teksti: RAINER PANULA
Kaikki me olemme maahanmuuttajien jälkeläisiä
Presidentti ja hallitus ovat puhuneet turvapaikanhakijoista ja määrittäneet Suomen linjaa. Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) on esitellyt hallituksen toimia nyt, kun turvapaikanhakijoiden tuloa on saatu hillittyä ja viime vuoden tulijoiden ”kotouttamistoimet alkavat korostua pakolaispolitiikassa.”
‒ Jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene tässä ja nyt täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita, totesi puolestaan presidentti Sauli Niinistö valtiopäivien avajaisissa helmikuussa
Suomen suurimmat huolet ovat siis hakijoiden määrä ja heidän palauttamisensa. Keskeisimmäksi tehtäväksi onkin asetettu se, miten mahdollisimman moni voidaan palauttaa lähtömaahansa. Ehkä noin kolmannes hakijoista saa luvan jäädä maahan. Heidät pitää tietysti kotouttaa. Siinä ovat hallituksen mukaan avainasemassa koulutus, työ ja asuminen.
Työ toiveista ensimmäisenä
Hallituksen näkemys tuntuu olevan, että työ kotouttaa ja se on turvapaikanhakijoiden velvollisuus, kun he ovat tulleet meidän huollettavaksemme. Samalla kuitenkin epäillään tulijoiden työhaluja. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula on huomauttanut, että huoli on turha. Työ on maahanmuuttajien toivelistan kärjessä.
Työ- ja elinkeinoministeriö on selvittänyt hyvin alustavasti uusien turvapaikanhakijoiden koulutustasoa. Ehkä vain noin 20 prosentilla on ammattikoulutus ja alle 10 prosentilla korkeakoulutus. Joukossa on lisäksi ehkä 20 prosenttia lukutaidottomia aikuisia.
‒ Ei tässä mitään kovin kummoisia odotuksia voi olla, sanoi oikeus- ja työministerin erityisavustaja Sakari Puisto A-studiossa.
Tulijoista on kuitenkin 80 prosenttia 18-34 -vuotiaita, siis aika sopivassa iässä oppimaan uutta, jos vain lähtömaan ja pakomatkan traumat saadaan jotenkin hoidettua. Kielikoulutuksen tärkeydestä tuntuu sentään olevan jonkinlainen yhteisymmärrys.
Työnsaanti tulee vaikeammaksi siitä syystä, että hallitus haluaa hajasijoittaa tulijat eri puolille maata niin, ”ettei tule valumaa pääkaupunkiseudulle”.
Samaan aikaan Suomeen yritetään vakiinnuttaa laajat halpatyömarkkinat. Esimerkistä käy kauppa. Kun työllisyystilanne maassa on mikä on, saadaan ”ne vie meidän työt” -puheella hyvin peitettyä se, että samassa veneessä ovat niin entiset pienipalkkaiset kuin uudetkin.
Viha ei kotouta
Lindström oli tietoinen työn, asumisen ja koulutusmahdollisuuksien yhdistämisen vaikeudesta. Ne kaikki vaikuttavat kotoutumiseen. Hajasijoitus vaikeuttaa ongelmaa. Hallituksen pelkona näyttää olevan maahanmuuttajien keskinäiset kontaktit. Ja kuitenkin juuri keskinäinen tuen avulla maahanmuuttaja voi päästä alkuun uudessa maassa. Työnsaannin ja kotoutumisen kannalta olisi parempi, että tulijat voisivat hakeutua entuudestaan Suomessa olevien tukiverkkojen piiriin ja sinne missä on työpaikkoja.
Hallitus aikoo vaikeuttaa perheenyhdistämistä. Se halutaan enimmäkseen sallia vain niille, joilla on isot tulot. Tämä on julmaa kohtelua. Ei ole helppoa kotoutua Suomeen. Ja se kai on tarkoituskin.
Vastaanoton laatu on tärkeä. Kun lapsena maahan tulleelta Moshtagh Yaghoubilta ( Suomen nuorten jalkapallomaajoukkueen kapteeni ) kysyttiin, mikä olisi tärkeintä vastaanotossa, hän sanoi:
‒ Että me suomalaiset otetaan ne hyvin vastaan ja autetaan niitä.
