LAURA TOHKA
Aamulehti julkaisi 24.12.2015 kaksi joulusatua, joista toinen oli otsikoitu ”Maailmansota varjosti maalaisjoulua 1915”. Satu alkaa siitä, kun karjakko menee aattoaamuna navettaan hoitamaan maalaistalon karjaa. Siinä yksinään lantaa luodessaan ja ruokkiessaan ja lypsäessään lehmät, hän joulun kunniaksi myös pesee ne.
Kolmannessa kappaleessa satuun tulee lisää henkilöitä: kyökkipiiat laittavat tulet kakluuneihin ja rengit lämmittävät saunan. Kakluuneja ja piikoja on siis useita ja tarvitaan monta renkiä lämmittämään yksi sauna.
Jutussa häiritsee karkea yleistys. Kyllähän maalaistaloissa on talonväki etupäässä itse tehnyt kaikki nämä työt vuonna 1915 ja tekee nykyisinkin. Töihin osallistuivat ja osallistuvat ehkä edelleen talon kaikki asukkaat, myös lapset kunhan kynnelle vain ovat kyenneet. Palkollisia, eli karjakoita, kyökkipiikoja ja renkejä, on ollut varaa pitää vain kaikkein vauraimmissa maalaistaloissa tai vallaskartanoissa. Jutun valokuvakin on herrasväen joulunvietosta Viljakkalan pappilassa.
Henkilögalleria, jokaisesta talosta löytyvä kylän komein joulukuusi ja muut vaurauden merkit tuovat ennemmin mieleen brittiläisen Downton Abbeyn kuin suomalaisen maalaistalon.
Toivoisin toimittajilta hieman parempaa lähdekritiikkiä ja uudempien historiallisten tutkimusten tuntemusta. Myös kotimaisen kaunokirjallisuuden lukeminen voisi avartaa
Kirjoitus on julkaistu myös Aamulehden yleisönosastossa 29.12.2015
III
Etusivun kuva on Downton Abbey- televisiosarjan kuudennelta tuotantokaudelta. Kuvassa: rouva Patmore (Lesley Nicol, vas.), rouva Hughes (Phyllis Logan) ja Anna (Joanne Froggatt). Kuva: Yle Kuvapalvelu
Alkuperäisen jutun kirjoittaja ei valitettavasti nähnyt mitään eroa erikokoisten tilojen välillä.
Kyllä minusta karjakko ja renki olivat tavallisia vielä sotien välissäkin keskikokoisessa maalaistalossa, vaikka tietysti myös talon väki osallistui töihin. Vasta, sähkö,koneet, vesijohdot ym vähensivät ihmistyövoiman tarvetta niin paljon, ettei palkollisia tarvittu.