)
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton lausunton työttömyysturvalain muutoksista (4.12.2015)
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain ja työttömyysturvalain muuttamisesta HE942015 vp
Olet Eerikki oikeassa. Verottajalla on ainakin kolme erilaista tapaa verottaa päätyöstä ja sivutyöstä. Tarkistin sen juuri. On mahdollista nykyään saa päätyölle ja sivutyölle sama veroprosentti, tämä oli minulle uutta. Kuitenkin on mahdollista tehdä myös pelkästään sivutyönä kaikki työ, mitä työntekijä tekee. Lisäksi kolmantena keinona on se vanha tapa, jossa sivutyölle on määrätty korkeampi veroprosentti. Ainakin nämä kolme tapaa verottaa on tällä hetkellä voimassa.
Aiemminhan tuo sama veroprosentti päätyölle ja sivutyölle oli mahdollista vain freelancer-verokortilla.
Verotuksellisesta nökäkulmasta ei ole olemassa Pää tai sivutyötä. Saatikaan että niistä pitäisi maksaa eriprosentilla veroa. Syy miksi ”sivutyön” prosentti on verokortissa niin korkea, on että sillä turvataan ettei kenellekkään tulis mitään kauheita mätkyjä sen takia että tulorajat paukkuu kun tehdään kahtatyötä eikä osata pitää kirjaa vuoden aikana kertyneistä tuloista. Jos osaat arvioida paljonko tienaat vuodessa niin aivan sama vaikka tekisit viittä palkallista työtä yhtäaikaa niin maksat kaikista saman veroprosentin mukaan veroja. Tai jos näyttää että tulorajat tulee täyteen, niin pyytää verottajaa laskemaan uuden verokortin uusien tulojen mukaan, mikä tässä uudistuksessa nyt on se mikä aiheuttaa julmaa vääryyttä ja ajaa kaikki freelancerit mierontielle, tai vähintään rapaojaan? Mielestäni ajatus siitä että voit olla toissijainen yrittäjäkin, on ihan makee juttu, ja varmasti osaltaan helpottaa osaa työllistymään vielä paremmin omissa töissään, kun voit pitää y-tunnusta, ja kuitenkin pysyä ”kortistossa”, kun näytät toteen että firma ei ole pysysvä tulonlähde. Nythän y-tunnus aiheuttaa automaattisesti hirveän paperi sodan, jos haluat kortistoon päästä. yleensä pitää firma tappaa pois ennen sitä.
Eerikki Peltokorpi
Eerikki Peltokorpi kysyi, miksi silpputyöntekijät eivät voisi tehdä verokortilla silpputöitä. Vastaan tähän, että totta kai voi tehdä verokortilla niin paljon silpputyötä kuin paukut ranteessa antavat myöden. Verottaja on kuitenkin ollut ennen tätä lakiehdotusta myötämielisempi freelancereille. Tavallisessa verokortissa on määritelty se, mikä on päätyön veroprosentti. Sivutyön veroprosentti onkin jo huomattavasti korkeampi kuin päätyöstä kannettu vero. Jos silpputyöntekijä haluaa tehdä verokortilla silpputyötä, on hänen päätettävä se, tai verottaja päättää, mikä hänen työstään on päätulon mukaan verotettavaa ja mikä lisätulon mukaan verotettavaa tuloa. Me tiedämme, että lisätulon veroprosentti voi hyvinkin olla 35 % – 50 %, riippuen päätulojen suuruudesta. Oletetaan, että silpputyöläinen tekee normaalilla verokortillaan viittä työtä eri työnantajille. Päätulon mukaan verotettava tulo voisi olla vaikka 500 euroa, josta menee esim. 18 % vero. Oletetaan edelleen, että silpputyöntekijä tienaa kuukaudessa muilta työnantajilta toisen 500 euroa, mutta koska tämä on lisätyön mukaan verotettua voi vero olla siis esim. se 50 %. Eli tavanomaisella verokortilla silpputyöntekeminen on mahdollista, mutta vero lisätyöstä on kovin korkea ja rokottaa silpputyöntekijää kovasti. Ennen tätä lakiehdotusta onkin freelancer-verokortilla tehdystä työstä ollut mahdollista ottaa vero pois tasaisemmin. Tuosta tavanomaisella verokortilla tehdystä lisätyöstä ei freelancer-verokortilla mene niin suurta määrää veroa kerralla. Vaan tässä esimerkissä tuon 1000 euron tuloa verotetaankin tasaisemmin. Maksettu vuoden kokonaisvero tietenkin tasoittuu sen jälkeen kun kyseisen vuoden verotus valmistuu. Tavanomaisella verokortilla silpputyötä tehnyt tullee saamaan veronpalautusta kokonaisverotuksessa. Mutta tämä veronpalautus maksetaan vasta joulukuussa, mutta itse työ on tehty ja palkka ansaittu jo edellisenä vuonna. Freelancer-verokortti tasaa tätä jokaisesta silpputyöpalkasta kannettua veroa.