Kontaktit kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä sekä avun saanti ovat tärkeimpiä, kotouttamista edistävä tekijöitä. Kontaktit ja apu puolestaan riippuvat meidän, kantasuomalaisten asenteista. Siis siitä, näemmekö uudet asukkaat vain harmina vai haluammeko kohdata heidät ihmisinä. Hallitus korostaa toimillaan kulttuurisia eroja kantasuomalaisten ja pakolaisten välillä. Eroa alleviivataan kertomalla, että pakolaiset tulevat väkivaltaisista maista, joissa muun muassa naisten asema on erilainen kuin meillä. Eroa vahvistetaan myös toistamalla, miten tärkeätä on, että pakolaiset oppivat meidän sääntömme.
Suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan perusteiden, kuten naisten ja miesten tasa-arvon, kertominen pakolaisille on tietysti tärkeätä. Mutta on myös muistettava, että uuden oppiminen vie aikaa. Asenteet eivät muutu hetkessä eikä uusia käytäntöjä opita nopeasti. Vaatimukset kunnioittaa kantasuomalaisen perusarvoja on syytä esittää tulijoita kunnioittaen. Molemminpuolinen kunnioitus auttaa tässäkin tilanteessa eteenpäin.
Kulttuuriemme yhteiset juuret
Suurin osa turvapaikanhakijoista tuli viime vuonna Lähi-idästä, eniten Irakista. Juuri heihin suhtautuvat monet nyt erityisen vieroksuen. Tämä osa lankeaa helposti viimeksi tulleelle isolle ryhmälle. Kulttuurieroja korostetaan, kun halutaan sanoa, että kotoutuminen ei voi onnistua.
Kulttuurieroja ei tietenkään kannata vähätellä. Varmastikin jokainen ulkomailla matkaillut on havainnut, että toisten tavat tuntuvat usein hassummilta kuin omat. Erityisesti Lähi-idästä tulleisiin suhtautumista saattaisi hiukan helpottaa, jos yleisemmin tiedettäisiin, että heidän kulttuurinsa on samaa juurta eurooppalaisen kulttuurin kanssa.
Lähi-idän kulttuuri on kehittynyt samassa Välimeren kulttuurin piirissä, jossa myöhemmin syntyi eurooppalaisen kulttuurin kehto, antiikin Kreikka. Kreikkalainen kulttuuri ei syntynyt tyhjästä kuten Euroopassa pitkään väitettiin. Vuorovaikutus itään oli vilkasta ja sieltä saatiin paljon vaikutteita. Oikeastaan Välimeren alue on yhtä yhteisen kulttuurin aluetta. Uudet kulttuurit on rakennettu vanhojen pohjalle, vaikutteet ovat kulkeneet ristiin rastiin ja kukoistuksen paikat ovat vaihdelleet.
Kun antiikin kulttuuri Euroopan puolella vajosi Rooman valtakunnan hajotessa, arabialainen kulttuuri nousi sen tilalle Välimeren alueen johtavaksi kulttuuriksi. Arabialainen kulttuuri oli tuomassa Eurooppaan taas uutta nousua renessanssin aikaan. Monet antiikin Kreikan kirjallisuuden perusteokset säilyivät vain arabiaksi käännettyinä. Eurooppalaisen kulttuurin arkistona toimiminen on vain yksi puoli arabialaisen kulttuurin annista Euroopalle. Arabialaisen kulttuuri huomattavimmat lahjat tieteelle ovat olleet lääketieteessä, tähtitieteessä, filosofiassa ja matematiikassa.
Kulttuurit kohtaavat ja synnyttävät uutta
Nykyisin Lähi-itä on hyvin kaoottista aluetta. Syitä on monia, sodat, öljy ja öljysodat päällimmäisinä. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista. Kulttuurit nousevat ja laskevat. Ennen kaikkea ne elävät ja muuttuvat vuorovaikutuksessa. Paeten tänne tulevia ei ainakaan pitäisi arvostella siitä, että he pakenevat kaaosta ja hakevat turvaa ja parempaa elämää. Se on ymmärrettävää muuttoliikettä ja sitä on aina ollut. Kaikki me olemme maahanmuuttajien jälkeläisiä. Ja myös Suomesta ja Euroopasta on lähdetty aikoinaan sadoin tuhansin ja miljoonittain liikkeelle.
Muutto uuteen maahan tuo rajun muutoksen elämään. Muutos jatkuu sukupolvien ajan. Toivottavasti meille tulevat pystyvät säilyttämään myös osan entisestä kulttuuristaan. Ja toivottavasti mekin voimme muuttua edes hiukan. Kulttuurien kohdatessa voi aina syntyä jotain uutta.
Lisää aiheesta Vasemmalla Kaistalla:
Lännen tarinan juoni on ylimielisyys (11.02.2016)
|||