Jos tämän lakiehdotuksen mukaan freelancer-verokortti poistuu ja aiemmat freelancerit pakotetaan yrittäjiksi tietää se paljon kustannuksia tulevilla freelancer-yrittäjille. Jos freet tulevaisuudessa ymmärretään yrittäjiksi, tulee heille velvollisuuksia ja sen myötä kustannuksia. Yrittäjän täytyy maksaa eläkemaksut. Minimi YEL-eläkemaksu itsensä työllistävällä oli vielä pari vuotta sitten aika tarkalleen 100 euroa kuukaudessa. Tämä tulee siis maksettavaksi freelancerille itselleen, jos heidän pakotetaan yrittäjiksi. Laki myös velvoittaa yritystoiminnasta pidettäväksi kirjanpitoa. Jos free osaa ja selviää yksinkertaisesta kirjanpidosta, ei kirjanpidosta tarvitse maksaa ulkopuoliselle. Jos kuitenkaan freelancerilla ei ole osaamista yksinkertaisesta kirjanpidosta tai yritysmuoto on sellainen, että tarvitaan kaksinkertaista kirjanpitoa, täytyy hänen ostaa kirjanpitopalvelu tällaiselta yritykseltä. Halvemmillaan tämäkin on noin 100 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi, että tämän veroehdotuksen mukaan yrittäjiksi pakotetut freelancerit menettävät työttömyyskorvausmahdollisuutensa, heille myös lankeaa yrittäjän vastuu ja se tarkoittaa ainakin tällä hetkellä edellämainittuja kustannuksia.
Tähän voi pistää nimen alle (ja muistaa vielä sähköpostivahvistus): http://www.adressit.com/itsensa_tyollistavien_tyottomyysturvaa_ei_saa_heikentaa
Muutoksen tuoman ongelma on siinä, miten sivutoiminen yrittäjyys todetaan. Toisin kun freelancerina työskentely niin yrittäjyys tulkitaan te-toimistoissa omassa työssä työllistymiseksi. Kun työllistyy omassa työssä ei ole työmarkkinoiden käytettävissä eikä oikeutettu työttömyyskorvaukseen, Tulkinta antaa hyvin paljon valtaa te-toimistoille. Sivutoimisen yrittäjyyde osoittaminen puolestaa edellyttää, että on ollut samanaikaisesti kokoaikaisessa työssä ja tehnyt keikkaa. Pirkanmaalla kokemus te-toimistosta on osoittanut, että siellä pyritään tulkitsemaan aina kuin vain on mahdollista itsensä työllistäjä omassa työssä työllistyväksi, tämä on tullut nähtyä apurahalla työskennelleiden tutkijoiden osalta useasti.
Pystyisikö joku nyt avaamaan hieman että mikä asia tässä ois muuttumassa. Missä kohtaa tuossa sanotaan että silpputyöntekijät eivät voisi olla verokortillisia työntekijöitä, vaan heidän pitäisi muka olla yrittäjiä. Nythän jos sinulla on y-tunnus, niin olet yrittäjä. aivan sama vaikka päätulosi tulisi palkkoina muualta, mutta jos työt loppuu niin TE-keskus katsoo ettet ole oikeutettu päivärahaan, koska olet yrittäjä. itse asiassahan tuo parantaa koska sinne tulee myös tämä ”osa-aika” yrittäjä mahdollisuus, jolloin jos teet palkkaduuneja, ja ei ole laskutus hommia, niin voit osoittamalla että olet ollut palkollisena, eikä yritys toiminta ole aktiivista, niin pääset takaisin kortiston suojiin.. Mikä tässä nyt on se mikä muuttuu. muutakuin lakitekstistä poistuu freelancer määritelmä, joka on vaan ollut verottajan ”luoma” nimitys ihmisille jotka tienaavat satunnaisia palkkatuloja sieltä täältä eikä säännöllisesti jostain tietystä firmasta. Please avatkaa joku mulle mikä tässä nyt on Se iso juttu.
Eerikki Peltokorpi -DJ-
Lisätäänpäs tähän, että asia koskee muitakin aloja, mukaan lukien vientiteollisuuden valmiiksi alipalkattuja alihankkijoita kuten me freelancereiksi pakotetut entiset inhouse-kääntäjät.
t. nimim. En mikään yrittäjä
”Amerikan malli”. Sitä ajaa erityisesti Alexander Stubb, nähtävästi aivan jokaikiseltä suunnalta. Amerikan malliin kuuluu myös totuuden muuntelu, nk. ”tarinankerronta”, jota eräskin muskeli-ex-suurlähettiläs nykyään oikein opettaa kovapalkkaisena professorina yhdessä yliopistossamme. Tulevaisuus ei Suomessa kovin ruusuiselta näytä.
Olisin yhtälailla huolissani työttömien palkattomista pakkotöistä. Se on riistoa. Pienikin palkka on parempi kuin ei mitään oikeuksia, palkkaa tai oikeusturvaa.